Lastenromaani paljastaa, miksi aikuiset ovat niin nuutuneita

Siri Kolu: Hereiset: Yön salaisuus. Kuvittanut Johanna Lumme. 175 sivua. Otava 2022. 

 

Kotimainen lastenromaani ei enää kiedo lapsia pumpuliin ja taianomaisesti onnelliseksi kiertyviin loppuratkaisuihin. 

 

Parin viime vuoden ajan lastenromaaneissa on nostettu esille lapsiaan eri tavoin laiminlyöviä tai manipuloivia vanhempia ja perhedynamiikan erilaisia nyrjähdyksiä. 

 

Hyviä esimerkkejä ovat Vuokko Hurmeen Värikkäät-sarja (S&S) ja Anja Portinin Radio Popov (S&S) 

 

Siri Kolun uuden juuri ilmestyneen Hereiset-sarjan avaus Yön salaisuus liittyy sekin samaan perheen salaisuuksista kertovien lastenkirjojen ketjuun. 

 

Kolun lastenromaani alkaa idyllisellä kohtauksella nelihenkisen perheen iltapuuhista. Vanhemmat valmistelevat varhaisteini-ikää lähestyvää Leoa ja hänen esikoulua käyvää pikkusiskoaan Lumia nukkumaan.  

Seikkailu alkaa näin tavanomaisesta ja leppeästä,
kaikille lapsiperheille tutusta ilta-askareisiin valmistautumisesta.
Johanna Lumpeen kuvitusta Siri Kolun lastenromaaniin
Hereiset: Yön salaisuus (Otava 2022). 

 

Leo havahtuu unestaan kesken kaiken ja pääsee selville vanhempiensa salaisuudesta: joka yö he puolustavat kotitalon tienoota Hereisten hyökkäyksiltä. 

Vastentahtoisesti vanhemmat ottavat poikansa mukaan kodinturvajoukkoihin, ja pian vanhemmat saavat huomata, että Leosta on iso apu!

 

Leo, joka on aiemmin kokenut olevansa ”se kaveri, jolle tuurikertoimet olivat aina vihamieliset”, saa huomata, että taistelu oikeita örkkejä vastaan on ihan toista kuin tietokonepelien mittelöt. 

 

Naissoturi Leidi on nelimetrinen jättiläinen. Johanna Lumpeen
akvarellikuvituksessa karmivuutta lisäävät lieskat, luurankomaiset
kädet ja yleinen häilyväisyyden tuntu. Lumpeen kuvitusta Siri Kolun
lastenromaaniin Hereiset: Yön salaisuus (Otava 2022). 
 

Nuuskut, Nätkyt ja Liiskaajat kulkevat isompina ryhminä, mutta nelimetrinen Leidi päihittää vaarallisuusluokituksessa, nopeudessa ja älykkyydessä ne mennen tullen ja on siksi arvaamaton liikkeissään. 

Häilyjen erityisominaisuutena on peilata vastustajansa ilmettä ja mielentilaa, ja tämä aiheuttaa luonnollisesti haasteita iskun toteuttamiselle. 

Riikinkäärmeellä,  Käryllä, Roiskalla ja Kidallakin on omat ylivertaiset kykynsä. Örkkejä esitellään kesken tarinan myös erillisissä tietoiskuissa. 

 

Komeasti ja konkreettisesti Kolu kuvaa perheyhteyden vankistumista, yhteistyön ja luottamuksen voimaa, joka kannattelee kiperissäkin käänteissä:

 

Isän käsi laskeutui olkapäälleni. Se oli lämmin ja vahva puristus. Tunsin, miten äiti seisahti toiselle puolelleni.

 

Seisoimme vierekkäin, yötuuli soi ympärillämme. Kuuntelimme naksuntaa ja vihellyksiä. Kaukaa kuuluvaa tassutuksen ääntä. Eniten minua iljetti rahina, joka kuului korkealta puiden latvuksista. Kuulosti siltä, että jokaista pihapuuta oli luikertamassa alas jokin olento, jonka suomut tai kynnet hankasivat männyn kaarnaa vasten.

 

–  Kyllä me pärjäämme, äiti sanoi. – Olemme pärjänneet tähän asti. Pärjäämme tästä eteenpäinkin. Selviämme yhdessä. 

 

Lyhyet yöunet ja arkeen tulleet uudet toimintatavat aiheuttavat Leolle haasteita. Paras kaveri Kiril  alkaa käydä epäluuloiseksi ja epäilee jo että ystävyys on uhattuna. Ennen pitkää Leon on pakko vihkiä Kiril osaksi perheensä salaisuutta.

Kirjan jännitteen kannalta on olennaista, että ennen pitkää
Leon on pakko paljastaa perheen salaisuus myös
luottoystävälleen Kirilille ja pojat taistelevat örkkejä vastaan yhdessä.
 Johanna Lumpeen kuvitusta Siri Kolun lastenromaaniin 
Hereiset: Yön salaisuus (Otava 2022). 

 

Kolun lastenromaania ei todellakaan tee mieli suositella luettavaksi juuri ennen nukkumaanmenoa. 

Uskoisin, että siitä saa eniten irti, jos aikuinen lukee kirjaa ääneen. Kolu on piilottanut action-taistelun lomaan paljon tunnepitoisia täkyjä, joista syntyy taatusti hedelmällistä keskustelua. 

Avausosan lopussa myös Lumi pääsee mukaan puolustusjoukkoihin, joten kirjan äärelle kannattaa koota esiteinien lisäksi myös pikkusisaruksia, heidän luonteensa ja jännityksensietokykynsä toki huomioon ottaen. 

 

Kun Leo pääsee selville vanhempiensa salaisuudesta, hän samalla oppii ymmärtämään myös vanhemmuuden vastuuta ja velvollisuuksia: 

 

Äidin ja isän perehdytyskeskustelujen jälkeen ymmärsin paremmin kaikkea sitä harmautta ja hitautta, joka lapsiperheaikuisia vaivasi. Jokainen perhe, jossa oli lapsia, eli kahta elämää: päiväelämää, jonka lapset kuvittelivat ainoaksi elämäksi, ja sitä öisten kauhujen elämää, jonka vasta nyt tiesin olevan olemassa. 

 

Olin heltynyt katsoessani näitä nuutuneen näköisiä aikuisia. 

 

Leon tietoisuuden laajentumisen kautta Kolu kuvaa vääjäämätöntä lapsuuden loppua. 

Suomut putoavat monen eri asian suhteen: Leo havahtuu epätasa-arvoiseen maailmaan, jossa kaikilla, kuten hänen perheellään, ei ole varaa rakentaa kotitalonsa ympärille taloa suojaavia vahvistushäkkejä ja aitoja. Avausosa päättyykin piinaavaan cliffhangeriin ja tukalaan tilanteeseen. 

 

Arvatenkin Hereiset nostaa tulevissa osissaan yhteiskunnallista todellisuutta vielä väkevämmin höystämään örkkitaisteluita.