Mervi Juusola & Jonna
Koski: Ystävyyden pelisäännöt, 37 sivua, Metsäkylän kaverukset 1, Voimakirja Oy
2014.
Päiväkodeista,
kouluista ja harrasteryhmien ohjaajilta kantautuu yhä enemmän viestiä siitä,
kuinka lasten sosiaaliset taidot ovat entistä enemmän hakusessa. Arkisissa
tilanteissa syntyy jatkuvasti konflikteja, kun lapset eivät enää tunnista
luontaisesti omia taajaan vaihtuvia tunnetilojaan, puhumattakaan siitä, että
osaisivat aina samastua toisten tunteisiin.
Vuosituhannen
taitteessa yleistyivät kuvakirjat, joissa vaikeat tunneselkkaukset
etäännytetään eläinten maailmaan. Näissä kirjoissa eläinemot vakuuttavat
poikasilleen rakkauttaan, vaikka poikaset koettelevat ehtimiseen emonsa kärsivällisyyttä ja sietokyvyn rajoja. Lastenkirjallisuuteen erikoistuneista
kustantamoista näitä tunnekasvatuskirjoja ovat kustantaneet eniten
Kustannus-Mäkelä ja Lasten Keskus.

Suomessa
tunnekasvatus näkyy myös kasvatusalan asiantuntijoiden tekemissä kirjoissa.
Ratkaisukeskeiseen terapiaan erikoistunut Ben
Furman on lanseerannut Muksuoppinsa teesejä kolmessa lastenkirjassaan Ollin painajainen, Elina kesyttää tiikerin ja Veikka
teki väärin (Lyhytterapiainstituutti 2000–2002, ks. Lastenkirjahylly.

Metsäkylän kaverukset -sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan kylässä
asuviin lapsiin:
Metsäkylässä asuu paljon lapsia – kaikenlaisia lapsia. Jotkut ovat hiljaisia ja varovaisia, kuten naapurin Kani Ujoliini. Kani on vasta muuttanut meidän pihaan.
Jotkut taas ovat äänekkäitä ja aina vauhdissa, niin kuin kaverini Roope Rämänen. Hänelle sattuu aina kaikenlaista hullua. Viimeksi eilen Roope jouti koulussa opettajan puhutteluun. Hän oli varastanut välipalalla kolme appelsiinia ja piilottanut ne vaatenaulakon lokeroonsa. Hänen oli tarkoitus syödä ne salaa, kun opettaja ei huomaa. Mutta hän oli unohtanut appelsiinit naulakkoon kahdeksi kuukaudeksi! Appelsiinit olivat mädäntyneet naulakon kätköissä. Yyh mikä lemu!
Roope haluaisi olla reilu kaveri, mutta aina hän ei osaa. Joskus hän puhuu toisille ilkeästi ja tekee kiusaa. Hän luulee, että se on hauskaa leikkiä. Meidän toisten mielestä se on pelkästään ärsyttävää.
Roope-leijonan ja Kani Ujoliinin lisäksi tutustutaan hirmuisen älykkääseen myyrään, Arttu Eripäähän,
joka puhuisi mieluiten historiasta ja Lissu Lieroseen, sisiliskoon, joka tylyttää välillä
muita ja tuntuu rakastavan eniten itseään. Kertojana on Pete Jämpti, leppoisa koira, joka haluaa olla kaikkien kaveri.
Kirjassa
vältetään antamasta ns. erityislapsille mitään diagnooseja. Arkiset pienet
tarinat pyrkivät lisäämään ymmärrystä erilaisuutta kohtaan ja vahvistamaan
kaikkien empatian taitoja.
Kirjan keskiössä on luonteeltaan syrjäänvetäytyvän
ja aran Kani Ujoliinin vähittäinen ryhmäytyminen muuhun lapsijoukkoon
yhteenottojen, väärinymmärrysten ja kiusaamisen jälkeen. Jokaisen luvun jälkeen
on lapselle osoitettuja kysymyksiä, joissa hän pystyy peilaamaan kirjan
herättämiä tuntemuksia omaan tilanteeseensa.
Ylimpänä
auktoriteettina toimii opettaja, rouva Napakka, joka opettaa lapsille ystävyyden
kultaisen säännön: kohtele toisia niin kuin toivot itseäsi kohdeltavan.
![]() |
Aukeamalla havainnollistetaan jokaisen aivoista löytyviä 21 erilaista tunnetta eläinten ilmeiden avulla. Jonna Kosken kuvitusta Mervi Juusolan lastenkirjaan Ystävyyden pelisäännöt (Voimakirja 2014). |
Sukupuoleen
sidotut hahmot tuntuvat tässä turhilta: miksi ujo lapsi esitetään tyttönä ja
riehakas lapsi poikana? Eläinhahmot voisivat kuitenkin mahdollistaa myös
sukupuolineutraalin hahmokavalkadin, joka laajentaisi samastumispintaa.

Ystävyyden pelisäännöt soveltuu mainiosti päiväkotien, eskariryhmien ja alakoulun oheismateriaaliksi.
2 kommenttia:
Erittäin hyvä kirjoitus, kiitos! Tuon Metsäkylän kaverukset -kirjan aion tämän perusteella hankkia, ja uskoisin, että myös Ystävyyden pelisäännöt olisi erittäin hyödyllinen. Tuli mieleen, että Lasten Keskuksen julkaisema "Rakastatko minua, jos..." on kirja juuri tuosta aiheesta, kun lapsi testaa aikuisen rakkauden rajoja ja riittävyyttä. Siinä tuodaan mielestäni hyvin esiin, miten rakkaus pysyy, vaikka äidillä on samaan aikaan myös muita tunteita. Hän voi olla pettynyt lapsensa tekemisiin tai jopa hurjan vihainenkin, jos tämä tahalleen käyttäytyy huonosti, mutta silti rakkaus pysyy. Tässä kirjassa pidän siitä, että lapsille osoitetaan, miten omat teot vaikuttavat äidin tunteisiin, eikä pelkästään hoeta tuota rakastamista.
Kia, mukava kuulla, että innostuit Metsäkylän kaveruksista.
Tiedän tuon mainitsemasi kuvakirjan. Näitä samankaltaisia hieman erilaisia pienin variaatioin on tosiaan ilmestynyt paljon viime vuosien aikana.
Lähetä kommentti