 |
Leena Lumpeen kuvituskuva Kaarina Helakisan
Suomen lasten juhlakirjaan
(toim. Raili Mikkanen Otava 1999, up. 2012).
|
Lastenkirjahylly täytti pari päivää sitten, 12. syyskuuta, vähän Rouva Huultakin varkain kymmenen vuotta.
Perustin blogin reaktiona eri medioissa tuolloin vähentyneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille ja lasten- ja nuortenkirjallisuudesta käytävälle keskustelulle.
Ajattelin blogialustan väliaikaisena hätävarana paitsi itselleni niin myös muille lasten- ja nuortenkirjaentusiasteille.
Sen verran kuitenkin osasin malttaa ajatella toimeen tarttumisen puuskassani kotiin päin, että edellytin saavani blogin ylläpitämiseen myös ulkopuolista rahoitusta. Ilokseni olenkin kymmenen vuoden aikana saanut tukea ja kannustusta ilahduttavan monesta eri säätiöstä ja rahastosta.
Kuluva vuosi tosin on ensimmäinen, jolloin olen pyörittänyt Lastenkirjahyllyä talkootyönä, muiden työtilausten kupeessa.
Viime vuosina kirjallisuusblogien aktiivisuus, määrä ja kenties myös lukijajoukot ovat Suomessa vähentyneet. Instagramin kuvavetoinen kirjallisuushypetys kiinnostaa monia jo blogeja enemmän.
Moni pitkään harrastusmielessä blogia pitänyt harkitsee jopa lopettavansa.
Lastenkirjahyllyssä alkuvuosina ilahduttavan vilkas kommentointi ja keskustelu on vähentynyt viime vuosina huomattavasti.
Reagointi Lastenkirjahyllyn lasten- ja nuortenkirjakritiikkeihin tai keskustelunavauksiin on siirtynyt enemmän Facebookin puolelle, mutta sielläkin eriasteinen palaute, esim. tuohtumus, haltioituminen, ällistely ja asioiden kyseenalaistaminen yleisemmällä tasolla, on havaintojeni mukaan tullut melko neutraaliksi.
Onko niin, että asioista ei enää uskalleta olla jotakin mieltä, koska ajatellaan että mielipiteet henkilöityvät ja niiden perusteella saa leiman, joka ei aina ole itselle tai omallekaan sidosryhmälle mieluinen?
* * * * * * * * * *
Helsingin Sanomissa oli tänään kotimaan osastolla mielenkiintoinen toimittaja Minna Pölkin uutisjuttu: Hylätyt kirjat päätyvät eristeeksi. Uudenlainen käyttö vanhoille kirjoille on parempi kuin niiden päätyminen poltettavaksi.
Uutisessa kerrotaan, että ”vanhoja kirjoja on niin paljon, että osasta on tullut jo ongelmajätettä. Nyt niistä silputaan materiaalia rakennuksiin”.
Antikvariaatit, hyväntekeväisyyskirpputorit ja kierrätyskeskukset eivät enää kelpuuta kaikkia kirjoja valikoimiinsa.
Jyväskyläläisessä Sovatek-työvalmennuksessa kierrätykseen päätyneistä kirjoista irrotetaan kovat kannet ja paperisivut toimitetaan Ekovillan tehtaalle, missä ne lajitellaan uudelleen, murskataan ja kuidutetaan eristeeksi.
Kirjojen sivut muuttuvat siis Ekovillan tehtaalla siis pumpulimaiseksi puukuitueristeeksi, jota käytetään lämmöneristeenä.
* * * * * * * * * *
Uhkakuvat sikseen.
Kirjailijaliiton juuri ilmestynyt Kirjailija-lehden numero on lastenkirjallisuuden teemanumero.
Anna Chydeniuksen jutussa vaaditaan lastenkirjallisuus otsikoihin.
Kirjavinkkari Sini Helminen sekä kirjalijat J. S. Meresmaa ja Tuula Kallioniemi penäävät lasten- ja nuortenkirjallisuudelle enemmän näkyvyyttä eri medioissa.
Äänenpainot ovat toki monesta yhteydestä entuudestaan tuttujakin, mutta silti yhä tarpeellisia.
J. S. Meresmaa kirjoittaa tähän tapaan:
Paljon kehitystä on tapahtunut, mutta vanhat tavat istuvat sitkeässä. Aikuiset taantuvat herkästi suosittelemaan vain oman lapsuutensa suosikkeja, mikä ei aina edistä lapsen lukuintoa. Merkittävä syy on, etteivät aikuiset tiedä nykyisestä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta tarpeeksi. Hittikirjohin on helppo tarttua, koska ne näkyvät, mutta niiden ympärille jää valtava katvealue. Tämä runsaudensarvi olisi saatava laajasti esille mediaan, ei vain erikoistuneisiin lehtiin.
Tuula Kallioniemen osuudessa todennetaan omakohtaisen esimerkin kautta, kuinka lasten- ja nuortenkirjallisuus – tai nykyisin useammin nimenomaan kirjailija värikkään persoonansa kautta – pääsee mediassa läpi.
Samasta Kirjailija-lehdestä rouva Huu sai ilokseen lukea senkin, että Hannu Mäkelän uusin Herra Huu -kirja, Herra Huu ja unen valtakunta, ilmestyy ensi vuonna Tammen kustantamana.
Tosin Mäkelä uskoo sen jäävän sarjan viimeiseksi osaksi.
Mäkelä kiistää lukevansa koskaan teostensa kritiikkejä. Ensimmäiset kolme Herra Huu -kirjaa otettiin Mäkelän muistin mukaan hyvin vastaan, mutta sen jälkeen median kiinnostus lopahti.
Toisaalla Mäkelä on kertonut, että hän jopa nauttii siitä, että saa kirjoittaa lastenkirjoja vapaana ja pidäkkeettömästi, koska tämä kirjallisuuden alue ei juurikaan suuria joukkoja kiinnosta.
* * * * * * * * * *
Rouva Huu ei kuitenkaan ole heittämässä toivoaan vielä kaivoon.
Lastenkirjainstituutti järjestää marraskuussa koulutusta lasten- ja nuortenkirjakritiikistä Tampereella. Koulutuspäivä on tarkoitettu jo kriitikkoina toimiville tai siitä vasta haaveileville.
Ruotsissa vastaava koulutus järjestettiin jo viime syksynä ja runsaan kiinnostuksen takia se järjestetään lokakuussa jo toistamiseen.
Lastenkirjainstituutin kevät-kesällä avautunut Lukemo-portaali auttaa lapsia, nuoria ja aikuisia löytämään sopivan uuden lasten- ja nuortenkirjan. Portaali kokoaa yhteen myös muuta lasten- ja nuortenkirjallisuuteen liittyvää tietoa, tapahtumia ja linkkejä.
Lastenkirjahylly ja rouva Huu ilahtuisivat kovasti aineettomasta lahjasta.
Kerro – julkisesti kommentoiden, omalla nimellä tai anonyymisti tai yksityisellä viestillä – miksi luet Lastenkirjahyllyä.
Olisi myös hauska kuulla hiukan taustastasi, eli oletko kiinnostunut lasten- ja nuortenkirjoista ammattisi takia vai oletko jonkin muun syyn takia innostunut tästä kirjallisuuden osa-alueesta.
Osoite paivi.heikkilahalttunen ( at ) gmail.com
21 kommenttia:
Olen aina ollut kiinnostunut lasten- ja nuortenkirjallisuudesta, aina siitä lähtien kun opin lukemaan 33 vuotta sitten. Rakkaus kirjallisuuteen vei opiskelemaan alaa yliopistoon ja työkin löytyi kirjojen parista kirjastosta, vaikkakin amk-kirjaston puolelta. Seuraan ihan omasta kiinnostuksesta sitä, mitä lasten-ja nuortenkirjallisuuden saralla tapahtuu ja toisaalta kolmen, kirjoja rakastavan alle kouluikäisen lapsen äitinä hyvät lastenkirjavinkit ovat aina tervetulleita!
Luen, koska olen entinen kirjabloggaaja ja edelleen kiinnostunut kirjamaailmasta. Lastenkirjahylly on yksi vanhimmista edelleen toimivista blogeista, joka päivittyy säännöllisesti. Pidän myös siitä, että kirjoitukset ovat välillä kriittisiä, eivätkä pelkkää positiivista hyssyttelyä. Itse luovuin kirjablogin pitämisestä, koska muotimaailmasta(ko?) lipunut kaupallisuus eli arvostelukappaleet, tapahtumat, omalla nimellä bloggaaminen ja silotellut arviot eivät tuntuneet omilta.
Paljon onnea Lastenkirjahyllylle! Löysin blogin muutama vuosi sitten, kun etsiskelin uusia kirjaideoita 4-vuotiaana lukemaan oppineelle lapselleni. Nyt ekaluokkalaiseksi kasvanut on edelleen kirjojen suurkuluttaja, ja nykyisin mukana menossa myös on pikkusisarus 4v. Näiden kanssa kun lähtee kirjastoon, niin iso kestokassikin meinaa jäädä välillä pieneksi..
Olen löytänyt paljon hyviä kirjavinkkejä blogin kautta, erityisesti aikaisin lukemaan oppineen lapsen vanhempana on mukava saada tietoa kirjojen aihepiireistä ja sisällöistä, sillä 5-6-vuotiaalle sujuvasti lukevalle joutuu kirjoja valikoimaan aika eri tavalla kuin muutamaa vuotta vanhemmalle.
Onpa kiva saada tietää, mihin erilaisiin tarpeisiin ja kiinnostuksiin Lasetnkirjahyllyä luetaan ja käytetään. Kiitos kommenteista!
Kun lasten- ja nuortenkirjakritiikki koko ajan vähenee, tulee tietysti houkutus tehdä vain myötäsukaista kritiikkiä. mutta mielestäni on tärkeää, että lapsille ja nuorille luettavaa etsivät aikuiset hoksaavat myös lasten- ja nuortenkirjoissa olevan tarjonta moneen, ihan kuten kaikessa muussakin kirjallisuudessa.
Olen lukenut varmasti kaikki Lastenkirjahyllyn postaukset. Käytän blogia myös kirjallisuushakemistona työssäni opettajana ja oman perheen ja lähipiirin lasten hyväksi. Suosittelen blogia usein muille lasten- ja nuortenkirjallisuudesta kiinnostuneille ja heille, joiden pitäisi olla kiinnostuneita tai ainakin tietää jotakin aiheesta.
Toivon, että blogi saa jatkossakin ulkopuolista rahoitusta, sillä kanavana se on nopea, säilyvä ja helposti tavoitettavissa toisin kuin yksittäiset lehtikritiikit.
Luen työssäni lapsille jonkin verran ääneen. Lastenkirjahylly toimii minulle eräänlaisena laatutakuuna ja esiraatina. Pääsee jo arvioimaan kirjan soveltuvuutta omille kuuntelijoille (ja katsojille; meillä pidetään erityisesti kuvakirjoista vaikka "jo" kouluikäisiä ollaankin) ennen kuin kirjan saa kirjastosta käsiinsä.
Oi sentään, kiitos näistäkin palautteista!
Kiva kuulla, että myös Lastenkirjahyllyn erilaisia hakemistoja käytetään.
Puhun itse moniaalla nykyisin entistä painokkaammin kuvakirjan mahdollisuuksista ja ulokkeisuudesta jopa lukioikäisten parissa.
Mietin itse koko ajan keinoja, joilla tieto Lastenkirjahyllystä leviäisi mahdollisimman laajalle. Koulutan parhaillaan opettajia Lukiloki-täydennyskoulutushankkeessa. Vain aniharva opettaja tietää blogin olemassaolosta.
Olen lukenut Lastenkirjahyllyä vuodesta 2012 lähtien, ja kaikki kirjoitukset tulee aina luettua. Ammatiltani olen kirjastontäti, tosinkin omaa vastuualuettani on aikuisten kaunokirjallisuuden hankinta. Lastenkirjahyllystä on silti monesti hyötyä työn puolesta, sillä pienessä kirjastossa tulee asiakaspalvelussa tietää myös lasten- ja nuortenkirjallisuudesta mahdollisimman paljon. Viimeksi kun kirjastomme lähetti varhaiskasvatuspuolelle uutiskirjettä, siinä mainostettiin nimenomaan lastenkirjallisuusblogeja, ykkössuosituksena Lastenkirjahylly. Erityisesti kirjeessä mainostettiin blogin monipuolista aihehakemistoa.
Lisäksi luen Lastenkirjahyllyä ihan omaksi ilokseni, löytääkseni itselleni lukusuosituksia. Lasten- ja nuortenkirjallisuutta ei tule luettua niin paljon kuin haluaisin, mutta jonkin verran kuitenkin. Kiitosta siitä, että arviosi ovat monipuolisia, ja tuovat esiin niin kirjojen vahvuudet kuin heikkoudetkin. Lisäksi Lastenkirjahyllyä seuraamalla pysyy mukana alan ajankohtaisissa trendeissä ja kirjallisuuspalkinnoissa.
Kiitos Lukutoukka!
Kiva kuulla, että aihehakemistoista on iloa ja apua käytännön työssä.
Kirjallisuuden tarjonta on nykyisin niin laajaa ja monipuolista, että edes kirjallisuuden
ammattilaiset eivät pysty pitämään näpeissään koko tarjontaa. Siksi tarvitaan meitä
eri alojen seulojia, perkaajia, helmen kalastajia. Viestisi ilahdutti hurjasti.
Lastenkirjahyllyn postaukset ilahduttavat minua suuresti. Löysin blogin etsiessäni kirjalahjaa sisareni lapselle ja jäin koukkuun. On kiinnostavaa löytää tietoa niin monipuolisesti. Kun omat lapseni olivat pieniä, luin heille, tietysti. Seuraava haaste aikanaan oli löytää kullekin niin kiinnostava kirja ettei sitä haluaisi laskea käsistään. Sisareni lapset kasvavat Saksassa ja niin täällä kuin siellä löytyy luettavaa lapsille.
Tytti
Hienoa kuulla, kiitos Tytti palautteesta.
Lastenkirjahylly tosiaan pyrkii palvelemaan monia eri tahoja, jotka ovat eri syistä kiinnostuneet uudesta tai vähän vanhemmastakin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta. Tarjontaa on nykyisin niin paljon, että oikean kirjan löytäminen lapselle on monen sattuman summa, mutta kiva kuulla, että Lastenkirjahyllystä on ollut apua ja iloa.
Lämpimät onnittelut kymmenvuotiaalle Lastenkirjahyllylle!
Seuraan laadukasta blogiasi pysyäkseni kärryillä lasten- ja nuortenkirjallisuuden trendeistä ja ilmiöistä. Vuosittain ilmestyy niin valtava määrä kirjoja, että ilman sinun kaltaistasi esilukijaa moni loisto-opus jäisi ainakin minulta löytämättä. Arvostan syvää ja laajaa perehtyneisyyttäsi lasten- ja nuortenkirjallisuuteen, ja olen oppinut luottamaan perusteltuihin arvioihisi.
Suomentajana minua ilahduttaa erityisesti, että käännöskirjoja esitellessäsi mainitset aina suomentajan nimen (mikä ei ole blogimaailmassa suinkaan itsestäänselvyys) ja usein myös arvioit suomennosta vähintäänkin muutamalla sanalla.
Hyvää jatkoa ja toivottavasti myös rahoitusta Lastenkirjahyllylle!
Kiitos, Raija, palautteesta.
Lastenkirjahyllyssä nautin lehtikritiikkiin verrattuna juuri tästä mittaan liittyvästä vapaudesta. Printtilehden puolella on pakko valita painotukset ja fokus arviossa, mutta blogissa voi havainnollistaa asioita ja yksityiskohtia myös kuva- ja tekstinäyttein.
