Marie Oskarsson & Helena Bergendahl: Ystäviä 4-ever -sarja: Kutsut ja kauhea kömmähdys, 58 sivua
Jännittävä diskoilta, 59 sivua
Jalkapalloa ja jälkipeliä, 60 sivua
Paras leffateatteri, 57 sivua
Varkaita ja juoruja, 56 sivua
Ruma peli poikki, 55 sivua, suomentanut Raija Rintamäki, Kustannus-Mäkelä 2024 / Lukuavain-sarja.
Kustannus-Mäkelä julkaisee Suomessa ylivoimaisesti eniten helppolukuisia lastenkirjoja lukutaidon alkuun. Pitkään jatkuneen Lukuavain-sarjan sisällä on aiemminkin ilmestynyt esimerkiksi Lemmikkijengi-, Ritarikoulu- ja Minimysteerit-sarjoja.
Nyt Lukuavain-sarja laajenee uudella Ystäviä 4-ever-sarjalla, joka on monessa mielessä erityisen tervetullut uutuus.
Lukutaitoa ei nimittäin opita napin painalluksella tai yhdessä yössä.
Lapsi treenaa lukemista koko alakoulun ajan.
Helppolukuisia kirjoja tarvitsevat kantasuomalaisten lasten lisäksi hiljattain Suomeen muuttaneet lapset, jotka vasta ottavat uutta kieltä haltuun.
 |
| Jokaisessa sarjan osassa on ensimmäisellä aukeamalla "luokkakuva" kaikista sarjan koululaisista. Helena Bergendahlin kuvitusta Marie Oskarssonin helppolukuiseen sarjaan Ystäviä 4-ever (Kustannus-Mäkelä 2024). |
Ystäviä 4-ever-sarjan erityinen ansio liittyy siihen, että sarjan tarinamaailma ei ”lukitse” oletetun lukijakunnan ikää ja kehitysvaihetta. Sarja kertoo yhden koululuokan oppilaista, mutta sarjassa ei siis täsmennetä, millä luokalla oppilaat tarkalleen ottaen ovat. Ainoa viite alakouluun löytyy Jännittävä diskoilta- osasta, jossa kerrontaan neljäsluokkalaisten järjestämästä diskosta.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin oppituntien ulkopuoliseen arkeen, iltapäiväkerhoon, välitunneille ja lasten koteihin.
Sarjan ytimessä on kuvata lasten välistä kaverikarusellia, siihen liittyviä ohimeneviä hankauksia ja konflikteja. Asioita havainnollistetaan vuoropuhelulla ja selkeällä juonella, jossa on silti sopivasti yllätyksellisyyttäkin.
Tapahtumat sijoittuvat pääosin oppituntien ulkopuoliseen arkeen, iltapäiväkerhoon, välitunneille ja lasten koteihin.
Sarjan ytimessä on kuvata lasten välistä kaverikarusellia, siihen liittyviä ohimeneviä hankauksia ja konflikteja. Asioita havainnollistetaan vuoropuhelulla ja selkeällä juonella, jossa on silti sopivasti yllätyksellisyyttäkin.
Arkiset sattumukset ovat tuttuja ja siksi niihin on helppo samastua.
Kutsut ja kauhea kömmähdys kertoo Emilian lähestyvästä syntymäpäivästä. Hän on kutsunut kaikki luokan tytöt syntymäpäiväjuhliin.
Epähuomiossa hän unohtaa kuitenkin antaa kutsun edellisviikolla luokkaan tulleelle uudelle tytölle, Julialle.
Emilia on unohduksestaan pahoillaan ja ilo synttärikutsuista laantuu. Viisas isä kuitenkin antaa Emilialle mahdollisuuden sovittaa mokansa.
Ruma peli poikki havainnollistaa oppilaiden erilaisia luonteenpiirteitä.
Ali ei innostu salibandyn pelaamisesta, vaan viihtyy paremmin shakkilaudan äärellä.
Joona haluaa selvittää, mikä Alia shakissa kiehtoo ja tarjoutuu pelikaveriksi. Hän saa oppia, että kaikki liikkuvat eri tavoin ja aina ei tarvitse olla nopea ja joskus on hyötyä siitäkin, että saa pohtia rauhassa. Erityisesti Einon on vaikea hyväksyä Joonan kaveerausta Alin kanssa.
 |
| Ilmeet ja eleet kertovat paljon. Helena Bergendahlin kuvitusta Marie Oskarssonin helppolukuiseen lastenkirjaan Ruma peli poikki (Kustannus-Mäkelä 2024). |
Paras leffateatteri -kirjassa oppilaat suunnittelevat yhteistä retkeä elokuviin. Lapset pitävät selviönä, että vanhemmat ostavat heille leffaliput ja antavat rahaa myös virvokkeisiin.
Joonan äiti ei kuitenkaan pysty antamaan pojalleen rahaa:
– Elokuviin? Ja vielä karkkirahaa? Mistähän nekin revitään? äiti sanoo.
– Max tarvitsee uudet saappaat. Sinun verkkarisi ovat loppuun kuluneet. Minun pitää korjauttaa pyöräni. Ei se nyt vain onnistu. Sinä tiedät kyllä tilanteen.
Äidin ääni kuulostaa vihaiselta, mutta hän ei ole vihaisen näköinen. Hän näyttää pikemmin siltä kuin purskahtaisi kohta itkuun. Vain siksi, että Joona tahtoo mennä leffaan!
Tästäkin kiperästä tilanteesta selvitään, kun oppilaat keksivät järjestää koululla yhteisen leffaillan kaikille halukkaille.
 |
| Aikuiset ovat luontevasti mukana lasten arjessa, joko iltapäiväkerhon vetäjinä tai kiireisinä vanhempina. Helena Bergendahlin kuvitusta Marie Oskarssonin helppulukuisen lastenkirjaan Varkaita ja juoruja (Kustannus-Mäkelä 2024). |
Varkaita ja juoruja -kirjassa Julian värilliset lasikuulat saavat välitunnilla paljon huomiota ja niillä pelataan yhdessä. Lasikuulapussi kuitenkin häviää mystisesti ja Julia syyttää Emiliaa varkaaksi.
Marie Oskarssonin luontevan ja konstailemattoman lapsikuvauksen täydentää Helena Bergendahlin kuvitus, joka pelkistetystä tyylistään huolimatta tavoittaa hyvin oppilaiden persoonan ja vaihtuvat tunnetilat.
Sarja täydentyy tänä vuonna uusilla osilla.
Monissa kotimaisissa helppolukuisissa kirjoissa luotetaan tuiki tavallisen arjen sijasta enemmän toiminnalliseen ja äkkikäänteiseen juoneen, omaperäisiin sankareihin ja hassun-hauskaan huumoriin.
Ruotsissa sen sijaan realistisella lapsikuvauksella on helppolukuisten genressä pitkät perinteet.
Rose Lagercrantin ja Eva Erikssonin Dunne-sarja (Kustannus-Mäkelä 2016–2020, suom. Raija Rintamäki) on toinen hyvä esimerkki helppolukuisesta kirjasarjasta, jossa dialogivetoinen, riittävän kompakti tarina ja kuvitus tukevat molemmat lukutaitoaan harjaannuttavaa lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti