Selja Kunttu: Ramona ja meren kutsu, 247 sivua, Reuna 2024. Kansikuva Nina Nevalainen.
Ramona poikkesi Kuiskevuon lapsista sekä ulkonäkönsä puolesta että suhtautumisessaan mereen. Hän rakasti uimista ja pulahti välillä mereen jopa talvella, aina siihen asti kunnes jääkansi esti sen. Hänen teki mieli ehdottaa, että hän keventäisi kuormaa uimalla hetken veneen vieressä. Hän kuitenkin tiesi, että ukko pöyristyisi ja alkaisi sopottaa vanhan kansan varoituksia ja kamalia tarinoita meren vaaroista. Parempi siis istua aloillaan ja pitää ajatus salaisuutena. – –
Kriitikon työni tärkeitä, joskin yhä harvinaisemmiksi käyneitä ilon hetkiä ovat uudet kiinnostavat esikoistekijät.
Toisin kuin isot yleiskustantajat, pienet kustantamot eivät juurikaan rummuta löytämiensä uusien kirjailijoiden ja kuvittajien erinomaisuutta, vaan tämä ”löytämisen ilo” jätetään lukijalle. Aikana, jolloin lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä julkaistaan entistä vähemmän, tällainen sattumanvaraisuus voi koitua myös esikoisteoksen kohtaloksi, jos kirja jää ansiottaan katveeseen.
Selja Kuntun esikoinen, lasten ja varhaisnuorten fantasiaromaani Ramona ja meren kutsu on kerronnaltaan vetävä ja kielellisesti vivahteikas kasvutarina Kuiskevuon rantaan ajautuneesta löytölapsi Ramonasta, joka päätyy parantajantaidoistaan tunnetun Martan ja Kuiskevuon äkeän ruhtinas Moldiakin palveluksessa ratsumestarina työskentelevän Hermanin hoiviin.
Tyttöä epäillään erilaisen ulkonäkönsä takia jopa vetiäiseksi, jolla on kyky vesielementissä vaadittavaan muodonmuutokseen. Vetiäisiä pidetään merirosvojakin pahempana vitsauksena niiden arvaamattoman käytöksen ja niljaisen olemuksen takia.
Ramona varttuu varhaiseen teini-ikään. Moldiakin poika Mik on Ramonan ikätoveri, mutta Moldiak kieltää ankarasti poikaansa tapaamasta Ramonaa. Lukija pystyy päättelemään jo ennakolta, että Mikin ja Ramonan sanailun ja keskinäisen kisailun takaa löytyy myös orastavaa ihastumista.
Koska Ramona pelastettiin merestä vain yksivuotiaana, hänellä ei voi olla mitään muistikuvia vanhemmistaan. Ainoa todiste on silkkikangas ja siinä näkyvät ikiäisten sulat, jotka vihjaavat tytön korkea-arvoisesta syntyperästä.
Ramona päättää lähteä yksinään selvittämään sukujuuriaan. Satamassa hän piiloutuu laivaan, joka suuntaa kohti Feenian kuningaskuntaa. Tässä vaiheessa Ramonan havaintoihin keskittyvä kerronta on vaarassa jumiutua, mutta – tietysti – Mik on tahollaan tehnyt yhtä uhkarohkean ratkaisun lähtiessään perheeltään salaa Ramonan perään. Nuoret saavat laivalla yllättävää apua vetiäiseltä, Vitalta.
Vetiäisten ja Feenian valtakunnan väen laivojen välinen taistelu Surmansalmella on ehtaa toimintaseikkailua. Vaikka Mik ja Ramona päätyvätkin ensin jalokivikaivokseen vangeiksi, niin erilaisten sattumien, yllättävien apureiden ja tahdonvoimansakin ansiosta he sieltä lopulta vapautuvat.
Selja Kunttu on punonut jännittävän kasvutarinan, joka ottaa kiihkottomasti kantaa rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta: syntyperästä tai ulkomuodosta johtuva erilaisuus on rikkaus, kunhan eri tahot uskaltavat päästää irti aiemmista ennakkoluuloistaan.
Todenäköisesti Ramonan ja Mikin seikkailut saavat vielä jatkoa. Romaanin lopussa nuoret ovat palaamassa takaisin Kuiskevuohon.
Selja Kunttu työskentelee Kouvolassa kirjastopalveluiden johtajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti