Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 188 sivua, Karisto 2018. Kansikuva Kati Rapia.
Ajan
ilmiö tämäkin: teinitytöille suunnattuun kevyeen chick lit- kirjallisuuteen yhdistetään ajankohtaisia, kantaaottavia teemoja.
Nelli Hietalan (s. 1982) edellisen nuortenromaanin Miia Martikaisen kärsimysviikko (2016) jatko-osa sysää nimittäin
lukijaa perinteisen seurustelupähkäilyn ohessa ottamaan kantaa eettisiin periaatteisiin yleisemmällä
tasolla ja tuotantoeläinten kohteluun.
Ilman
teennäisyyden tai ohjelmallisuuden tuntua sivutaan myös kuntaliitoksia,
työllisyystilannetta ja työllistämiskokeiluja sekä maanviljelijöiden
taloudellista ahdinkoa.
18-vuotias
Milla on tutustunut lukion ensimmäisenä vuotena Annaan, joka on ”luokan
takaosassa istuva mustanpuhuva kuvishörhö”. Anna on myös eläinsuojeluaktivisti.
Miia on luonteeltaan
varovaisempi, mutta haluaa silti olla lojaali ystävänsä aatteelle ja on valmis
ottamaan riskejä avittaessaan Annaa, joka on tehnyt iskun
paikalliselle sikatilalle vastustaakseen eläinten tehotuotantoa.
Miia tunnustaa olevansa koukussa Jane Austeniin, Brontën
sisaruksiin, Bridget Jonesiin, Tiinoihin, Runotyttöihin, Priskaan ja Seljan
tyttöihin: "niiden idealismi, tervehenkisyys ja hyveellisyys eivät haittaa mua
tippaakaan, päinvastoin”.
Perinteisen
tyttökirjakonseptin – kaksi potentiaalista, mutta tyystin erilaista poikaystäväehdokasta – kliseistä huolimatta Miia ajattelee omilla aivoillaan ja modernisti, vaikka väittääkin välillä aivojensa
olevan hattaraa.
Miia on itseironisesta tilityksestään huolimatta hyvinkin tiedostava nuori nainen.
Satunnainen seksi on Miian mielestä vallan ok ja hän pystyy ikäisekseen varsin kypsästi erittelemään median suoltamia malleja omiin tuntemuksiinsa:
On superhämmentävää, että se viihteessä niin mutkattomaksi leikattu toimitus on käytännössä enimmäkseen kömpelöä räpeltämistä ja että se paljaus, joka siihen liittyy, on jotain ihan muuta kuin fyysistä alastomuutta. Seksissä ei voi keskittyä sellaisiin asioihin joihin yleensä keskittyy, kun haluaa tehdä vaikutuksen toiseen, kuten pömpöttääkö maha, onko ripsari varissut, sanoinkohan mä jotain tyhmää. On luovuttava vaikutuksen tekemisestä, laskettava irti kaikesta siitä mitä on päättänyt olla, niin kuin vaikka hauska tai nokkela. On asetuttava jonkun armoille niin totaalisesti, ettei pääse piiloon edes itsensä taakse, luotettava siihen, ettei se joku väistä sivuun, kun kaadut päälle.
– – Himo on epäkorrektia. Kun mä vedän töpselin irti, niin mä en voi päättää kiihotunko huolellisesti vimeistellyistä nahkakengistä tai siitä, että mut kahlitaan sänkyyn vaikka noin normisti olenkin tennarinaisia ja yksilön vapauden puolesta. Mun keho reagoi tai sitten ei. Se mihin ja kehen se reagoi, saattaa olla jonkun toisen mielestä friikkiä tai häpeällistä. Mun on otettava riski. Paljastettatva itsestäni jotakin sellaista, josta en itsekään tiedä mitä se on.
Yhteiskunnallinen
vaikuttaminen ei ole viime aikoina ollut kovin trendikästä kotimaisissa
nuortenromaaneissa. Taneli miettii siviilipalveluspaikkansa valintaa
tarkasti. Taidetalon siviilipalveluspesti voi leimata häntä liikaa:
Mietin vaan, että mun kannattaisi ehkä kuitenkin mennä julkiselle puolelle, sellaiseen paikkaan, joka ei ole poliittisesti niin sitoutunut.
Miia
on Tanelia realistisempi ja oivaltaa, että nykymaailmassa on pakko valita
puolensa ja joukkonsa:
Olisiko mun mahdollista pysyä yhteiskunnasta erossa tässä ilmastossa, näillä taidoilla? Oliko kenenkään? Oliko helpompi vaikuttaa sisäpuolelta kuin ulkopuolelta? Ketä mä palvelisin? Mihin musta olisi? Pitäisikö ottaa vain kevyesti kouluttautua putkimieheksi, tienata puolet vuodesta kelvollisesti ja matkustaa toinen puoli, poimia rusinat molemmista pullista? Miksi mun oli pakko aina ajatella asiat näin perusteellisesti? Miksen mä voinut vain kellua mukana?
Hietalan nuortenromaani haastaa lukijaansa aivan oikeasti miettimään henkilökohtaisia valintoja ja yhteiskunnallista todellisuutta.
Typografinen
ratkaisu Miian ja ystävien viestiketjujen keskittämiseen ei ole paras
mahdollinen luettavuuden kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti