Hyväntuulinen rosvoseikkailu

Siri Kolu: Me Rosvolat. 223 sivua. Alkuvinjetit ja kansikuva Tuuli Juusela. Otava 2010.












Siri Kolun Me Rosvolat on kutkuttava sekoitus norjalaisen lastenkirjaklassikon Torbjörn Egnerin Kolmea iloista rosvoa ja modernin-karheaa roadmovieta.

Tuikitavallinen kymmenvuotias Vilja Vainisto kaapataan kesken perheen kesäloman vieton suoraan autosta. Resuinen rosvopartio kiilaa pakettiautonsa suoraan Viljan isän auton eteen ja ottaa tavanomaisen ryöstösaaliinsa, irtokarkkien ja muiden päivittäistavaroiden, sijasta mukaansa tytön, joka ei ole kaappauksesta pienen tuumaustauon jälkeen lopulta moksiskaan:

Minut oli heitetty taaimmaiseen penkkiin, ikkunan viereen. Katselin auton ikkunoiden kummallisia koristeita, kokonaista riviä hirtettyjä barbeja, joilla jokaisella oli tupeerattu tukka ja täydelliseksi tuunattu rosvolook. Jokainen yksityiskohta autossa tuntui korostavan sitä, miten tavallinen minä olin, ja miten kummallinen ja vihamielinen tämä maailma oli, johon minut oli vetäisty mukaan. En uskaltanut edes ajatella, miten suuressa vaarassa mahdoin olla.

Tästä alkaa Viljan ja Rosvolan perheen kesän mittainen vaellustarina, josta löytyy huumoria, kiperiä tilanteita ja perhesuhteiden puntarointia jopa siinä määrin että hentomielisiä voi tässä vauhdissa jopa vähän heikottaa.

Siri Kolun lastenromaanin valttina on omintakeisuus ja yllätyksellisyys. Rosvolan perheelle ei juurikaan löydä esikuvia kotimaisesta lastenkirjallisuudesta: sen verran anarkistista väkeä he ovat – eivät todellakaan mitään järjen jättiläisiä, mutta sydän puhdasta kultaa, kuten kunnon rosvoilla pitääkin.

Hurja-Kaarlo on perheen itsevaltias rosvopäällikkö. Hilda-äiti peesaa miestään lähes kaikissa käänteissä yleisen perhesovun nimissä. Yhdeksänvuotias Kalle etsii vielä rosvon identiteettiään, siinä missä murrosikään ehättänyt Hele-tytär haluaisi jo ansaita kannuksensa koko rosvoyhteisön edessä. Lähiperheeseen kuuluvat myös Kulta-Pete ja harvinaisen tervejärkinen Kaija-täti, jonka päiväuniin koukuttavia viihderomaaneita Viljan tyhjäpäinen isosiskokin ahmii.

Rosvolat väijyvät mieluiten PuPo:ja eli puoliporvareita, jotka ovat "omasta mielestään ihan tavallisia, mutta jotka sijoittavat paljon mukavuuteen, kuten autoon, ruokiin ja vaatteisiin". Viljan isä saa Rosvoloilta luokituksen KoPo TT, eli Kokoporvari, toivoton tapaus.

Hätkähdyttävän yksitotisesti Kolu kuvaa Viljan ankeaa ja isän oikkujen sävyttämää perhe-elämää. Vilja on kyllääntynyt isänsä hirmuvaltaan ja isosisko Vanamon ylenkatseeseen. Kiinnostavaa on se, että Viljan äidistä ei sanota halaistua sanaakaan koko romaanissa! Tätä taustaa vasten tuntuukin tietysti uskottavalta, että Vilja ottaa epätavallisesta kesälomastaan kaiken riemun irti. Oman perheen todennäköiset kiputilat ovat tehneet hänestä myös taitavan ihmissuhdeanalyytikon: niinpä Vilja kesän päätteeksi toimertuu myös järjestämään Rosvolan perheen asiat kaikkia perheenjäseniä tyydyttävällä tavalla.

Karnevalistisella ja lapsen oikeudentajua hivelevällä tavalla Kolu kuvaa Rosvolan perheen viattoman tuntuisia ryöstöretkiä vanhentuneita herkkuja myyvään kioskiin ja videovuokraamon irtokarkkiosastolle. Ja Astrid Lindgrenin kaikkivoipaisen Peppi Pitkätossun tavoin ei Rosvolan perheenkään oikeasti olisi tarvis ryövätä ja remeltää, sillä heillä on rahaa (Rosvolan kielellä hiirenpieruja) vaikka muille jakaa. Rosvoilu on heille siis ennen muuta elämäntapa.

Tuuli Juuselan lukujen alkuun sijoitetut vinjetit ovat ronskiin seikkailuhenkeen vähän turhan söpösteleviä. Roisi piirroskuvitus olisi tuonut romaaniin enemmän särmää ja tekstin fonttikoon suurentaminen olisi lisännyt luettavuutta. Romaanin karismaattisten sankarien kuvailun jättäminen pelkän tekstin varaan voi tietysti olla myös markkinointipoliittinen jippo: Siri Kolun käsikirjoitus voitti nimittäin Otavan ja Kinoproduction Oy:n järjestämän kilpailun ja sen pohjalta on suunitteilla myös elokuva.

Siri Kolu (s. 1972) on esitysdramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja. Hänen esikoisromaaninsa aikuisille, Metsänpimeä, ilmestyi vuonna 2008 Otavan kustantamana.