Katri Tapola & Selja Raudas: Kiven ja veden kirja, 32 sivua, Etana Editions 2025.
Lastenkirjallisuuden yhteiskunnalliset teemat laajenevat jatkuvasti, ja samalla ravistellaan erityisesti aikuisten käsityksiä tai ennakko-oletuksia siitä, mitä aiheita lastenkirjan avulla voidaan lapsen kanssa lähteä työstämään.
Kiven ja veden kirjan kansikuva on heleän keltainen. Se ei vihjaa millään tavalla kuvakirjan rankkaakin rankemmasta aiheesta eli perheväkivallasta. Pienen signaalin voi löytää kirjan oikeasta alareunasta, jossa on leikkipuiston yksinäinen, tyhjä keinu.
Kuvakirjan takakansi nostaa kuitenkin aiheen pienieleisesti esille: ”Kiven ja veden kirja on hienovireinen kuvakirja vaikeasta kotitilanteesta. Päivät ovat keskenään erilaisia ja jo kynnyksellä lapsi aistii kodin erilaisen tunnelman. Kirja kertoo lapsen näkökulmasta, miltä tuntuu elää epävarmuuden keskellä.”
Katri Tapola on hionut lyhyen tekstin äärimmäisen niukaksi.
Lyyrinen kieli taittaa pahimman angstin havainnollistaessaan esimerkiksi vaihtuvien säätilojen muutoksia ja hyödyntäessään metamorfoosia, elottomien asioiden ja esineiden muuttumista elolliseksi:
Sisko ja veli kääntävät selän.
Ne nauravat minulle,
koska en taaskaan ymmärrä mitään.
Nauru ei ole iloista.
Tahtoisin leikkiä, mutta se ei käy.
Voisin olla kuin helisevä pikkuinen puro,
mutta nyt kolhin itseäni sinne tänne,
ja huonekalutkin ovat kiviä.
 |
| Ison riehuessa kodin huonekaluistakin tulee kuin kiviä. Selja Raudaksen kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Kiven ja veden kirja (Etana Editions 2025). |
Tapola havainnollistaa oivaltavasti lapsen jatkuvaa hälytysvalmiutta.
Iso on ”harmaa ja arvaamaton. / Sanat osuvat minuun ja särkevät minut”.
Isompien sisarusten ylenkatseen voi tulkita siten, että lapsi on herkemmän luonteensa ja nuoremman ikänsä takia haavoittuvaisempi vanhemman mielivaltaiselle käytökselle.
Lapsi myös soimaa itseään tapahtuneesta: hän kokee, että Ison riehuminen on hänen syynsä.
Katri Tapola ja Selja Raudas ovat serkuksia. He ovat tehneet aiemminkin yhteistyötä, muun muassa kuvakirjassa Linnun neljä laulua (Aviador 2022) ja aikuisten runokuvakirjassa Uusi (Enostone 2023).
Raudaksen vesi- ja puuväriä sekä kollaasia yhdistävässä kuvituksessa värit toimivat yhtenä tärkeänä kertojana ja vaihtuvien tunnelmien havainnollistajana.
Värimaailma muuntuu kodin ahdistavasta ja painostavasta tummuudesta heleään pastelliin, kun lapsi muistelee turvallisia ja valoisia muistojaan Isosta.
 |
| Lapsellla on myös hyviä ja turvallisia muistoja Isosta Selja Raudaksen kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Kiven ja veden kirja (Etana Editions 2025). |
Keltaisesta tulee vähitellen toivon väri.
Tarvitaan yksi aikuinen, joka asettaa kätensä lapsen olkapäälle ja huomaa lapsen hädän.
Kertominen on kuin heittäisi pikku kiviä veteen.
Heitän monta pikku kiveä.
Samalla kun heitän, syntyy sanoja.
Kerron vähän lisää.
Kerron, että huuto on kovaa ja sanat ovat kovia.
Jossain sulaa jää,
ja puro soljuu omia reittejään.
 |
| Nähdyksi tuleminen on taitekohta lapsen surussa ja lohduttomassa olotilassa. Selja Raudaksen kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Kiven ja veden kirja (Etana Editions 2025). |
Kivi ja soljuva vesi toimivat hyvin symboleina aggressiolle ja väkivallalle sekä tulevaisuuden uskolle ja uudistumiselle.
Tekijät ovat saaneet asiantuntija-apua Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Barnahus-hankkeelta
Uskoisin, että kirja toimii parhaiten lastensuojelun ammattilaisten ja perheväkivallasta kärsivien lasten yhteisenä työkaluna.
Kirjan lopussa on ”Turvataitotehtävä”, jonka avulla lapsi ja aikuinen voivat valita yhdessä aukeamalta sanoja ja keksiä lisää omia sanoja, jotka kertovat, mitä kaikkea lapsen elämässä on ja mikä kaikki on hyvää ja mikä pelottavaa. Lopusta löytyy myös sekä aikuiselle että lapselle ohjeistusta kirjan lukemiseen sekä tietoa eri järjestöjen ja toimijoiden chat-keskusteluryhmistä, joista voi saada apua pahaan oloonsa.
Perheväkivalta on aiheena äärimmäisen rankka, mutta siitä on aiemminkin tehty Suomessa muutamia kuvakirjoja.
Yhdysvaltalainen lastenkirjailija ja -kuvittaja Mel Schuit on haastatellut tekijöitä Let´s talk picturebooks -blogissaan.
Kiven ja veden kirja on hyvä esimerkki modernin kuvakirjan ilmaisuvoimasta, rohkeasta aiheen työstämisestä ja hybridimäisestä luonteesta: sen voi halutessaan lukea kuvitettuna runokuvakirjana, tietokirjana ja eläytyvänä kuvauksena lapsen arjesta.
Yhtä ”oikeaa” luku- ja tulkintakoodia ei ole.
Lapsi tarvitsee kirjan tulkiksi ja tukijaksi ja ääneenlukijaksi aikuisen, jolla on ymmärrys kirjallisuuden terapeuttisesta voimasta ja paljon aikaa aiheen työstämiseen yhdessä lapsen kanssa.
Lisää kuvakirjoja perheväkivallasta:
Maarit Soilunen, Tanja Risti & Kaisa Nyberg: Millan päiväkirja. Näpit irti! Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry 2005
Saara Laiho & Tiina Holmberg: Urhea Pikku-Nalle, kuv. Johanna Moisio. Stakes naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti / Lasten Keskus 2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti