tiistai 21. lokakuuta 2014

Suoraa toimintaa kahdessa ekokriittisessä nuortenromaanissa














Anu Ojala: Pommi, Otava 2014, 348 sivua.

Tapani Bagge: Sudenhetki, WSOY 1999, 177 sivua. 





Toisinaan  uutuuskirja antaa aiheen palata uudelleen johonkin vanhempaan, samaa teemaa käsittelevään teokseen.

Anu Ojalan syksyn uutuutta, Pommia,  luonnehditaan takakannessa ekotrilleriksi. Tapani Bagge oli 15 vuotta sitten roimasti aikaansa edellä nuortenromaanissaan Suden hetki, joka kuvaa suoran toiminnan eläinoikeusliikkeen saapumista Suomeen. Bagge on kertonut saaneensa kimmokkeen nuortenromaaniinsa Orimattilan vuoden 1997 turkistarhaiskuista.

Molemmat nuortenromaanit kuvaavat eläinaktivismia nuorten päähenkilöiden näkökulmasta. Ojalan romaanissa 17-vuotias säyseä perhetyttö Mia vedetään mukaan eläinaktivistien pieneen ydinryhmään.

Mialla on eläinaiheinen blogi. Hän on intohimoinen koiraharrastaja ja tarkoituksena on jakaa blogin kautta koiratietoutta kaikille kiinnostuneille. Tosin Mian paras ystävä Annika  kyseenalaistaa jo alussa blogin tyylilajin ja lähestymistavan:

– Haluatko sä, että sut muistetaan tärähtäneenä eläintyttönä, jonka suurin verkkojournalistinen saavutus oli laittaa levitykseen 2 000 eri videopätkää pianoa soittavista kissoista? Annika kysyi kuivasti. 
Mia katsoi Annikaa alta kulmain. 
– Minä en ole eikä musta tule hullua kissanaista, eihän mulla ole edes kissaa! Mia kivahti ensin, mutta alkoi sitten nauraa.

Mian silmäterä on Roosa, mopsi, joka alkaa oireilla monin tavoin. Koiran kärsimyksen seuraaminen läheltä sysää tytön ottamaan selvää koirien jalostukseen liittyvistä epäkohdista. Huoli lemmikkieläimen hyvinvoinnista peilautuu näin puitteiltaan paljon massiivisempaan eläinten tehotuotantoon, ja todennäköisesti lukijoiden on jopa helpompi samastua  lemmikkieläimen kärsimykseen.

Mian blogitekstiä ärhäkästi kommentoiva nimimerkki Joshua haastaa tytön hänelle entuudestaan täysin vieraalle maaperälle. Eläinaktivistit Kim ja Niina ovat jo täysi-ikäisiä, ja he houkuttelevat Mian mukaan suoran toiminnan iskuihin, joiden kohteena ovat isojen tuotantolaitosten ja teurastamojen epäeettiset käytännöt. Ryhmä haluaa vaikuttaa valmisteilla olevaan eläinten oikeuksiin liittyvään lakialoitteeseen.

Mia joutuu kylmiltään videokuvaamaan eläinten epäinhimillisiä oloja. Lukija aavistaa huijauksen makua jo paljon ennen hyväuskoista ja ihastuksen sokaisemaa Miaa. Oikeudenkäyntiprosessia kuvataan lähes kolmanneksen verran romaanin lopussa, mutta kerronta on silti vetävää ja pitää otteessaan.

Baggen romaanissa keskushenkilönä on 16-vuotias Tomppa, poliisiäidin poika, joka liittyy kettutarhaan ja kanalaan iskuja tekevään eläinaktivistiryhmään. 

Sen koommin Ojalan romaanin Mialla kuin Baggen Tompallakaan ei ole entuudestaan eläineettistä vakaumusta: aatteen palon sijasta kumpaisenkin  toimia siivittää pikemminkin ihastuminen eläinaktivistiin. Tomppa on romaanin alussa vielä ”osa-aikainen kasvissyöjä”, joka yrittää muistaa puhdistaa hammasvälinsä lihanpaloista aina ennen tyttöystävän tapaamista!

Baggen päähenkilö kyseenalaistaa välillä myös eläinaktivistien toiminnan, siinä missä Ojalan Mia tuntuu pikemminkin aivopesun uhrilta, ottaen huomioon hänen aikaisemman vähäisen tietoutensa eläinten tehotuotannosta ja eläinaktivismista.

Suden hetki on rakenteeltaan ja jännitystiheydeltään Pommia jäntevämpi toteutus. Tämä johtuu suurelta osin myös Baggen romaanin isommasta henkilögalleriasta ja epäilyksen siemenestä, joka kylvetään jo varhaisessa vaiheessa nuorten aktivistien keskuuteen: onko joukossa petturi?

Luonnonsuojelu ja eläinaktivismi ilmaantuivat nuortenkirjallisuuteen rytinällä 1990-luvulla. Baggen lisäksi aihetta työsti tuolloin myös Nora Schuurman  (Pelkääjän paikka, Otava 1996) ja myöhemmin uudella vuosituhannella Mika Wickström (Vastakarvaan, WSOY 2002) ja Annika Luther (Kirje maan ääriin, Teos 2008). Wickströmin teos oli yksi ensimmäisistä Suomessa ilmestyneistä crossover -kirjoista, jota markkinoitiin sekä nuorille että aikuisille.

Anu Ojala (s. 1972)  on koulutukseltaan juristi ja hän tuo myös soveltuvin osin tätä ammatillista erityistietämystään esille kirjoittaessaan nuorille. Emilia-sarjan aloittaneen Vaarallinen poikaystävä -esikoisromaanin (Otava 1997) teemana oli henkinen väkivalta nuoren tytön kokemana. 

Eläimet ja niiden hyvä hoito ovat keskiössä  kaikissa Ojalan varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa, ja luonnonsuojelu oli juonteena myös Aino ja hevossaaren juhannus -varhaisnuortenkirjassa (2011), jossa jäljitettiin myrkkytynnyreitä. 

Ei kommentteja: