Nalle poikineen

Émile Bravo: Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua. Suomentanut Mikael Ahlström. WSOY 2010.

Kajsa Lindström: Nalliina ja Otso rakentavat leijan. Suomentanut Pirta Syrjänen. Karisto 2011.

Marjaana Nyström: Nallekarhu. 141 sivua. Otava 2007.



Viime kesänä lasten leikkikulttuurista Lastenkirjahyllyssä esiin pääsivät paperinuket. Nyt on nallejen vuoro.

Ranskalainen sarjakuvataiteilija Émile Bravo (s. 1964) leikittelee riemukkaasti klassisten satujen koko arsenaalilla sarjakuvakirjassaan Kultakutri ja seitsemän kääpiökarhua.

Rouva Huu pongasi siitä ainakin Lumikin, Kultakutrin ja kolme karhua, Räätälin, joka tappoi yhdellä iskulla ties kuinka monta miestä, Ruususen, Hamelnin pillipiiparin, Kolme possua talonrakennuspuuhissa ja Peukaloisen.



Sarjakuvaruutujen koko vaihtelee aukeamilla yhdestä isosta neljään pienempään.

Lasten sarjakuvakirjoja ei ole paljonkaan tarjolla, joten Bravon kirjalle voi hurrata siekailematta Bravo!

Ruotsalaisen Kajsa Lindströmin nallekuvakirja innostaa omiin nalleleikkeihin. Nukkekotimaisessa miniatyyrimiljöössä seikkailevat nallet Nalliina ja Otso, jotka haluavat rakentaa leijan. Kirjan lopussa olevilla tarkoilla ohjeilla onnistuu omankin leijan rakentaminen.



Rouva Huu on kevään ja alkukesän aikana hurahtanut karhuihin vähän laajemminkin ja tämän innostuksen seurauksena on valmistunut itse asiassa seitsemän nallea, joista alla olevissa kuvissa näytteillä kuusi. Se seitsemäs päätyi jo kummipojan unikaveriksi. Keltaisen nallekaksikon somisteena näkyy myös paras alkuvuoden dreijausharjoitusten lopputulos: pieni puurokulho!



Kaikki nallet on tehty antiikkinallen kaavoilla, keltaisista isompi on täytetty myös perinteitä kunnioittaen puulastulla ja siinä on äänilaite, jonka ansiosta nalle ääntelee hauskasti määkimällä. Mustien ja valkoisen nallen materiaalina on villakangas ja niiden täytteenä on vanua.

Valkoiseen ja vähän eksoottisemman näköiseen nalleen kokeilin kirjontaa villalangalla.




Sinitassuisen nallen osat on kokeilumielessä ommeltu työvaiheita oikoen ompelukoneella, mutta muiden nallejen osat on ommeltu kaikki käsin, mikä tekee nallen teosta työlästä ja aikaaviepää. Mutta työrupeama palkitsee: jokaisesta nallesta tulee omanlaisensa persoona.

Perheenjäsenet ovat naureskelleet nallehuumalle avoimesti, mutta tämän tästä Rouva Huu löytää heidät silti hipelöimästä nalleja…



Se ken on kiinnostunut lelunallen kulttuurihistoriasta, ihastuu ikihyviksi Marjaana Nyströmin tietokirjaan Nallekarhu, johon on koottu napakkaa tietoa karhun ja nallekarhun historiasta. Kirja antaa paljon tietoa myös lelujen keräilijöille. Sain tietää esimerkiksi että toinen lapsuuteni nalleista on japanilainen tekokuitunalle, joita valmistettiin 1960–70-luvuilla.

Kirjasta löytyy myös erilaisia kaavoja nallen ompeluun. Sinitassuinen nalle on ommeltu tästä kirjasta löytyneillä antiikkinallen kaavoilla. Muiden nallejen kaavat on tehty Henrietta- ja Ruipelo-nimisillä kaavoilla.

Viime vuonna ilmestyi komea lasten tietokirja, Leena Laulajaisen Metsän mesikämmen. Lasten karhukirja (Lasten Keskus 2010, kuv. Ulla Vaajakallio), johon on karhu- ja nalletietouden lisäksi poimittu mukaan myös paljon karhuaiheisia satuja ja runoja.

Tässä yhteydessä lienee paikallaan myös muistuttaa Ylen ykkösellä lauantaisin klo 11.15–11.30 jatkuvasta A. A. Milnen Nalle Puh –kirjojen ääneenluentasarjasta, jossa Matti Pellonpää ja Kari Väänänen lukevat lastenklassikkoa Nalle Puh rakentaa talon. Radioteatterin taltiointi on vuodelta 1991 ja osat ovat kuunneltavissa myös Yle Areenan kautta.