Essi Kummu & Marika
Maijala: Puhelias Elias: Harjoituspusuja, 49 s., Tammi 2015.
Grethe Dirckinck-Holmfeld:
Lasten ajatuksia rakkaudesta ja ystävistä, suom. Ulla Lempinen, 368 s.,
Gummerus 2015.
Essi Kummun ja Marika
Maijalan Eliaasta kertova lastenkirjasarja kunnioittaa lapsen
taajaan vaihtuvia tunnetiloja.
Edellisessä osassa työstettiin kaverin kaipuuta
ja vanhempien erilleen muuttoa. Nyt on perhearki taas seesteisempää ja Elias
voi keskittyä miettimään omia tuntojaan.
Aiemmin
tytöt eivät ole aiheuttaneet pojalle ylimääräistä sydämentykytystä.
Äiti
aavistaa kuitenkin heti, mistä Eliaksen hämmennys johtuu, ja evästää poikaansa rakkauden
sokkeloihin. "Kaikille on joku", vakuuttaa äiti Eliakselle, ja sanoo tämän
varmasti myös osittain itselleen.
Äiti on tutustunut Inariin, ja nauraa hänen
kanssaan usein.
Tekstissä asiaan viitataan kevyemmin, mutta kuvitus todistaa, että suhde on jo pidemmällä:
Kun Maija on lähtenyt, äiti kertoo, että sillä välin kun Elias ja Inkeri olivat isän luona, he keittivät Inarin kanssa monta pannullista teetä ja istuivat tuntikausia pöydän ääressä. He lukivat toisilleen kirjoja ja puhuivat aikusiten asioita.
Inari on äidin uusi ystävä. Hän asuu Turussa. Aina kun Inari on kylässä, melkein mikä tahansa naurattaa äitiä. Hän on alkanut kammata tukan auki, vaikka on pitänyt sitä aikaisemmin kiinni pompulalla.
Lastenkirjoihin on ilmaantunut viime vuosien aikana uudenlaista intiimiyttä, jossa ei kainostella isojakaan tunnetiloja. Riitta Jalosen ja Kristiina Louhen Aatos ja Sofia -sarja on tässä ollut tienraivaajana.
Essi Kummu kirjoittaa Lasteni tarinassa (Tammi 2014), kuinka hän on entistä taipuvaisempi tekemään ”hyvää tekeviä kirjoja”: jokaisella kirjailijalla kirjoittamisen voima lähtee jostakin erityisestä tunteesta käsin.
Marika
Maijalan liitukuvitus on konstailemattoman nostalginen. Henkilöiden eleisiin,
asentoihin ja viipyileviin katseisiin on ladattu suuria tunteita. Raikkaat
perusvärit nostattavat kesän maut kielelle ja auringon tunnun iholle. Parasta
on sekä tekstistä että kuvista välittyvä kiireettömän joutenolon tunnelma.
Tanskalaisten
6-10-vuotiaiden lasten ajatukset rakkaudesta ja ystävyydestä ovat vähän
eriparisia haaveellisen Eliaksen tuntojen kanssa.
Elokuvien, television draama-
ja saippuasarjojen ja mainonnan kliseet muokkaavat lasten käsitystä
tosirakkaudesta melko lakoniseenkin suuntaan. "Rakkaus kestää siihen asti, että
mennään naimisiin ja saadaan lapsia. Sitten se on loppu", toteaa 8-vuotias
Lasse.
7-vuotias Anna on sitä mieltä, että pitää olla vähintään viisi- tai neljävuotias
voidakseen ryhtyä seurustelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti