Seurustelee susien kanssa

Elina Rouhiainen: Kesytön. Susiraja 1. 426 sivua. Kansikuva Eevaliina Rusanen. Tammi 2012.





















No nyt se on ilmestynyt: ensimmäinen ison yleiskustantamon julkaisema suomalainen pararomantiikkaan luokiteltava nuortenromaani.

Pararomantiikasta on kyse, kun tavallinen – tai sellaisena itseään pitävä nuori – rakastuu olentoon, jota ei arkiuskomusten mukaan ole edes olemassa, esim. vampyyriin, ihmissuteen, keijuun tai lohikäärmeeseen.

Tällainen aihelma on ollut sivujuonteena esimerkiksi Sari Peltoniemen Hämärän rengissä (Tammi 2009) ja Maria Turtschaninoffin parin vuoden takaisessa Underforsissa, joka on vast´ikään suomennettu nimellä Helsingin alla (Tammi 2012).

Aikuistenkirjallisuuden puolelta samassa yhteydessä kannattaa muistaa Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi (Tammi 2000).

Nuori esikoiskirjailija Elina Rouhiainen (s. 1988) kirjoittaa hyvin tietoisesti amerikkalaisen Stephenie Meyrerin Twilight-sarjan jalanjäljissä. Eevaliina Rusasen eroottisesti virittynyt kansikuvakin jäljittelee tätä genreä peittelemättömästi.

Rouhiaisen valppaudessa hyödyntää genren megasuosio ei ole mitään paheksuttavaa: hän kirjoittaa luistavasti ja koukuttavasti: rouva Huu ahmaisi kirjan reilun vuorokauden kuluessa vaikka ei tämän lajityypin suurimpiin ystäviin kuulukaan.

Jos jotain tähän teiniromantiikkaa tihkuvaan romaaniin olisi kaivannut lisää, niin sitä suomalaiskansallista paikallisväriä. Hyvin hentoisesti aivan alussa mainitaan suomalaisten muinaiset uskomukset susista, mutta muutoin kotikutoisuus näkyy vain jylhissä vaaramaisemissa.

Hyvää Meyerin Twilight-sarjaan verraten on se, että ylenmääräinen pähkäily seurustelukuvioiden suhteen ei ole Kesyttömän päähenkilölle, 17-vuotiaalle Raisalle, ominaista, vaikka tässäkin romaanissa on kolmiodraamaa ja ulkoapäin tulevia uhkia riittämiin.

Raisa muuttaa Helsingin Kalliosta Kajaanin lähelle Hukkavaaran kuntaan äidin kuoltua auto-onnettomuudessa. Raisa ikävöi ystäviä enemmän Torkkelin kuvataidelukion inspiroivaa opetusta, sillä kuvataiteet ovat hänen ykkösjuttunsa. Raisa saa huoltajakseen enonsa, johon hän ei ole ollut aiemmin missään yhteydessä.

Vähin erin Raisa lunastaa paikkansa pikkukaupungin teinien keskuudessa. Hukkavaara näyttää olevan hyvin kiinteä ja suljettu kyläyhteisö, joka pitää huolen omistaan.

Vaikka lempi on vasta tässä ensimmäisessä osassa leimahtamassa kahden hyvin eriparisen nuoren välillä, on kerronnassa hyvin eroottis-viritteistä latausta:

--- Hän hyväili toisella kädellä poskeani samaan aikaan kun toinen liukui hitaasti kylkeäni pitkin. Siten hän kosketti peukalolla alahuultani ja katsoi minua silmiin.

Jälkikäteen ajatellen se oli se nimenomainen hetki, jolloin todella käsitin, mitä avain pian tulisi tapahtumaan. Olin ajatellut sitä, haaveillut siitä, mutta mukana oli ollut aina myös hitunen pelkoa. Minulla ei ollut ollut aavistustakaan, mitä odottaa. Osa ajatuksistani oli ollut niin nolottavia, etten ikimaailmassa olisi sanonut niitä ääneen.

Sillä hetkellä en kuitenkaan tuntenut mitään sellaista. Sillä hetkellä minut nimittäin valtasi tunne, jollaista en ollut kokenut koskaan aikaisemmin. Halu. Ei, tarve. Tarve, joka sai kaikki hermosoluni hereille, sumensi ajatukseni ja täytti näkökenttäni miljoonilla eri värisävyillä. Sai koko sisustani leimahtamaan tuleen. ---

Jutun juoneen kuuluu tietysti sekin, että Raisalla on itsellään myös jotain erityiskykyjä. Hän uskoo olevansa "melko tavallinen ihmislapsi", mutta saa vihjeitä omista taikavoimistaan eräältä kyläläiseltä.

Olen jo aiemmin pohtinut kotimaisen realistisen nuortenromaanin suosion näivettymistä dystopioiden yhteydessä. Raisan äidin kuolemaan liittyvä traumatisoituminen ja erillisyyden tuntu muihin ikätovereihin nähden oireilee viiltelynä ja jonkinasteisena paniikkihäiriönä – ja näitä rankkoja aiheitahan on ollut riittämiin realistissa nuortenromaaneissa. Raisa ottaa mittaa omista voimavaroistaan, mutta lukijalle jää luottamus siihen, että vastuksista selvitään.

Aiemmin naisten romanttisessa viihteessä lempi leiskui eri yhteiskuntaluokkien välillä ja yhteisö asetti mitä kekseliäämpiä rajoituksia tälle eripariselle rakkaudelle. Nyt pararomantiikan suosion nosteessa yhteisön painostuskeinot ovat muuttuneet väkivaltaisemmiksi ja ehdottomammiksi. Voimakkaat selviävät, mutta se vaatii toki myös erilaisia uhrauksia rakkauden alttarilla...

Susiraja-sarjalle on luotu myös jo omat kotisivut fanitusta varten.