Mila
Teräs & Karoliina Pertamo: Hämärinkäinen, Karisto 2015. Kansikuvan
suunnittelu Carlos da Cruz.
Lastenkirjallisuus
rakastaa asioiden inhimillistämistä ja personoimista. Myös kansanperinteessä
luonnon ilmiöitä ja asioita selitetään usein erilaisten haltioiden kautta.
Mila
Teräs ja Karoliina Pertamo ovat tehneet suomalaista kansallisidentiteettiä
puhuttelevan kuvakirjan talven hämärästä.
Kenties joku lapsi saa myös tästä kirjasta helpotusta pimeän pelkoon, kun hämäryys selitetään pääosin sympaattisten olentojen aikaansaamaksi.
Hämärinkäinen on pieni olento, jolla oli sininen nuttu ja hiljaiset, harmaat huopikkaat.
Sen tehtävä oli kutoa kangaspuillaan hämärää. Kutoessaan se lauloi ihmisille ja metsän eläimille hämäränhyssylaulujaan.
Hämärä nukutti metsän puut. Se peitteli lempeästi talot ja katulyhdyt. Hämärä toivotti hyvää yötä myös auringolle.
Hämärinkäisen tehtävänä on peitellä maisema hämäränpeittoon ja laulaa ihmisille hämäränhyssylauluja. Karollina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Hämärinkäinen (Karisto 2015). |
Yön
hämärässä uurastetaan: yöntekijöiden ompelukoneet surraavat, kun ne ompelevat
taivaalle tummaa samettia. Toisaalla Tähtiset takovat uusia tähtiä yötaivaan
laskoksiin ja Kuunkierittäjät vierittivät kuuta taivaalle.
Mila Teräksen teksti
on jälleen tavattoman runollista ja sen vahvuus todentuu parhaiten ääneen
luettuna.
Metsän
hämärään ja työteliääiseen idylliin tulee kuitenkin särö. Kukkakauppias
Keikanderin bisneksille hämärä ei ole hyväksi, sillä kukkaväki nukkuu hämärän
tullen eikä neulo kukkiin terälehtiä.
Kukkakauppiaalla on katalat aikeet, mutta sekään ei ole olemukseltaan järin pelottava hahmo. Karollina Pertamon kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Hämärinkäinen (Karisto 2015). |
Keikander rikkoo Hämärinkäisen kangaspuut ja vangitsee sen ja sulkee syvälle maan alle.
Ihmiset
eivät kiireeltään ja jouluvalmisteluiltaan edes havaitse hämärän puuttumista,
sillä räikeät jouluvalot palavat yötä päivää ja estävät pimeän tulon.
Tarina
on tempoltaan rauhallinen ja se kääntyy tietysti ennalta arvattavasti
onnelliseen loppuun. Kädentaidot korostuvat sekä tekstissä että kuvituksessa,
ja metafora sopiikin hyvin, sillä myös käsitöiden tekemisessä turha kiire ja
hoppu eivät ole hyväksi.
Kuvakirja on yksi kuudesta Finlandia Junior -ehdokkaasta.
Mila
Teräs ja Karoliina Pertamo olivat myös viime vuonna Finlandia Junior –ehdokkaina
hyvin samantyyppisellä kuvakirjalla Olga Orava ja metsän salaisuudet (Lasten
Keskus 2014). Sattuman summana kaksi eri raatia poimi kuvakirjatarjonnasta perättäisinä vuosina samojen tekijöiden kuvakirjan.
Ajattelen, että Finlandia junior -palkinnon
ehdokasasettelun yksi ulkokirjallinen tavoite on esitellä myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja sen tekijöiden monipuolisuutta, ja tämä
tavoite ei nyt samojen tekijöiden ehdollepanon kautta pääse toteutumaan.
Karoliina
Pertamo on kehittänyt 2000-luvulla tunnistettavan tyylin ja ilmaisun, jossa väreillä,
muodoilla ja persoonallisilla eläinhahmoilla on iso rooli.
Kiinnostava
typografinen yksityiskohta ovat jokaisella aukeamalla tai sivulla kirjaimista lähtevät
”langanpäät”. Tehoste on veikeä, mutta jokaisella aukeamalla käytettynä se syö ilmaisuvoimaansa.
Onkohan
mattapintainen paperi vähän syönyt kuvituksen väriskaalaa ja latausta?
Hämärinkäinen
olisi jouluteemansa takia sopinut mainiosti myös ensi viikolla jälkeen
alkavassa Lastenkirjahyllyn perinteisessä joulukirjakalenterissa esiteltäväksi.
Kaikki
Kirjasäätiön jakamat Finlandia-palkinnot jaetaan torstaina Kansallisteatterissa
yhteisessä palkintojen jakotilaisuudessa.
4 kommenttia:
Hei!
Pikaisena kommenttina: Minusta Finlandia juniorilla ja muilla Finlandia-palkinnoilla ei pitäisi tuomariston näkökulmasta olla ulkokirjallisia tavoitteita. Joka vuosi oma, itsenäinen kilpailunsa, riippumatta siitä, mitä ennen on ollut tai tulevaisuus tuo tullessaan.
Outi-Maria, näinhän se tietysti on ja tavallaan juuri vaihtuvilla ja myös lastenkirjakentän ulkopuolelta tulevilla esivalintaraadin jäsenillä halutaan kenties välttää tällaista lastenkirjapolitiikan tekemistä.
Hei, rouva Huu!
Kaipaisin Suomeen vuosittaista kuvakirjapalkintoa ehdokasasetteluineen. Silloin useampi tekijä pääsisi esille. Kuvituspalkinto ei ole sama asia. Kuvakirja on oma taiteenlajinsa. Tykkään muuten kovasti Teräksen ja Pertamon kirjoista. Muutkin Fjr ehdokkaat ovat hyviä, samoin kuin monet muutkin lanu-kirjat jotka eivät päässeet nyt ehdokkaaksi.
tv. Mimmu
Näinhän se, Mimmu, on, että kuvakirjantekijät jäävät liian usein kirjailijoiden jalkoihin. Kuvakirjan tekeminen on monen komprosissin summa, jossa teksti ja kuva asettuvat parhaimmillaan toisiaan täydentävään vuorpuheluun. Ennen vuosituhannen taitetta oli vielä Suomalainen kuvakirjapalkinto, jota muistini mukaan rahoitti Lasten parhaat kirjat -kirjakerho.
Nyt tarvittaisiin sitoutunutta sponsoria uudelle kuvan ja kuvituksen ja visuaalisuuden puolesta puhuvalle kuvakirjapalkinnolle.
Kuvittajat jakavat toki Kieku-, Kaiku- ja Kukko-palkintoja, jotka kohdennetaan uusille tulokkaille, konkareille ja oppikirjan kuvittajille, mutta tarvitaan myös tämän ns. sisäkentän ulkopuolisten tahojen jakamia palkintoja.
Ja visuaalisuus tulee taatusti lisääntymään lähitulevaisuudessa, ja siksikin visuaalisesti täysipainoinen lastenkirja ansaitsee oman tunnustuksen ja arvostuksen.
Lähetä kommentti