Hanna Kökkö: Pallo on pyöreä, Niki Dundee! 186 s. Mäkelä 2022. Kansikuva Tanja Mitchell.
Maria Kuutti: Peli on alkanut, Iida! Onnenpotku 1. 127 sivua Karisto 2022. Kuvitus ja kansikuva Elina Jasu.
Ihan kuin jokaisella olisi jo kuudennella luokalla tietty pelipaikka kentällä. Ehkä olikin. Paikka elämän kentällä, sen laidalla tai kokonaan ulkopuolella. Niin kuin tietty rooli, johon jäi jumiin.
Näin miettii Hanna Kökön todennäköisesti uuden varhaisnuortenkirjasarjan keskushenkilö Niki.
Hän muuttaa äidin työn perässä Santakylään, jossa kaikki tuntuvat olevan hullaantuneita jalkapallosta.
Nikiä laji ei voisi todellakaan vähempää kiinnostaa, mutta kun hän hoksaa, että kaikki muut koulukaverit suhtautuvat tulisieluisesti jalkapalloon, niin mieliala menee matalaksi ja uusien kaverisuhteiden solmiminen vaikeutuu huomattavasti.
Terävästi Kökkö kuvaa jalkapalloon liittyvää joukkoistamista.
Jos haluaa olla osa porukkaa, niin on hyvä tehdä samaa kin kaikki muutkin:
Toiset pelaa tosissaan, jotkut ihan vain huvikseen tai ollakseen porukassa mukana – – tai koska opettaja käskee.
Kökön kirjassa viitataan ohuesti myös korona-aikaan, joka on eristänyt jo ennestään syrjään vetäytyvää Nikiä ikätovereistaan.
Luokan pomo on tilaa vievä ja itsetietoinen Mimmi, joka katsoo ”silmät viirussa, vaanii tilaisuutta hyökätä ja taklata jalat alta”.
Nikin äiti ei ole kertonut pojan isästä mitään, mutta vähitellen menneisyyden salat tulevat julki, ja Niki päätyy Skotlantiin, missä hän saa yksityistä jalkapallotreeniä kaikkien fanittamalta suomalaiselta jalkapallotähdeltä.
Siihen tarjoutuu nyt tilaisuus, kun paikkakunnalle muuttaa entinen SM-tason pelaaja, joka kokoaa tytöille oman joukkueen.
Isoveli Eemil tietää omasta mielestään kaikki asiat Iidaa paremmin, ja sisarusten kesken on jatkuvasti kärhämää.
Omat haasteensa syntyy siitäkin, että Iidan ja Eemilin vanhemmat ovat eronneet ja äiti muuttanut toiselle paikkakunnalle.
– Etsitään sinulle paras pelipaikka, Marjo sanoi.
Sain kokeilla taitojani puolustajana. Iivo oli toinen puolustajamme. Yritin olla katsomatta Iivoa, koska silloin en jostain syystä pystynyt keskittymään jalikseen ja jalkani lakkasivat toimimasta.
Onneksi peli imaisu minut mukaansa ja unohdin koko Iivon. Paha vain, että unohdin myös pelipaikkani. Mutta mitä muutakaan olisin voinut tehdä, sillä joukkueemme hyökkäysosasto oli onneton!
– Ei puolustajat hyökkää, Eemeli neuvoi, kun kärkyin heidän maalillaan.
– Ei se ole niin tarkkaa, vastasin.
Sekä Kuutin että Kökön varhaisnuortenkirjoissa on samoja, tuttuakin tutumpia aineksia: perhesuhteissa on hankauksia ja murrosikäkin jo aiheuttaa omat haasteensa.
Ystävyyssuhteet ovat keskiössä. Yhteistyöllä ja sitkeällä treenillä saavutetaan vähitellen voittoja sekä jalkapalloviheriöllä että sen laidallakin.
Tyttöjen jalkapalloharrastuksesta kertoo myös Anneli Kannon Futistyttö-sarja, joka ilmestyi vuosina 2009–2012.
Hauskasti Kuutti tekee "hommagen" tälle edeltävälle kotimaiselle sarjalle, kun Iidan parhaan kaverin kerrotaan lukevan sarjaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti