Kotimaisella lastenkirjalla on kustantajan ja kirjakauppiaan kannalta uutuusarvoa nykyisin korkeintaan muutaman kuukauden ajan.
Klassikot tai isolla rahalla mainostettavat sarjailmiöt ovat tietysti oma lukunsa.
Onneksi lastenkirja saa toisinaan ”jatkoaikaa” myös muiden taiteen alojen aloitteesta ja uudella alustalla.
Tomi Kontion & Elina Warstan kuvakirja Koira nimeltään Kissa (Teos) ilmestyi kolme vuotta sitten. Tuolloin Suomeen tuli ennätysmäärä pakolaisia.
Itse luin kirjan reaaliaikaisena yhteiskunnallisena ja jopa poliittisena kannanottona sosiaalisen eriarvoistumisen lisääntymiseen.
Ilmitasollaan se on klassinen tarina sankarista, joka lähtee kodin turvasta maailmalle oppimaan itsestään ja elämästä.
Laura Jaakkola on dramatisoinut Tomi Kontion tekstistä eloisan, sympaattisen ja alkutekstin filosofialle uskollisen kuunnelman, joka sytyttää oitis halun saada tällaista herkkua lisää kuunneltavakseen.
 |
| Näätä (Matti Onnismaa) ja Kissa (Minna Kivelä) ovat heti yhtä ja ymmärtävät toisiaan myös ilman turhia sanoja. Kuvan copyright Yleisradio. |
Roolitus on osunut napakymppiin.
Erja Manto on antanut rauhallisen ja huolenpitoa tihkuvan äänensä Kissan äidille. Minna Kivelä on utelias ja virkeästi ympäristöään tarkkaileva Kissa. Olemukseltaan sympaattisen rouhea Matti Onnismaa on ainoa oikea näyttelijä tulkitsemaan Näätää, jota kovatkaan kokemukset eivät ole katkeroittaneet.
Koira nimeltään Kissa –kuunnelma sopii hyvin päiväkodin sekä ala- ja yläkoulun opetuksen ja mediakasvatuksen elävöittämiseen.
Kompaktiin mittaan, vain 13 minuuttiin, pakattu kuunnelma helpottaa varmasti eri ikäisten tarttumista myös alkuteokseen.
15. huhtikuuta ensiesityksensä Ylen ykkösellä saanut kuunnelma on vapaasti kuunneltavissa Yle Areenassa.
Koira nimeltään Kissa on tuotu näyttämölle myös Turkuun Kurnuttavan Sammakon ja TEHDAS Teatterin yhteistyöproduktiona. Näytelmän ovat dramatisoineet Antton Kainulainen ja Jukka Kittilä ja ohjaunnut Jukka Kittilä.
Toukokuussa on vielä neljä esitystä.
1 kommentti:
Keväänkuulas kiitos tästä satukuunnelmavinkistä, joka osoittautui juuri niin totuudenpoluilta tassuttelevaksi kuin alkuperäiskirjakin! (Varhainen lähetysajankohta ei ollut kantautunut korviini.)
Onnistunut ja luonteva toteutus, pieni kokonaisuus, joka kuitenkin kaipaisi aikakorvilleni, myös sisäisen lapsen korville, laajemman kuvitteluajan kuin reippaat 13 minuuttia sallii.
Tavoitellessani luku- ja katselukokemustani muutamien kuukausien takaa koen, että kuvakirjan assosioiva, filosofinen syvyystaso, jää tässä lyhyessä kuunnelmassa tavoittamatta vahvuudessaan - toisellakin kuuntelukerralla. Kliimaksi ei myöskään nouse kylliksi riemukkaaksi millään toteutuksen tasolla, jollei Näädän lauluun ja ilakointiin tai lapsien silittävään, hyväksyvän ystävyyden kohtaamiseen kuunteluhetkellä samaistu luonnostaan ylentävänä. Vaikkei kirjassakaan koheisteta suureellisesti lopun avaraa meren rannan onnen auvoa tai torin laidan ilojuhlan hetkiä, ts. kuvituskin kulkee yhden sivun tai kahden aukeaman valloittavuudessaan samaa tahtia rauhallisen ja oivaltavan kerronnan, veikeitten repliikkien taustalla, soisi dramatisoinnissa nostettavan skaalaa esim. haitarin säestyksellä ja kohtuullisella volyymin nostolla.
Toki äänimaailmassaan pitemmälle luotaava, tasaisemmalla ilmaisuskaalalla kulkeva pienoskuunnelma toimii lyhyemmänkin keskittymiskyvyn rajoissa, myös rauhoittavana esim. ennen päivänokosia, ja pysyy uskollisena lähdeteokselle pienine kohokohtineen, persoonallisine hahmoineen.
Kuunnelkaamme, visualisoikaamme, lukekaamme, katselkaamme uudelleen!
Lähetä kommentti