Perinteinen seikkailuromaani voittoisa pohjoismaisessa lasten- ja nuortenkirjakisassa

Jacob Wegelius: Mördarens apa, 619 sivua, Bonnier Carlsen 2014. 

Eilen illalla julkistettiin Reykjavikissa vuotuisesti jaettavien Pohjoismaiden neuvoston palkintojen saajat. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto jaettiin nyt kolmatta kertaa ja sen sai ruotsalainen Jakob Wegelius lasten- ja varhaisnuortenromaanistaan Mördarens apa (Bonnier Carlsen 2014, ei suomennettu).  

Suomesta ehdolla olivat Maria Turtschaninoffin Maresi (Schildts & Söderströms) sekä Marjatta Levannon & Julia Vuoren Leonardo oikealta vasemmalle (Teos). 

Perusteluissa sanottiin seuraavaa:

Jakob Wegelius elvyttää Mördarens apa  -romaanillaan perinteistä seikkailukertomusta. Lukija pääsee tutustumaan gorilla Sally Jonesin kanssa Lissabonin rähjäisiin satamakortteleihin, tekemään uskomattomia valtamerimatkoja ja oleskelemaan Bhapursin maharadžan yltäkylläisessä hovissa – kaikki tämä siksi, että Sally yrittää puhdistaa parhaan ystävänsä, merimies Henry Koskelan maineen. 

Puhtaan kertomisen ilon ja herkkävireisen henkilökuvauksen kannattelemana kirjailija elävöittää 1900-luvun varhaishistoriaa, varsinkin kiitos viehtymyksensä moniin tuon ajan teknisiin keksintöihin. Kokonaiselämyksen viimeistelevät yksityiskohtaiset piirrokset ja vinjetit sekä kartat, joiden avulla voi seurata Sally Jonesin seikkailuja. 

Mördarens apa sekoittaa merimiestarinan, dekkarin ja seikkailukertomuksen lajityyppejä veikeästi yhteen. Se tekee myös kunniaa Jules Vernen seikkailukirjojen perinteelle ja tuo mieleen Jan Lööfin monet seikkailupitoiset lastenkirjat lystikkäissä nyansseissaan ja juoennkäänteissään.  

Romaanin yhteydessä voi puhua todellisesta fabuloinnin ilosta:  kirjassa on peräti 619 sivua. Tarina on kuitenkin kiitettävän runsaasti ja eloisasti kuvitettu: jokaisen luvun alussa on yksi kuvituskuva. Wegeliuksen upean yksityiskohtaiset, eräänlaisen hienostuneen rasteripinnan koristelemat tussipiirrokset ammentavat 1800–1900-luvun taitteessa tyypillisestä kuvitusperinteestä. Kuvitus tuo tarinaan jännitettä ja ulokkeisuutta.

Vanhojen seikkailukirjojen patinaa Wegeliuksen romaaniin tuovat myös sisäkansien kartat, joiden avulla voi seurata seikkailun käänteitä. Jacob Wegeliuksen kuvitusta romaaniin Mördarens apa (Bonnier & Carlsen 2014). 

Kirja muistuttaa voimakkaassa visuaalisuudessaan paljon Brian Seltznickin Hugo Cabret -romaania (Tammi 2008, suom. Helene Bützow), vaikka kuva ei olekaan Wegeliuksella yhtä dominoivassa ja tarinaa aivan konkreettisesti eteenpäin sysivässä roolissa. 

Mördarens apa on hyvä esimerkki visuaalisuuden runsastumisesta myös hieman varttuneempien lasten romaaneissa. 

Jacob Wegeliuksen romaanin sympaattinen päähenkilö on gorilla Sally Jones.
Wegelius tekee hiuksen-hienoa ja taidokasta pintatekstuuria tussilla. Kirjaa
voi pitää myös kuvitustaiteen puolustuspuheena, jossa kiire sysätään nurkkaan. Jacob Wegeliuksen kuvitusta romaaniin Mördarens apa (Bonnier & Carlsen 2014). 

