Aino-Maija Metsola: Oman maan mansikat, Etana Editions 2020.
Aino-Maija Metsolan kuvakirjan Irma-hiiri on varmasti yksi syksyn kuvakirjojen omintakeisimmista sankareista.
Irman kyräilevä katse ja omistushalu puhuttelevat jo ensimmäisellä aukeamalla.
Vehreä puutarha on Irman ylpeys.
Ehkä sen hoitaminen on ottanut vähän voimille, sillä Irma ärsyyntyy jopa kärpästen ilmatilaloukkauksesta puutarhaansa ja huutaa tuohtuneena puutarhan olevan yksityisaluetta!
Sitten Irma menee tolaltaan, kun huomaa, että joku on nakertanut sen huolella kasvattamia mansikoita.
Tämän visuaalisesti pelkistetyn kuvakirjan äärellä ei voi jälleen muuta kuin ällistellä tyytyväisenä lastenkirjallisuuden mahdollisuuksia osallistua vaivihkaa rakentavasti yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Vastatoimiin oli ryhdyttävä heti.
Irma kyhäsi aitoja, viritti ansoja ja pystytti
muurin puutarhan ympärille. Hän maalasi
kylttejä ja kaivoi vallihaudan. Lopuksi Irma
rakensi korkean vartiotornin.
Metsola ei siekaile käyttää vesivärikuvituksessaan myös sysimustaa, joka toimii tehokkaana kontrastina heleille väreille.
Kuvakirjan lukija ja katsoja pääsee tirkistelemään puutarhaan kasvin lehtien ja niiden aikaansaamien varjojen lomasta.
Tarkkaan vaalitut mansikat ovat jättimäisiä ja näin tehostetaan Irman itsekästä oman edun tavoittelua.
Onneksi lastenkirjan sankarit ovat muuntautumiskykyisiä ja Irmakin pystyy tekemään täyskäännöksen ajattelussaan ja arkisissa toimissaan.
Vielä kymmenisen vuotta sitten oli tavanomaista käyttää lastenkirjojen arvomaailman yhteydessä sanaa "suvaitsevaisuus", mutta nyttemmin on korrektimpaa puhua moniarvoisuudesta.
Oman maan mansikat on lapsentajuinen tarina niin sanotusta nimby-ilmiöstä (lyhenne englannin kielestä "not in my back yard"), jolla tarkoitetaan ihmisten itsekkyyttä suojella omaa reviiriään ja vastustaa periaatteellisesti itselle vieraita asioita.
Irman puutarhaan vaeltavat kotilot voi tulkita aivan konkreettisesti puutarhan vieraslajeiksi, lehtokotiloiksi, tai pakolaisiksi, jotka ovat joutuneet pakon edessä lähtemään kotimaastaan.
Juuri näin viitteellisesti ja rakentavasti lastenkirja pystyy parhaimmillaan avaamaan keskustelua hyvinkin pienten lasten kanssa!
Sekä teksti että kuvitus korostavat vähäeleisesti, mutta selkeästi, kuinka Irman henkisten elämänarvojen muuttuminen parantaa myös sen omaa oloa.
Aino-Maija Metsola tunnetaan Marimekolle suunnitelluista kuoseistaan. Hänen kartonkisia katselukirjojaan on ilmestynyt aiemmin Nemon kautta ja hän on tehnyt kuvituksia muiden lastenkirjateksteihin.
Lisää kuvakirjoja samasta aiheesta:
Sanaton kuvakirja kertoo pakolaisperheen matkasta uuteen kotimaahan.
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Muurien välissä, WickWick 2018/ Itäisen ja läntisen alueen valtaa pitävät pormestarit rakentavat muurin, mutta lapset toimivat sovittelijoina vihaa pitävien alueiden välissä.
Tuula Pere & Andrea Alemanno: Laakson kehtolaulu, WickWick 2017 / Isoäidit toimivat rauhanneuvottelijoina kahden sotaa käyvän osapuolen välissä laulamalla kehtolaulua.
Anna Härmälä: Sinä et kuulu tänne, Beiron, suom. Mirjami Ilvas, Schildts 2011/ Sekarotuinen Beiron-koira kohtaa rotukoirien ennakkoluulot.
Udo Weigelt & Alexander Reichstein: Sulevi tulee, suom. Maisa Savolainen, Lasten Keskus 1999/ Virtahepo herättää metsän muissa asukkaissa epäluuloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti