Varokaa, lehtirosvoja liikkeellä!

Alice Hemming & Nicola Slater: Lehtirosvo, suomentanut Sinikka Sajama,  32 sivua., Mäkelä 2020. 

 

 

Monet arkiset asiat esitetään lastenkirjoissa pienen lapsen vielä suppeahkon elämysrekisterin näkökulmasta ikään kuin ensimmäistä kertaa tapahtuviksi. 

 

Brittiläinen kuvakirja Lehtirosvo on tästä hyvä esimerkki.

 

Orava on syksyn ystävä. 

Se nauttii hyvästä pähkinäsadosta vatsa pullollaan ja ihastelee syksyn lehtien värihehkua.

Orava on silminnähden hädissään ja se pyytää apua ystävältään 
linnulta. Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin 
kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020). 

Mutta kuka ilkimys pihistää sen kotipuusta lehtiä?

 

Orava lähtee syyttelemään metsän eläimiä, mutta ne kaikki suhtautuvat asiaan melko suurpiirteisesti.

 

Tapahtumia havainnollistetaan sarjakuvakerronnan avulla.
Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin
 kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020). 

Lintu kehottaa oravaa rauhoittumaan. 

Sama ilmiö toistui jo edellisenä syksynä, eli orava taitaa vain olla huonomuistinen. 

 

Kärsivällinen lintu kertoo oravalle, että todellinen ”lehtirosvo” on tuuli. 

 

Kunnes eräänä aamuna orava herää järkyttyneenä ja huomaa, että myös ruohikko on varastettu, sillä on satanut lunta! 

Orava joutuu vielä järkyttymään uudelleen, kun syksy vaihtuu talveksi.  Nicola Slaterin kuvitusta Alice Hemmingin tekstiin kuvakirjassa Lehtirosvo (Mäkelä 2020).  

 

Kirjan sisäkannessa on  tietoisku syksyn vaikutuksesta eri puulajeihin ja valon määrään.

 

Nicola Slaterin orava on äärimmäisen sympaattinen ja eloisa hahmo, jonka silmissä on ällistystä ja ihmetystä. 

Kuvitus hyödyntää sarjakuvamaista kerrontaa ja puhekuplia.

 

Lehtirosvo tuo oitis mieleen toisen hieman huonosti vuodenaikojen vaihtelusta perillä olleen lastenkirjasankarin. 

 

Hannu Mäkelän ensimmäisessä lastenkirjassa Herra Huu (Otava 1973) pieni musta mies uskoo puunsa sairastuneen, kun se pudottaa lehtiä. 

Herra Huu parantaa puun. Hannu Mäkelän kuvitusta
lastenromaaniin Herra Huu (Otava 1973).

 

Herra Huu haki tikapuut, asetti ne puun viereen pystyyn ja kiipesi varovasti tikkaille. Hän laastaroi, neuloi ja laastaroi, kunnes kaikki lehdet olivat taas kiinni oksissa. Lopuksi hän kaatoi yskänlääkettä omenapuun juurelle ja palasi takaisin sisälle. 

Tällaisten kirjojen viehätys lapsen näkökulmasta perustuu usein siihen, että lapsi kokee ylivertaisuutta kirjan sankariin nähden, koska hänellä on kenties jo enemmän tietoa käsiteltävästä asiasta.