Leena Parkkinen & Zagros Manuchar: Käpykolon väkeä 2: Yllätysten talvi, 40 sivua, Tammi 2024.
Monipuolisia kädentaitoja edellyttävät kuvitustekniikat eivät onneksi ole kokonaan hävinneet , vaikka digitaalisesti toteutetut tai digiavusteiset sekatekniikat ovatkin kuvakirjakuvituksessa jo valtavirtaa.
Leena Parkkisen ja Zagros Manucharin Yllätysten talvi ei millään mittapuulla edusta kovin tyypillistä kuvitustekniikkaa. Se on nimittäin tehty sananmukaisesti käsityönä, nukkekodinkaltaisina pienoismaailmoina.
Yllätysten talvi on Käpykolon väkeä -kuvakirjasarjan toinen osa.
Sarja etenee hauskasti vuodenaikojen mukaan.
Ensimmäinen osa Syysvieras toi pienen Paju-oravan ja emon kotiin uuden asukkaan, Baruun. Siitäkin pystyi jo rivien välistä löytämään viittauksen pakolaisuuteen, sillä Baruu joutui muuttamaan pois omasta kodistaan.
Yllätysten talvi on myös omistettu ”kaikille lapsille sodan keskellä”.
Sarjan kolmas osa, Kevätkepponen, ilmestyy jo toukokuussa.
Paju, äiti ja Baruu joutuvat muuttamaan pois rakkaasta kotikolostaan vesivahingon takia.
Yksi vaihtoehto olisi muuttaa mummin luokse, mutta Baruun mielestä mummilla on liikaa sääntöjä eikä Pajukaan innostu mummin liian tervehenkisestä elämäntavasta.
Baruun suhdeverkoston avulla perheelle löytyy uusi kotitalo. Se on vanha kartano, jota pitää remontoida.
Pajun on vaikea kotiutua taloon, jossa on vielä vanhan asukkaan huonekalut ja vieraat hajut. Kaiken lisäksi Paju kuulee talon vintiltä omituisia ääniä.
Toisinaan Paju oli kuulevinaan ullakolta askelia, toisinaan katosi juuri ostettu keksipaketti. Kerran Pajun tullessa huoneeseen keinutuoli kiikkui yksikseen kuin joku olisi juuri ponkaissut siitä pois. Ja ilmassa leijaili vieras haisu.
Pajua harmittaa, kun äiti ja Baruu vetävät yhtä köyttä ja suhtautuvat kaikkeen uuteen kannustaen ja vähätellen samalla hänen tuntojaan.
Ullakon kummalliset äänet saavat selityksen. Talossa asuu lepakko, Riippa, jonka talon uudet asukkaat ottavat tietysti avosylin vastaan.
Riippa saa muuttaa talon vierashuoneeseen, jossa se voi valvoa öisin ja lukea vaikkapa sarjakuvia.
Yllätysten talvi kertoo kauniisti siitä, kuinka isotkin vastoinkäymiset voi selättää myönteisen elämänasenteen ja läheisten tuen avulla.
Parkkisen ja Manucharin työnjako on toteutunut siten, että Parkkinen on kirjoittanut tarinan sekä suunnitellut ja toteuttanut kirjan huovutetut hahmot ja ”lavasteet” eli nukkekotimaisen miljöön. Manuchar on valokuvannut nämä pienoismaailmat.
Vieraanvaraisuus, kodikkuus ja lämpöinen tunnelma välittyvät vivahteikkaasti Parkkisen ja Manuharin rakentamista nukkekoti-interiööreistä.
Lisää kuvakirjoja pienoismaailmoista tai nukkekodeista:
Saara Vallineva: Ihmeellinen siemen, Bazar 2019
Mariko Härkönen: Hansperi rikkoo kaiken, Myllylahti 2019
Maria Malmström: Onnelin ja Annelin nukkekotikirja, Tammi 2016
Eppu Nuotio & Saara Vallineva: Pikkusaari-sarja: Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä, Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi ja Paola Pääsky ja kadonnut soittorasia, Bazar Kustannus 2018–2020
Suvi-Tuuli Junttila: Minne matka, lapanen?, Schildts & Söderströms 2014
Suvi-Tuuli Junttila: Missä, tässä, jossakin WSOY 2011
Sanna Höglund & Kaija Pispa: Torikadun talo. Päivä nukkekodissa, WSOY 2009
Mysi Lahtinen: Taikurien talon joulu, Tammi 1994
Mysi Lahtinen: Taikurien talo, Weilin+Göös 1983
Tove Jansson & Per Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa, suom. Panu Pekkanen, WSOY 1980
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti