Katariina Romppainen: Sydämenmuotoinen kesä. 231 sivua. Kvaliti 2022. Kansikuva Michael Kingdom.
Nuortenkirjallisuuden nimekemäärät ovat vähentyneet Suomessa merkittävästi.
Juuri ilmestyneen, painotuoreen Onnimanni-lehden kakkosnumerossa Kaisa Laaksosen Kirjakori 2021 -katsausartikkelissa käy ilmi, että kotimaisten nuortenkirjojen määrä laski viime vuonna kolmatta vuotta peräkkäin.
Kun kotimaisia nuortenkirjoja vuonna 2018 oli Lastenkirjainstituutin Kirjakori-näyttelyssä yhteensä 105, oli vuoden 2021 Kirjakorissa 75 kirjaa eli pudotus oli kolmanneksen verran.
Pienet kustantamot ovat ottaneet kiitettävästi koppia kotimaisten nuortenromaanien käsikirjoituksista.
Kvalitin lisäksi kiitosta ansaitsee Myllylahti, joka on jo useamman vuoden ajan julkaissut kiinnostavia ja realistista nuortenkirjagenreä myös sopivasti uudistavia teoksia.
Myllylahdessa on myös oivallettu, että nuortenromaanien lukijoiksi kasvetaan varhaisnuortenkirjojen kautta: esimerkiksi Heidi Silvanin monet kirjat tai Mikko Within Saakelin satanen -kirjan kaltaiset teokset ruokkivat kiinnostusta myös teini-iän tunnemyrskyistä kertoviin varttuneempien nuorten kirjoihin.
Katariina Romppainen on kuvannut varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissaan usein pohjoisen nuoria.
Sori vaan mutta se on totuus (Karisto 2015) oli ilmestyessään todellinen alueenvaltaaja kuvatessaan seitsemättä luokkaa käyvän Senjan ja hänen yksinhuoltajaäitinsä penninvenytystä.
Nuortenromaanien kestoaiheena ovat edelleen pysyneet identiteettiin liittyvät pohdiskelut.
Sydämenmuotoinen kesä ammentaa omintakeisesti aikamatkailusta.
16-vuotias Lumi menee hetken mielijohteesta vintagevaatteita myyvään puotiin ja ostaa sieltä roimalla alennuksella 50-luvulta peräisin olevan kellohelmaisen punavioletin leningin. Lumi ei harrasta vintagea eikä yleensä edes viihdy hameessa, ja hän pitää itsekin asiaa kummallisena.
Mekon kautta hän ystävystyy liikkeessä satunnaisesti äitinsä puolesta päivystävään Eeriin.
Lumista tuntui yhä oudommalta. Hän kirjoitti tarinaa, joka sijoittui ammoisille ajoille, kaukaiseen menneisyyteen. Siinä ei ollut mitään järkeä.
Hän silmäili kirjoittamaansa tekstiä. Hän oli naputellut näppäimiä hitaasti ja tasaisesti, kuin jonkin voiman pakottamana. Sanat olivat jysähtäneet hänen päähänsä ehkä sekunnin murto-osaa ennen kuin hän oli kirjoittanut ne tiedostoon. Mistä tarina kumpusi? Se ei voinut olla peräisin hänen aivoistaan. Ei hän ollut koskaan seisonut peukalo pystyssä maantien reunassa ja anonut kyytiä vieraista autoista. Ei sellaista enää kukaan harrastanut. Oli kätevämpää ostaa halpalippu bussiin tai junaan ja matkata omalla penkillä istuskellen määränpäähän.
Pukeutuessaan mekkoon Lumille tulee pakonomainen tarve kirjoittaa tarinaa, joka sijoittuu 1970-luvun loppuun ja kertoo kahdesta tytöstä, jotka ovat kirjeenvaihdossa keskenään.
Tytöistä toinen, mekon alkuperäinen omistaja Virva, on kotoisin Rovaniemeltä, missä mekko on myös aikoinaan valmistettu paikallisessa yrityksessä.
Lumin kirjoittaman tarinan edetessä tytölle käy selväksi, että hänen on yhdessä Eerin kanssa yritettävä löytää Virva ja kerrottava asioita, jotka ovat jääneet menneisyydessä kirjeenvaihtokaverien kesken selvittämättä.
Yli 40 vuoden aikajanasta huolimatta kahden eri aikakauden nuorten tunnot ovat yllättävänkin samankaltaisia. Lumin pitäisi tehdä valinta sen suhteen, mitä lähtee opiskelemaan yläkoulun jälkeen. Lukion sijaan hän on hakenut sosiaali- ja terveysalan perustutkintoon, mutta valintakokeessa todettiin, että hän ei sopisi alalle. Isä painostaa Lumia tekemään päätöksiä.
Katariina Romppaisen nuortenromaani on sujuva sekoitus realismia ja romantiikkaa, jota vielä höystää aikamatkateema.
Miellyttävää jännitettä Sydämenmuotoiseen kesään tulee kerronnallisesta ratkaisusta, joka jättää Eerin sukupuolen kokonaan lukijan itse määriteltäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti