Murheen alhosta Ilon kukkulalle: masennuksesta kertovia lastenkirjoja

Raili Mikkanen: Histamiini ja Koni alakulo. Kuvittanut Jukka Lemmetty. 85 sivua. Tammi 2010.

Raili Mikkasen Histamiini-marionettihevonen koki ensitulemansa television Joulukalenteri-ohjelmassa vuonna 1980. Näyttelijä Matti Ranin antoi sille äänensä ja hyväntuulisesti rallattelevasta hevosesta tuli heti kaikkien suosikki. Ensimmäinen Histamiini-kirja ilmestyi Otavan kautta vasta pari vuotta myöhemmin ja nyttemmin Histamiinin seikkailut jatkuvat Tammen helppolukuisessa Keltanokka-sarjassa.

Marionettihevoset Histamiini ja Titiina kohtaavat Koni Alakulon, jonka alavireinen ja toivoton olemus ei jätä vastuuntuntoista parivaljakkoa rauhaan. Ne haluavat tehdä voitavansa Alakulon auttamiseksi.

Koni Alakulo syö pelkkää murheheinää ja asuu Alakulon alhossa. Uudet ystävykset lähtevät ylittämään reippaasti Murheen ja surun suota, kunnes Histamiinin kaviot lipeävät pitkospuilta ja se joutuu hetteikköön. Koni Alakulo pelastaa Histamiinin pinteestä ja saa näin kadotetun itseluottamuksensa takaisin. Kolmikko päätyy lopulta Ilokukkulalle ja Tyynen metsään, jossa mieli rauhoittuu ja siellä Koni Alakulo, jonka oikea nimi on Alvari, oivaltaa, että "Suru kuuluu elämään ja joskus se osuu kohdalle. Mutta surun pitää antaa mennä, kun on uuden aika."

Raili Mikkanen kuvaa hyvin viitteellisesti ja silti hienovireisesti masentuneen ihmisen – tai eläimen! – vähittäistä toipumista, jossa läheisten tuella on merkittävä osa.

Kuluvalla viikolla vietetään Mielenterveyden keskusliiton Hyvän mielen viikkoa.

Erilaiset mielenterveysongelmat – pitkään jatkuvat tai ohimenevät – ovat viimeistään 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä vakiintuneet jo kuvakirjallisuudenkin aiheeksi. Kyse on kuvakirjallisuuden valtavirran rinnalla tietysti erittäin marginaalisesta ilmiöstä. Lapsille ja nuorille suunnattuja teoksia julkaisevat nykyisin enenevässä määrin erilaiset lastensuojelujärjestöt ja yhdistykset, jotka ovat havainneet tietotyhjiön ja halunneet täyttää sen omilla julkaisuillaan.


Tässä Rouva Huun poimintoja aihealuetta käsittelevistä kuvakirjoista tai tietokuvakirjoista:

Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n julkaisuja 2002–2006:
Mikon äiti on masentunut
Miian isä on sekaisin.
Millan päiväkirja, näpit irti!
Markuksen äiti saa apua
Matin isä oli vähällä kuolla



Näissä kirjasissa korostetaan painokkaasti, ettei vanhemman sairastuminen masennukseen, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai psykoosiin koskaan johdu lapsesta eikä tämä näin ollen myöskään ole vastuussa vanhemman parantumisesta. Tämäntyyppisissä kirjoissa lasten suojaksi tuleekin aina viranomaisten ja muiden lähiomaisten turvaverkko, joka pitää vanhemman sairastumisen ajan huolta lapsen tarpeista. Kirjat antavat luontevasti tietoa sairauden hoidosta, johon kuuluvat oleellisena osana perhetapaamiset, hoitoneuvottelut sekä terapeutin ja sairastuneen vanhemman väliset keskustelut.

Minna Hintsala ja Moona Jääskeläinen: Tepa tahtoo tietää. Mannerheimin lastensuojeluliitto 2002.
Tiina Holmberg: Kun maasta sataa vettä. Pesäpuu ry 2002.
Tytti Solantaus & Antonia Ringbom: Mikä meidän vanhempia vaivaa? Käsikirja nuorille, joiden äidillä tai isällä on mielenterveyden ongelmia. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys 2005.
Sirkku Niemelä ja Tiuku Pennola: Pienilläkin padoilla on korvat. Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ry 2000.

Muita yleiskustantajien julkaisemia lasten kuvakirjoja:

Anja Erämaja: Hilu, Hippu ja Äiti Valtava. WSOY 2008.
Salla ja Hannu Savolainen: Milla ja pohjaton pyykkikori. WSOY 2007.
Jill Murphy: Paksulan äidin lepopäivä. Kustannus-Mäkelä 2006.
Hiawyn Oram ja Susan Varley: Mikä hätänä, Mäyrä? Lasten Keskus 1997.
Pirkko-Liisa Surojegin: Metsähiiren tanssi. Otava 1990.
Tuulia Hyrske: Ypö yksin. Tammi 1990.
Vladimir Skutina ja Eugen Sopko: Sininen naurulokki. Kustannus-Mäkelä 1989.
Oliver Gary, Norman Wright ja Shardon Dahl: Otso Onninen, hymy hukassa Kirjatoimi 1988.