Värin tunnustaminen on hyvä vahvuus

 

Vuokko Hurme: Tiukun salaisuus. Värikkäät 1. Kuv. Reetta Niemensivu, 199 sivua, S&S 2020. 

 

Kotimainen lastenromaani voi tavattoman hyvin, sillä meillä on monta omintakeista lajia uudistavaa tekijää. 

 

Uusien sarjojen aloittajista muiden muassa Mila Teräs (Salainen kirjasto -sarja, Otava), Siri Kolu (Villitalo-sarja, Otava),  Mervi Heikkilä (Jaan-sarja, Karisto) ja Tuutikki Tolonen (Agnes-sarja, WSOY) ovat kukin kehitelleet kiinnostavia keskushenkilöitä ja linkittäneet ajankohtaisia teemojakin kerrontaansa. 

 

Vuokko Hurmeen edellinen Huimaa-sarja (S&S 2017–2019) oli asetelmiltaan jopa poikkeuksellisen kiinnostava ja moniulokkeinen. 

 

Dystooppiset, tulevaisuuteen sijoittuvat sekä vanhoja ajattelutapoja ja käytänteitä haastavat kuvaukset ovat olleet jo pitkään esillä nuortenkirjoissa. 

Hurme käsitteli ilmastonmuutoksen kuvitteellisia seurauksia sarjassa lapsentajuisesti ja raikkaasti. Tulevaisuusvision rinnalla trilogia työsti myös perheen ja lähipiirin merkitystä lapsen turvallisuuden tunteelle ja identiteetille. 

Kustantamo Pieni Karhu julkaisi viime vuonna trilogian ensimmäisestä Kiepaus-osasta Hanna Männikkölahden selkomukautuksen, jossa on Ina Majaniemen uusi kuvitus. 

 

 

Kirjan sisäkansissa tutustutaan jo Tiukun perheeseen, joka tosin
käyttää varovaisuussyistä hieman tavanomaisempaa sukunimeä.
Reetta Niemensivun kuvitusta Vuokko Hurmeen lastenromaaniin
Tiukun salaisuus (S&S 2020).

 

Tiukun salaisuus aloittaa uuden Värikkäät-sarjan lupaavasti.  

Kirjan asetelmista voi halutessaan löytää peilauspintaa myös korona-aikaan eikä liene aivan perusteetonta nimittää Hurmeen teosta jopa ensimmäiseksi kotimaiseksi korona-ajan lastenromaaniksi.  

Kymmenvuotiaan Tiukun vanhemmat ovat suojelevia ja ylihuolehtivaisia monestakin eri syystä. 

 

Tiukun viisihenkinen perhe muuttaa usein. Tiuku on sisaruksista ulospäinsuuntautunein ja hän myös kärsii eniten vaihtelunhaluisten mutta varovaisten vanhempiensa päätöksistä.

Pikkuveli Tapio saa ulkoilla vasta pimeän tultua. Tiukun ja kolme vuotta vanhemman isosisko Merin menoistakin pidetään tarkkaa vahtia. 

Televisiosta seurataan vain turvallisia ohjelmia, sillä ”pahoista asioista oli parempi olla tietämättä”. 

 

Monet naapureista myös ihmettelivät sitä, miten eristyksissä uusi perhe eli. He tilasivat ostokset suoraan kotiovelle. Heidän ovikellonsa tuntui soivan kaiken aikaa. Rappukäytävässä seisoskeli tuon tuostakin pizzakuski, aina eri näköinen tavarantoimittaja tai kauppakasseja kantava ruokalähetti. Ketään ei kuitenkaan koskaan kutsuttu asuntoon sisään. Eikä vieraita käynyt lainkaan. Aivan kuin he olisivat olleet suljettuina jonkinlaiseen perusteettomaan kotikaranteeniin. 

 

 

Tiuku aloittaa uudessa koulussa ja luokassa. Hän haluaa mukaan ihailemansa Liian aloitteesta syntyneeseen teatterihankkeeseen. 

Tiukun erityiskykyjen ansiosta teatteriesitykseen tulee vähän aiottua enemmän
 taikuutta. Reetta Niemensivun kuvitusta Vuokko Hurmeen lastenromaaniin
Tiukun salaisuus (S&S 2020).

Tiukun tarve kuulua saman ikäisten ryhmään on niin kova, että hän on valmis uhmaamaan vanhempien kieltoja ja yltyy esittelemään salaisia taitojaan julkisesti. Teatteriesityksessä hän menettää täysin kontrollin ja yltyy esittelemään erikoisia taitojaan. Onneksi isä ja isosisko Meri ehättävät apuun.

 

Tiukun salaisuus kertoo hieman vinksahtaneesta perhedynamiikasta, perheenjäsenten välisestä lujasta kiintymyksestä ja ylisuojelevista vanhemmista, jotka voivat hyvistä aikeistaan huolimatta myös tehdä hallaa lapsen kehitykselle. 

Erityisherkkyys, ennakkoluulot ja ystävyyteen liittyvä vallankäyttö tulevat myös toiminnallisen juonen kupeessa esille ilman alleviivausta ja tehostusta.

Näin yhteisöllinen loppukuva yhteisistä kakkukesteistä
Tiukun kotona on edellyttänyt vanhemmilta kurssinmuutosta,
luottamusta ja riskinottokykyä. Reetta Niemensivun kuvitusta
Vuokko Hurmeen lastenromaaniin Tiukun salaisuus (S&S 2020).

 

Tiukun salaisuus ei jää monista ajankohtaisista teemoistaan huolimatta niiden vangiksi. Jännitettä nostetaan vähitellen ja viitteitä tulevista käänteistä ripotellaan maltillisesti lapsilukijan koukuttamiseksi.

Tiukulla on oma turvaväri, ja harmaan sävyt saavat hänet tuntemaan epävarmuutta. Isä ja äiti ovat jostain syystä todella huolissaan värien haalistumisesta. Onko kyse sananvapaudesta, ihmisoikeuksista ja uhkasta, että jokin taho haluaa muokata ihmisiä tiukasti vain tiettyyn muottiin? 

Hyvän sarja-avauksen merkki on mielestäni se, että aikuinenkin intoutuu tässä mittakaavassa pohdiskelemaan sarjan etenemistä.

 

Avausosa esittelee keskushenkilöt kiinnostavasti ja Reetta Niemensivun kuvitus on selkeydessään samastuttava ja raikas. 

Myös sarjan visuaalisessa ilmeessä on onnistuneesti ja perustellusti hyödynnetty punaista tehosteväriä.