Anu Ojala: Pommi, Otava
2014, 348 sivua.
Tapani Bagge: Sudenhetki,
WSOY 1999, 177 sivua.
Toisinaan
uutuuskirja antaa aiheen palata
uudelleen johonkin vanhempaan, samaa teemaa käsittelevään teokseen.
Anu Ojalan syksyn uutuutta, Pommia, luonnehditaan
takakannessa ekotrilleriksi. Tapani
Bagge oli 15 vuotta sitten roimasti aikaansa edellä nuortenromaanissaan Suden hetki, joka kuvaa suoran toiminnan
eläinoikeusliikkeen saapumista Suomeen. Bagge on kertonut saaneensa kimmokkeen
nuortenromaaniinsa Orimattilan vuoden 1997 turkistarhaiskuista.
Molemmat
nuortenromaanit kuvaavat eläinaktivismia nuorten päähenkilöiden näkökulmasta.
Ojalan romaanissa 17-vuotias säyseä perhetyttö Mia vedetään mukaan eläinaktivistien
pieneen ydinryhmään.
Mialla
on eläinaiheinen blogi. Hän on intohimoinen koiraharrastaja ja tarkoituksena on
jakaa blogin kautta koiratietoutta kaikille kiinnostuneille. Tosin Mian paras
ystävä Annika kyseenalaistaa jo
alussa blogin tyylilajin ja lähestymistavan:
– Haluatko sä, että sut muistetaan tärähtäneenä eläintyttönä, jonka suurin verkkojournalistinen saavutus oli laittaa levitykseen 2 000 eri videopätkää pianoa soittavista kissoista? Annika kysyi kuivasti.
Mia katsoi Annikaa alta kulmain.
– Minä en ole eikä musta tule hullua kissanaista, eihän mulla ole edes kissaa! Mia kivahti ensin, mutta alkoi sitten nauraa.
Mian
silmäterä on Roosa, mopsi, joka alkaa oireilla monin tavoin. Koiran kärsimyksen
seuraaminen läheltä sysää tytön ottamaan selvää koirien jalostukseen liittyvistä
epäkohdista. Huoli lemmikkieläimen hyvinvoinnista peilautuu näin puitteiltaan
paljon massiivisempaan eläinten tehotuotantoon, ja todennäköisesti lukijoiden on
jopa helpompi samastua lemmikkieläimen
kärsimykseen.
Mian
blogitekstiä ärhäkästi kommentoiva nimimerkki Joshua haastaa tytön hänelle
entuudestaan täysin vieraalle maaperälle. Eläinaktivistit Kim ja Niina ovat jo
täysi-ikäisiä, ja he houkuttelevat Mian mukaan suoran toiminnan iskuihin,
joiden kohteena ovat isojen tuotantolaitosten ja teurastamojen epäeettiset käytännöt. Ryhmä haluaa vaikuttaa valmisteilla
olevaan eläinten oikeuksiin liittyvään lakialoitteeseen.
Mia
joutuu kylmiltään videokuvaamaan eläinten epäinhimillisiä oloja. Lukija
aavistaa huijauksen makua jo paljon ennen hyväuskoista ja ihastuksen sokaisemaa
Miaa. Oikeudenkäyntiprosessia kuvataan lähes kolmanneksen verran romaanin
lopussa, mutta kerronta on silti vetävää ja pitää otteessaan.
Baggen
romaanissa keskushenkilönä on 16-vuotias Tomppa, poliisiäidin poika, joka liittyy kettutarhaan ja kanalaan iskuja tekevään eläinaktivistiryhmään.
Sen koommin Ojalan romaanin Mialla kuin Baggen Tompallakaan
ei ole entuudestaan eläineettistä vakaumusta: aatteen palon sijasta kumpaisenkin toimia siivittää pikemminkin
ihastuminen eläinaktivistiin. Tomppa on romaanin alussa vielä ”osa-aikainen
kasvissyöjä”, joka yrittää muistaa puhdistaa hammasvälinsä lihanpaloista aina ennen
tyttöystävän tapaamista!
Baggen päähenkilö kyseenalaistaa välillä myös eläinaktivistien
toiminnan, siinä missä Ojalan Mia tuntuu pikemminkin aivopesun uhrilta, ottaen
huomioon hänen aikaisemman vähäisen tietoutensa eläinten tehotuotannosta ja eläinaktivismista.
Suden hetki on rakenteeltaan ja jännitystiheydeltään Pommia jäntevämpi toteutus. Tämä johtuu suurelta osin myös Baggen
romaanin isommasta henkilögalleriasta ja epäilyksen siemenestä, joka kylvetään
jo varhaisessa vaiheessa nuorten aktivistien keskuuteen: onko joukossa petturi?
Luonnonsuojelu
ja eläinaktivismi ilmaantuivat nuortenkirjallisuuteen rytinällä 1990-luvulla.
Baggen lisäksi aihetta työsti tuolloin myös Nora Schuurman (Pelkääjän paikka, Otava 1996) ja myöhemmin
uudella vuosituhannella Mika Wickström
(Vastakarvaan, WSOY 2002) ja Annika Luther (Kirje maan ääriin, Teos 2008). Wickströmin teos oli yksi ensimmäisistä
Suomessa ilmestyneistä crossover -kirjoista, jota markkinoitiin sekä nuorille
että aikuisille.
Anu
Ojala (s. 1972) on koulutukseltaan
juristi ja hän tuo myös soveltuvin osin tätä ammatillista erityistietämystään
esille kirjoittaessaan nuorille. Emilia-sarjan
aloittaneen Vaarallinen
poikaystävä -esikoisromaanin (Otava 1997) teemana oli henkinen väkivalta nuoren tytön kokemana.
Eläimet ja niiden hyvä hoito
ovat keskiössä kaikissa Ojalan varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa, ja
luonnonsuojelu oli juonteena myös Aino
ja hevossaaren juhannus -varhaisnuortenkirjassa (2011), jossa jäljitettiin myrkkytynnyreitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti