Mila Teräs & Satu Kettunen: Simpukkakaupunki, 32 sivua, Karisto 2025.
Niukka, ilmaisuvoimainen teksti on havaintojeni mukaan vähitellen yleistymässä kotimaisissa kuvakirjoissa.
Tiivis teksti palvelee kuvakirjan käyttäjiä, sekä ääneenlukevaa aikuista että lasta, kahdessakin mielessä: yhtäältä niukka teksti tuo ääneenlukuun rauhallisuutta ja toisaalta vähäinen teksti antaa enemmän liikkumatilaa ja tulkinnan mahdollisuuksia kuvitukselle: kun vaikkapa kasvojen ilmeet ja jopa kehon asennot havainnollistavat jopa adjektiiveja paremmin keskushenkilöiden tuntoja ja sisimpiä ajatuksia.
Yhtä lailla kuvitus tiivistää seikkaperäistä sanallista kuvausta paremmin myös miljöön ja maiseman yksityiskohtia.
Mila Teräksen ja Satu Kettusen Simpukkakaupunki on hyvä esimerkki kuvakirjasta, joka malttaa jättää paljon asioita katsojan itse pääteltäväksi.
'
 |
| Pakolaisuus havainnollistuu tehokkaasti aukeamalla, jolla kerrotaan kuinka Ama on äitinsä kanssa joutunut ylittämään kokonaisen meren päästäkseen uuteen maahan ja kaupunkiin. Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Simpukkakaupunki. |
Ilmitasollaan kuvakirja kertoo äidin ja Ama-tyttären päivästä meren rannalla.
On ollut pitkä matka tulla tähän kaupunkiin. Heidän on pitänyt ylittää kokonainen meri.
Ja isä oli joutunut jäämään sen taakse.
Äiti on apea ja selailee rannallakin huolestuneena puhelintaan:
Uutiset olivat mustia ja harmaita.
Kun äiti luki niitä, hän näytti möykyltä.
 |
| Lasten yhteisissä leikissä ei aina tarvita sanoja lainkaan. Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Simpukkakaupunki. |
Ama yrittää varovaisesti liittyä muiden lasten rantaleikkeihin, vaikka yhteistä kieltä ei vielä olekaan.
Vähitellen yhteys kuitenkin löytyy muutaman sanan, ”hei”, ”anteeksi”, ”kiitos”, avulla.
Mila Teräksen teksti ilmaisee kauniisti lasten välisen yhteyden syntymistä, joka havahduttaa lopulta äidinkin ymmärtämään, että uudessa kotimaassa hänenkin on uskallettava ottaa kontaktia muihin aikuisiin, kaipuusta ja huolesta huolimatta.
 |
| Yhteinen eväshetki uusien ystävien kanssa saa äidinkin olemuksen rentoutumaan. Satu Kettusen kuvitusta Mila Teräksen tekstiinkuvakirjassa Simpukkakaupunki. |
Lasten rakentamasta hiekkakaupungista voi löytää myös vertauskuvan Aman ja äidin kotimaan sotaa käyvän maan jälleenrakennukselle ja luottamukselle, että he voivat tulevaisuudessa jatkaa elämäänsä eheänä perheenä isän kanssa.
Satu Kettunen tiivistää kuvitukseensa lasten intensiivisen leikin ja yhteisen rakennusprojektin synnyttämän innostuksen. Avoin katsekontakti näkyy monella aukeamalla eräänlaisena luottamuksen ja sitoutumisen osoituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti