perjantai 17. heinäkuuta 2015

Reiluun peliin kuuluu, että aina ei voi voittaa
















Timo Parvela: Paten jalkapallokirja. kuvittanut Pasi Pitkänen, 107 sivua, Tammi 2015.





Timo Parvela on velho löytämään katvealueita, joista ei ole hetkeen kirjoitettu vetäviä ja houkuttelevia kirjoja pojille.  

Ella ja kaverit -sarjan rinnalle viime vuonna perustetun Pate-sarjan toisessa osassa yhteistyö kuvittaja Pasi Pitkäsen kanssa on entisestään terävöitynyt, ja kuvitus saa tykittää välillä antaumuksella ja teksti jää sovinnolla peesaamaan.

Saksalainen Carl Hanser Verlag ryhtyy ensi syksynä kustantamaan Pate-sarjaa, ja jo tänä kesänä yksi maan suurimmista ja arvostetuimmista viikkolehdistä Die Zeit julkaisee jatkokertomuksena Paten aikakirjat. Lehdellä on Saksassa noin 1,5 miljoonaa lukijaa. Paten aikakirjojen julkaisuoikeudet on myyty myös jo Unkariin, Latviaan ja Viroon. 

Saksassa on paljon Parvelan aiemman Ella ja kaverit -sarjan ihailijoita, sarjaa on myyty jo lähes 600 000 kappaletta.



Idealtaan Pate-kirjat jäljittelevät monia koomiseen remellykseen keskittyneitä edeltäjiään, mm. Jeff Kinleyn Neropatin päiväkirjoja. Pasi Pitkäsen kuvitus ei kuitenkaan Neropattien tapaan tyydy tikku-ukkomaiseen pelkistettyyn kuvitukseen. Tarjolla on sarjakuvaa ja jopa pulmatehtäviä, kuten aukeaman oikealla puolella oleva kaupunkilabyrintti! Pasi Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaniin Paten jalkapallokirja (Tammi 2015). 


Pate-sarjan valttina on roima liioittelu ja absurdit juonenkäänteet. Vastoin omia odotuksia Patea ei huolitakaan Pallokarhujen joukkueeseen. Iso turnaus lähestyy, ja Pate lähettää wc-pöntön kautta ( ! ) pullopostia jalkapalloviheriöiden ykkösille ympäri maailman. 

Vauhdikkaassa juonessa on ulokkeita moneen: Patella on avara sydän, ja hän suhtautuu yhtä luontevasti kolmijalkaiseen löytökoiraan, yksinäiseen vanhukseen kuin kodittomaan  laitapuolen kulkijaankin. Hyväsydämisyys ja spontaanius palkitaan tietysti kirjan mittaan ylenpalttisesti, kuten vanhoissa poikakirjoissa konsanaan.



On kiinnostavaa, että kodittomat kadun miehet ja kerjäläiset ovat tehneet viime aikoina todellisen joukkoinvaasion lastenkirjallisuuteen (mm. David Walliamsin Herra Lemu ja Andy Stantonin Herra Gummi). Pate kohtaa puistossa miehen, "jonka naama oli uurteinen ja iho ahavoitunut. Miehellä oli kädessään pullokassi. Hän varmaan pelkäsi, että hänelle tulee jano". Pasi Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaaniin Paten jalkapallokirja (Tammi 2015). 

Parvela koukuttaa lukijoita erilaisilla tekstityypeillä: on vuoropuhelua, listoja, hellyttäviä kirjelappusia ja suorasanaista kerrontaa. Yksi Parvelan suosion selittäjä on varmasti se, että hän ei koskaan unohda kaiken remellyksenkään keskellä viihdyttää samaan aikaan myös aikuista.



Turnauspelin vastakkainasettelu saattaa näyttää vähän epätasapainoiselta, vasemmalla Paten joukkue ja oikealla joukkue, johon Pate harmikseen ei päässyt mukaan, mutta sisulla ja spontaanilla otteella pärjätään lopulta ihmeen hyvin. Pasi Pitkäsen kuvitusta Timo Parvelan lastenromaaniin Paten jalkapallokirja (Tammi 2015). 



Poikien lukutaidon sujuvuudessa on nykyisin isoja vaihteluita. Paten kaltainen koohottaja puhuttelee hyvinkin monenikäisiä poikia. 

Väljempi taitto ja isompi kirjasintyyppi lisäisivät vielä entisestään kiitollisten ja motivoituneiden lukijoiden joukkoa. 

                 






Ei kommentteja: