Joka ilta kun lapsi sammuu...

Carl-Johan Forssén Ehrlin: Kaninen som så gärna ville somna. En annorlunda godnattsaga, 32 sivua, Ehrlin förlag 2011. 

Rouva Huu huomaa lukevansa uutisia nykyisin erityisen valppaana ja jo valmiiksi vähäsen ärhäköityneenä painittuaan pari vuotta 0-12-vuotiaiden lasten kirjallisuuskasvatuksen parissa.

Hesarin digilehdessä ja alun perin The Telegraphissa julkaistussa uutisessa kerrottiin  ruotsalaisen psykologin, johtajuuskouluttajan ja kielitieteilijän Carl-Johan Forssén Ehrlinin (s. 1978) omakustanteena vuonna 2011 julkaisemasta lastenkirjasta. Keväällä 2014 kirja käännettiin englanniksi ja nyt The Rabbit Who Falls Asleep -kirja on yltänyt verkkokauppa Amazonin myydyimmäksi kirjaksi sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa, jopa ylittäen Harper Leen uutuuden Go Set a Watchman.

Roger-jänis  on väsynyt, mutta ei saa unen päästä kiinni. Roger lähtee emonsa kanssa vierailemaan Setä Haukotuksen (engl. Uncle Yawn) luokse. Matkalla ne tapaavat unisen etanan ja viisaan raskasluomisen pöllön, jotka kumpikin antavat jänikselle neuvoja nukahtamiseen. Lopuksi Setä Haukotus ripottelee unihiekkaa Rogerin päälle... ennalta arvattavin seurauksin.

Tekijä kertoo käyttäneensä lapsipsykologiaa: tarinassa annetaan lapsen alitajunnalle nukahtamiseen kannustavia vihjeitä. Kirjassa käytetään toistuvaa lauserakennetta ja unettaviksi tulkittavia sanavalintoja.  Vanhempia ohjeistetaan myös  kirjaa lukiessa haukottelemaan tasaisin väliajoin, korostamaan tiettyjä sanoja sekä lukemaan kursiivilla kirjoitetut sanat hitaalla ja rauhallisella äänellä. Kirjassa on toki myös kuvitusta, mutta lapsia kannustetaan keskittymään vain kuunteluun. Kirjan voi kuunnella Youtube-videona.  Videosta käy ilmi, että kirjan idea todellakin jäljittelee hypnoosia.

Kirjan voi tilata myös ilmaisena e-kirjana.

Ehrlin sai idean automatkalla. Hän herätti nukkuvan äitinsä ja kertoi innoissaan ideastaan. Idean kypsyttely – tai julkaisukanavien kartoitus? – kirjaksi kesti kuitenkin lähes kolme vuotta. Hän päätyi kustantamaan kirjan itse, sillä hänen havaintojensa mukaan Ruotsissa on selvä trendi saavuttaa paras menestys omakustanteena.

Tekijän kotisivuilta löytyy ylistäviä arvioita teoksesta: "Aiemmin lapsen nukutus kesti kahdesta kolmeen tuntiin, ja nyt sama tapahtuu 12 minuutissa! Mikä helpotus." 

Youtube-videossa kirjan lukeminen verkkaisella, unettavalla äänellä kestää peräti 35 minuuttia, joten lapsi jää osattomaksi isosta osasta tarinaa! 

Kirja on tekijän mukaan levinnyt kulovalkean tavoin lapsiperheiden keskuudessa. “Tämä on jotain uutta, uudentyyppinen iltasatu, jossa psykologia, iltasatu ja hyvät tarkoitukset kohtaavat toisensa. Toivon sydämeni pohjasta että iltasatuni auttaa lapsia rentoutumaan ilta-aikaan ja että perheet löytävät tasapainon elämäänsä”.

Kirjasta  on ilmestynyt englannin lisäksi käännökset myös ranskaksi, saksaksi, portugaliksi, espanjaksi ja italiaksi, ja lisää käännöskieliä on vireillä. Kustantajat eivät ole onnistuneet liehittelyistään huolimatta puhumaan Ehlrininä puolelleen: onhan hän luonut menestyvän konseptin, johon ei kustantajia tarvita!

Ilmiö on kiinnostava ja kertoo paljon tästä ajasta ja sen oikuista. Sosiaalisella medialla on tällaisen megamenestyksen luomisessa iso merkitys.

Rouva Huu ei ole kirjaa saanut nähdäkseen, mutta ulkoasu ja kuvitus, jonka on tehnyt tiettävästi suomalaistaustainen Irina Maununen,  antavat luvalla sanoen hyvinkin amatöörimäisen vaikutelman.  

Jäniskirjan maailmalla aiheuttama buumi kertoo rouva Huun mielestä jotain aika karua pikkulasten vanhempien suhteesta paitsi lapsiin niin myös lastenkirjallisuuteen. Iltaisin, kun vanhemmat haluaisivat viettää laatuaikaa keskenään, lapsi koetaan häiriötekijäksi, josta halutaan päästä mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti eroon. Sadat tuhannet vanhemmat riehaantuvat, kun heille markkinoidaan kirjaa, joka takaa, että aiemmin vaivalloinen, pitkällinen ja hermoja raastava nukutusrituaali lyhenee oleellisesti.

Onko ihmisiä nykyisin todellakin näin helppo vetää höplästä ja jekuttaa ja siitä sukeutuu ihan maailmanlaajuinen ilmiö?

Sillä eihän iltasadun ensisijainen tarkoitus ole nuijanukuttaa lasta kesken lukemisen, eihän? 

Iltasadun tehtävä on toki rauhoittaa lasta ennen nukkumaan menoa, mutta maksimaalisen taidenautinnon takaamiseksi on hyvä lukea monipuolisesti erilaisia tarinoita tai sitten ottaa pidempikestoinen paksu saturomaani, josta riittää iloa pidemmäksi aikaa. Iltasaturituaalin tarkoituksena on myös nauttia lapsen ja  aikuisen yhteisestä  (sic!) laatuajasta.  Sadun, tarinan tai kuvakirjan kupeessa on hyvä tilaisuus jutustella myös päivän kuulumisia ja mieltä askarruttavia asioita.  

Eniten rouva Huuta askarruttaa Ehrlinin kirjan pauloihin joutuneiden vanhempien lasten kohtalo: joutuvatko lapset nyt kuuntelemaan illasta toiseen tätä samaa pitkäveteistä ja lukukertojen lisääntyessä yhä ennalta arvattavammaksi muuttuvaa stooria? Tutun sanonnan mukaan tosin vaihtelu virkistää, joten vanhassa vara parempi? Eikö tässä ennen pitkää ole vaarana, että aikuinen nukahtaa jopa ennen lasta? Kuka vastaa sen jälkeen lapsen turvallisuudesta? 

Lukijapalautteessa tosin annetaan käypä neuvo: kirja toimii myös unettomuudesta kärsiville aikuisille! 

Tässä vielä rouva Huun villi vinkki suomalaisille äänikirjamarkkinoille: jospa tehdään hyvistä, laadukkaista, kotimaisista iltasaduista äänikirja, jossa vaikkapa Vesa Vierikko tai Seela Sella lukevat unisella nunnutusäänellä satuja?

Ei vaiskaan, luettakoon Suomen kodeissa vastaisuudessakin laajalla otoksella laadukasta lastenkirjallisuutta, laidasta laitaan.