torstai 23. lokakuuta 2014

Ronskin-reteä nuorten dekkari ansaitsee lisää uusia lukijoita





















Kirjakauppaliitto ja Suomen Kirjasäätiö ovat hetki sitten julkistaneet Helsingin kirjamessuilla vuotuisen Lastenkirjapöllö-palkinnon saajan. Palkinto myönnettin kirjailija Ansu Kivekkäälle hänen varhaisnuorten dekkaristaan Päin Porkkalaa (Tammi 2008).

Palkinnolla kirjakauppa-ala haluaa kiittää vaikuttavia muistoja luoneita lasten- ja nuortenkirjojen tekijöitä ja tuoda heidät ja heidän teoksensa uusienkin lukijasukupolvien ulottuville. Palkitsemisen kriteerinä on siis se, että teos  kestää aikaa ja että se on edelleen lajinsa merkittävä edustaja. Tänä vuonna palkinto rajattiin nuorten dekkareihin. Palkinnon tunnuslause on ”Hyvä kirja elää!”

Helsinkiin ja Kirkkonummen Porkkalaan sijoittuva Päin Porkkalaa (Tammi 2008) kertoo koulukiusatun Emman ja naapurin dementoituneen Ester-tädin vauhdikkaasta aarrejahdista.

Palkintoraati kiittää Ansu Kivekästä muun muassa romaanin uskottavuudesta, huumorista ja runsaasta kielestä:

Päin Porkkalaa on monitasoinen, hienosti rakennettu romaani, jossa jännitys syntyy näkökulmien vaihtelusta ja samanaikaisten tapahtumaketjujen yhteen solmiutumisesta. Teos on paitsi dekkari myös realistinen ja empaattinen tyttökirja, ja lisäksi siinä on ripaus historiaa ja aimo annos huumoria. Tarinaan tuo uskottavuutta sen sijoittuminen olemassa olevaan ympäristöön, Helsingin Herttoniemeen ja Kirkkonummen Porkkalaan.
 Henkilögalleria on omaperäinen: toisaalla koulusta lintsaava, kiusattu tyttö ja dementoituva vanha nainen toisaalla hämärähommiin sortunut reppana pienyrittäjä, virolainen löytökoira ja surkuhupaisa aloitteleva moottoripyöräjengi. Tarina on myös kielellisesti mehevä, kun kirjakielen lomassa vaihtelevat koululaisten puhekieli, ruotsin kieli ja karjalaismurre. Räjähtävä loppunäytös on elokuvamaisen komea.

Ansu Kivekäs (s. 1964) on koulutukseltaan varhaiskasvatuksen erityisopettaja. Päin Porkkalaa on julkaistu Tammen varhaisnuorille suunnatussa Musta kaista -sarjassa. Teoksen käsikirjoitus voitti Kouvolan Dekkaripäivien nuorisodekkarikilpailun pääpalkinnon vuonna 2007.  

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden tihentyneestä julkaisutahdista ja kirjan elinkaaren lyhenemisestä kertoo paljon se, että Lastenkirjapöllö-palkinnon sääntöjä on vajaan kymmenen jakovuoden aikana uusittu. Aluksi tavoitteena oli antaa tunnustus vähintään yli kymmenen vuotta vanhalle, mutta edelleen lukukelpoiselle kotimaiselle lasten- tai nuortenkirjalle. Nyttemmin riittää, että kirja on ilmestynyt viisi vuotta sitten.

Aiemmin esiraati asetti ehdolle useamman kirjan, joiden joukosta ulkopuolinen hyvä haltija teki lopullisen valinnan. Nyt raati seuloo palkittavaksi yhden teoksen tietystä lasten- ja nuortenkirjallisuuden genrestä.

Palkintoon kuuluu pöllöpatsas ja 1500 euron rahapalkinto. Palkitusta teoksesta otetaan uusintapainos.

Lastenkirjainstituutin nimeämään palkintoraatiin kuuluivat Kirjakauppasäätiön puheenjohtaja Annamari Arrakoski-Engardt, kirjallisuuden professori emerita Liisi Huhtala, kirjallisuudentutkija  Maria Ihonen, Kirjavälityksen valikoimapäällikkö Mari Kämäri, Yleisradion toimittaja Nina Naakka ja kirjakauppias Sirpa Rytkönen. Raadin puheenjohtajana toimi kirjailija Paula Havaste.

Onnittelut Ansu Kivekkäälle myös Lastenkirjahyllystä! Kivekkään toinen nuorten dekkari Täysillä metsään (Tammi 2010) on arvioitu Lastenkirjahyllyssä

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huokaus, miten ihmeessä minä olen voinut kulkea ohi tästä? Tai oikeastaan molemmista kirjoista? Tyylilaji ja juonikin kuulostavat juuri sellaisilta, mitä olen oikein etsinyt jopa kirjakaupoista jälkikasvulleni, joista osa on kovin, kovin nihkeitä lukijoita.

Kiva ja tarpeellinen palkinto! Ja kiva ja tarpeellinen postaus! :)

Innostunein terveisin,
Johanna

Rouva Huu kirjoitti...


Johanna: Dekkarin formaatti jos mikä on hyvä kannustin nuorten lukemiseen, ja Kivekäs vielä taiten osaa yhdistää siihen ronskia huumoria ja ihmissuhdekeitoksia.

Tammen perustama Musta kaista -sarja jäi melko lyhytikäiseksi ja monet muut sarjassa ilmestyneet kirjat olivat jännityksen ja juonen kuljetuksen kannalta aika kesyjä.