Jakob Wegelius on kirjailija ja kuvittaja. Hänen esikoisteoksensa, humoristinen lastenkirja Spionerna i Oreborg,  ilmestyi vuonna 1994. Wegelius on kirjoittanut etupäässä lapsille. Hänen kirjojaan on käännetty noin kymmenelle kielelle, mutta ei vielä suomeksi. 

Mördarens apa on itsenäinen jatko-osa Legenden om Sally Jones –romaanille (2008), jossa seurattiin Sallyn pentuaikaa afrikkalaisessa sademetsässä. Siinä Sally joutui salametsästäjän vangiksi ja  päättyy ensin etsintäkuulutetuksi mestarivarkaaksi Istanbuliin ja sieltä edelleen merille suomalaistaustaisen Henry Koskelan koneenkäyttäjäksi. 

Kuvituksessa on toinen toistaan huikaisevampia kaupunki-interiöörejä. Jacob Wegeliuksen kuvitusta romaaniin Mördarens apa (Bonnier & Carlsen 2014). 

Wegelius on saanut näistä kummastakin kirjasta August-palkinnon, joka on Ruotsin arvostetuin, Finlandia-palkintoon verrattavissa oleva kirjallisuuspalkinto. Lisäksi hän on saanut tuotannostaan Expressen-lehden Heffaklump-palkinnon (1999) sekä Bonnier Carlsen -kustantamon Maria Gripe -palkinnon (2008).

Nordlys-patsaan ja 350 000 Tanskan kruunun (noin 47 000 euron) palkinnon luovuttivat Wegeliukselle viime vuoden voittajat, Brune-romaanin tekijät kirjailija Håkon Øvreås ja kuvittaja Øyvind Torseter.

Tämänvuotiset palkintoehdokkaat eivät tehneet minuun kansallisen raadin avustavana jäsenenä suurtakaan vaikutusta. 

Mukana oli "peruskivoja" lasten- ja varhaisnuortenromaaneja, mm. Ahvenanmaan ehdokkaan Malin Klingenbergin Alberta Enstein och uppfinnarkungen (Fontana Media) ja Geir Gulliksenin & Anna Fisken Joel og Io, en kjærlighetshstorie (Aschehoug). 

Moraaliltaan suorastaan arveluttavia olivat Ruotsin toinen ehdokas, lastenvälistä kiusaamista käsittelevä Frida Nilssonin Jagger Jagger (Natur & Kultur) ja Islannin ehdokkaan Þórarinn Leifssonn Madurinn sem hatadi börn (Mal och Menning), joka kertoi lapsia lahtaavasta joukkomurhaajasta. 

Norjan toisen ehdokkaan, Simon Strangerin, paperittomien siirtolaisten kohtaloa kuvaava De som ikke finnes (Cappelen Damm) oli trilogian päättävän sarjan kolmas osa, jonka pessimistinen ja dramaattinen lopetus ei todellakaan ollut mieltä ylentävä. 

Tanskalaisen Jesper Wung-Sungin Ud med Knud (Høst & Søn) kertoi syöpää sairastavan pojan ja mielikuvitusystävän eheyttävästä kumppanuudesta sinänsä hienosti, mutta tämä romaani jäi sittenkin jälkeen esimerkiksi norjalaisen Jostein Gaarderin samaa aihepiiriä työstävästä Enkelimysteeriosta (suom. Katriina Savolainen, Tammi 2000).  

Tanskan toinen ehdokas, Mette Hegnhøjn Ella er mitt navn, vil du købe det?, (Jensen & Dalgaard) tuntui ensi alkuun hauskalta irrottelulta:  teos koostuu nimittäin pahvilaatikosta, johon on koottu päähenkilö Ellan mekaanisella kirjoituskoneella kirjoittamia muistiinpanoja tämän piileskellessä äitinsä antikvariaatissa äidin miesystävän ulottumattomissa.  Itse tarina ei kuitenkaan tehnyt suurempaa vaikutusta.

Kuvakirjojen taso oli tänä vuonna hämmentävän huono. Ruotsi, Tanska ja Norja tunnetaan laadukkaiden kuvakirjojen tekijöinä, mutta miksi nämä maat eivät asettaneet ehdolle ainuttakaan kuvakirjaa?