lauantai 24. huhtikuuta 2010

GRR... eli hyvää kritiikin päivää

Suomen Arvostelijain Liitto eli SARV viettää kuluvana vuonna 60-vuotisen toimintansa juhlavuotta ja tänään liitto järjestää jo perinteeksi tulleen kaikille avoimen Kritiikin päivä -seminaarin Helsingissä Tieteiden talolla klo 14 lähtien. Seminaarin otsikkona on Kulttuurikritiikki – demokraattisen yhteiskunnan kivijalka?

Aiheen tiimoilta alustavat Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto, säveltäjä ja esseisti Kalevi Aho ja taiteilija, professori Teemu Mäki. Klo 16–17 on paneelikeskustelu, jota luotsaa FT Thomas Wallgren.


Eilen puoli yhdeksän pääuutisissa todettiin taidekritiikin vähentyneen järkiään kaikissa sanomalehdissä. Kulttuurista tulee uutinen entistä enemmän taiteilijan ja hänen mediasäkenöivyytensä kautta. Kaikki taiteilijat – lasten- ja nuortenkirjailijat mukaan lukien – eivät kuitenkaan ole halukkaita esiintymään median parrasvaloissa, vaan antavat kernaammin teostensa puhua puolestaan.

Taidekritiikkiä ja haastatteluita julkaistaan myös entistä enemmän samasanaisina samaan lehtikonserniin kuuluvissa maakuntalehdissä.

Ilmiö ei sinällään ole uusi. Rouva Huu törmäsi tähän jo 1990-luvulla kirjoittaessaan lasten- ja nuortenkirja-arvioita Keskisuomalaiseen. Kun tohdin pyytää palkankorotusta monen vuoden avustussuhteen jälkeen hieman alakanttiin mitoitettuihin kirjoituspalkkioihin, tarjottiin vastineeksi mahdollisuutta julkaista samat kritiikit myös Savon Sanomissa, pientä nimellistä lisäkorvausta vastaan. Hampaat irvessä, puun ja kuoren välissä, jatkoin tätä yhteistyötä erilaisten kompromissisopimusten kautta vähän 2000-luvunkin puolelle.

Lasten- ja nuortenkirjailija Marika Laijärven (aik. Uskali) Maagisesta arkista sain vähän aikaa sitten surukseni lukea, että hän on päättänyt lopettaa lasten- ja nuortenkirjakriitikon pestinsä Keskisuomalaisessa juuri tällaisen konsernikeskeisen ja todennäköisesti myös entistä häikäilemättömämmäksi käyneen riiston vuoksi.

Rouva Huu mekkaloi lastenkirjakritiikin tilasta – lehden niin pyytäessä – uusimmassa Kirjastolehdessä.

Suomen Nuorisokirjailijat ry vetosi myös äskettäin Helsingin Sanomien yleisönosastossa lasten- ja nuortenkirjakritiikin säilymisen puolesta.

Rouva Huu agitoikin nyt kritiikin päivän kunniaksi eri tahoja pitämään entistä enemmän meteliä - ja mieluusti ihan sordiinolla ! - asiantuntevan ja säännöllisen lasten- ja nuortenkirjakritiikin ja tähän kirjallisuuden alueeseen liittyvän uutisoinnin ja muun kirjoittelun puolesta, mahdollisimman monella eri foorumilla.


Lastenkirjahylly on ollut pystyssä reilut puoli vuotta. Hyllyn perustaminen oli henkilökohtainen protesti eri sanoma- ja aikakauslehdissä vähentyneelle, typistyneelle ja pintapuolistuneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille.

Rouva Huu olisi tietysti ylen utelias kuulemaan, kuinka tämä hyllykonsepti on vakiolukijoiden mielestä toiminut: pitäisikö hyllyyn saada jotain erikoistehosteita vai toimiiko se parahultaisesti nykyisellä konseptillaan?

4 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Minulle vakiolukeminen on osoittanut, miten laaja ja monipuolinen alue lasten- ja nuortenkirjallisuus on. Hassua, mutta aiemmin en sitä tiennyt, koska en juuri koskaan lukenut kollegoiden tuotantoa enkä kritiikkejä edes omistani, ellei niitä kannettu nenän eteen (minkä avuliaat ihmiset usein tekivät, varsinkin silloin, jos kritiikki oli negatiivista). Minusta blogi on hyvä sellaisena kuin se nyt on, laaja-alaisena ja silti perusteisiin paneutuvana.

kirsti k kirjoitti...

Ei Lastenkirjahylly tarvitse mitään tehosteita. Se on juuri sopivan monipuolinen ja pitää lukijan koukussa, koska uusia arvosteluja ilmestyy miltei päivittäin. Myös alan palkintojen ja tapahtumien raportointi on ollut kiinnostavaa.

Lastenkirjahyllyyn voi myös luottaa: blogia seuraamalla pysyy takuulla selvillä kentän kuvioista.
Lastenkirjahyllyä kannattaakin rummuttaa joka suuntaan, jotta mahdollisimman moni löytää tänne.

Kiitos tähän saakka, ja pitkää ikää!

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin olen tyytyväinen blogiin tällaisenaan, kirjoitukset ovat olleet aina kiinnostavia ja monipuolisia. Kiitos!
Katja

Terhi kirjoitti...

Pyrotekniikkaa tai 3D-efektejä ei jää kaipaamaan. Blogi on juuri hyvä tällaisenaan, kuvien ja perusteltujen analyysien vuoropuheluna.