Liputan enemmän kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden puolesta, ihan sen vuoksi, että se tarvitsee näkyvyyttä ja puolestapuhujia, mutta käännösten helmiä tai muutoin kiinnostavia poimintoja on aina yhtä lysti tehdä.
Luen Lastenkirjahyllyä, koska kirjoitan itsekin blogia lastenkirjoista ja etsiskelin pari vuotta sitten blogia perustaessani muita lastenkirjabloggaajia. Aika vähän meitä on!
Pidän Lastenkirjahyllyä asiantuntevana ja jotenkin "virallisena" lastenkirjablogina :) Itse tuskailen sen kanssa, että arvioni tuppaavat olemaan aika pintapuolisia. Olenkin hakenut tuohon kriitikkokoulutukseen. Jos pääsen osallistumaan, niin sieltä voisi tulla sitä kaipaamaani terävyyttä.
Olen itsekin pistänyt merkille, että kirjabloggaajat harkitsevat nyt aiempaa enemmän blogien lopettamista. Itse pidän blogiani harrastusmielessä, lukuintoa edistääkseni ja omien lasteni iloksi (pyydän heiltä usein mielipiteitä).
Kiitos Tiia! Hauskaa, että olet hakenut kriitikkokoulutukseen! Jos tulokkaita on maksimimäärää enemmän, niin sitten karsitaan, mutta uskoisin että täytät kaikki tarvittavat kriteerit blogitaustasikin ansiosta...
Luonnehtimasi Lastenkirjahyllyn "virallisuus" johtuu ehkä siitä, että taustani on hieman erilainen kuin ns. harrastelijabloggaajilla. Minusta on hienoa, että meitä aktiiivisia lastenkirjabloggaajia on yhä ja meillä on monia eri taustoja, esimerkiksi omien lasten myötä syntynyttä ns. kokemusasiantuntijuutta, ammatista juontuvaa kiinnostusta lasten- ja nuortenkirjallisuutta kohtaan tai ihan puhdasta intohimoa kirjallisuudenaluetta kohtaan.
Hei, luen Lastenkirjahyllyä, sillä valmistan Celia-kirjastolle näkövammaisten lasten koskettelukirjoja, joista osassa on selkoteksti. Haluan olla perillä siitä minkälaisia kuvakirjoja Suomessa julkaistaan. Blogissasi on hyviä, perusteltuja arvosteluja sekä kiinnostavia katsauksia myös lastenkirjallisuuteen ilmiönä. Suomen paras lastenkirjablogi, ehdottomasti!
Yleensä koskettelukirjoihini päätyvät omat tekstini tai tekijänoikeusvapaat kansansadut, mutta teen ilokseni myös yhteistyötä lastenkirjailijoiden kanssa. Haaveenani on julkaista joskus ihan oma painettu lastenkirja.
Voi sentään. Näitä palautteita lukiessa tuntuu, että minulla on joulu ja juhannus samaan aikaan.
Onpa hauskaa saada tietää, kuinka moneen tarpeeseen Lastenkirjahyllyä luetaan! Kädentaidot ovat oma "varaventtiilini" muun työn ohessa ja olen usein ihaillut käsintehtyjen koskettelukirjojen yksityiskohtia. Kärsivällisyyttä ja tarmoa lastenkirjahaaveiden toteuttamiseen!
Olen kuvittaja ja seurannut blogia jo opiskeluaikoina. Täältä saa kattavasti tietoa siitä millaisia kirjoja julkaistaan ja mille voisi olla tilausta. Kritiikeistä voi yrittää ottaa oppia, samoin toki kehuista. Kansikuvien ja kuvitusten sisältyminen arvioihin on tärkeää, on arvokasta saada työstään rehellistä palautetta. Tosin yhtään kuvittamaani kirjaa ei ole täällä vielä arvioitu, jännityksellä odotan sitäkin päivää vielä koittavaksi. :)
Nykyisin luen myös lapsilleni ja otan täältä myös lukuvinkkejä.
Kiitos myös kuvittajan näkökulmasta ja lukijapalautteesta!
Lastenkirjahyllyssä yksi erityisen intohimoni aihe ovat juuri kuvakirjat. Blogialustalla pystyn erittelemään kuvitusta sekä tekstissä että kuvitusnäytteissä tavalla, joka ei lehtikritiikissä ole mahdollista.
Kuvakirjallisuudella on entistä isommat mahdollisuudet eri-ikäisten lukemistossa ja olen puhunut monissa koulutuksissa siitä, että kuvakirjoja tulisi pitää vielä alakoulussa sekä myös yläkoulussa, lukiossa ja ammatillisessakin mukana, uteliaan katseen alla!
Kuvakirjoja pidetään Suomessa vielä aika asenteellisesti vain pikkulasten kirjallisuutena, vaikka ajatukselle tehty kuvakirja, jossa teksti ja kuva komppaavat toisiaan, on myös mitä parhain työkalu monilukutaitoon!
Hartaasta halustani huolimatta en millään kykene arvioimaan kaikkia kiinnostavia kotimaisia kuvakirjoja, joita nytkin on isoksi jonoksi asti vuoroaan odottamassa. Yritän kuitenkin luoda kokonaiskuvaa tarjonnasta niidenkin teosten pohjalta, joista en tee yksittäistä kritiikkiä.
Tyttäreni synnyttyä tiesin, että tulisin lukemaan hänelle - ja paljon. Lastenkirjablogeista kiinnostuin, kun kirjaston valikoima tuntui loppuunkolutulta, ja janosin tietoa hyvistä lastenkirjoista. Tämä blogi vakuutti kirjoittajan asiantuntemuksella ja ammattimaisella otteella. Olen saanut tästä blogista valtavasti hyviä vinkkejä, jotka ovat poikineet ihania lukuhetkiä yhdessä tyttäreni kanssa.
Isäni suvussa on pitkät perinteet kirjapainoalalla ja kotonani on aina ollut valtavasti kirjoja. Itse en työskentele kirjoihin tai lapsiin liittyvällä alalla. Kirjat ja lukeminen ovat aina olleet minulle rakas harrastus.
Lastenkirjoihin hurahdin tyttäreni myötä niin tyystin, että aloitin vuoden alussa oman lastenkirjablogin. Se ei kylläkään ole ollut lukijamäärältään mikään menestys, enkä juurikaan ole päässyt keskustelemaan lukijoitteni kanssa.
Kymmenen vuotta lastenkirjablogia on ihailtava saavutus! Paljon onnea! Toivottavasti tämä blogi jatkuu vielä ainakin toiset kymmenen vuotta.
KIITOS Kati palautteesta!
Ja ihanaa kuulla, että vielä löytyy myös meitä perinteiseen (lasten)kirjaan uskovia !
Lastenkirjahylly-nimestä on kiittäminen jo edesmennyttä opetusneuvos Kirsti Mäkistä,Yhd joka puhui julkisuudessa 10 vuotta sitten siitä, että jokaisella lapsella pitäisi olla oma lastenkirjahylly.
Hänen ideanaan oli, että saataisiin joku kotimainen huonekalujen suunnitteluun erikoistunut yritys tämän hankkeen taakse.
Lukukeskuksen Lukulahja lapselle -hankkeen myötä kaikki tänä vuonna ja 2020 ja 2021 syntyvät lapset saavat neuvolatarkastuksen yhteydessä kirjalahjan, johon kuuluu kartonkinen lorukirja ja isommille lapsille tarinakokoelma. Eli ainakin tämän ikäluokan kaikissa lapsiperheissä on ainakin KAKSI KIRJAA !
Olen ylpeä ja iloinen tästä hankkeesta, jossa olen saanut olla myös asiantuntijana mukana.
Laitan blogisi ilman muuta lukulistalleni! Kiva, kun sinulla on tuo vuotuisjuhlapainotus. Uskon, että nimenomaan lastenkirjablogit pärjäävät kilpailussa erikoistumalla tiettyyn aihealueeseen, josta on iloa ja hyötyä esim. ammattikasvattajille.
Olen ollut jo pitkään aikeissa päivittää lastenkirjabloggaajien listaa.
Lähetä kommentti