maanantai 3. marraskuuta 2025

Rakkaus täyttää sydämen ja saa sen hyrisemään


 
















Tomi Kontio: Koira nimeltään Kissa hyvästelee ystävän, kuvittanut Elina Warsta. 111 sivua. Teos 2026. Kansikuva Elina Warsta.
 






Tomi Kontion ja Elina Warstan ensimmäinen Koira nimeltään Kissa -kuvakirja ilmestyi vuonna 2015. 

Tuolloin Suomeen tuli ennätyksellisen paljon turvapaikanhakijoita. 

Koin kuvakirjan humaanin lähimmäisenrakkautta ja inhimillisyyttä henkivän viestinsä takia erityisen puhuttelevana ja jopa reaaliaikaisena yhteiskunnallisena kannanottona.
 
Yhteiskunnasta syrjäytyneen Näätä-nimisen kodittoman miehen, kissaksi mieluummin identifioituvan koiran ja kissan ystävyys on myöhemmissä kuvakirjoissa syventynyt. 

Koira nimeltään Kissa ja joulun ihme -kuvakirjassa (Teos 2021) kolme ystävystä tutustuvat vielä pieneen tyttöön, Tiikeriin. 
 
 
Hetki ennen lopullisia hyvästejä. Elina Warsta asettaa ystävykset
luonnon syliin. Warstan kuvitusta Tomi Kontion lastenromaaniin Koira 
nimeltään Kissa hyvästelee ystävän
(Teos 2025). 



Näädästä on kehkeytynyt pitkän ja ankaran elämänsä aikana filosofi, joka havainnoi ympäristöään ja opettaa näin elämän perusteita myös eläinystävilleen.
 
Kolmikko elää joutomaalla pienessä kontissa aineellisesti niukkaa mutta henkisesti rikasta elämää. 

Ikivanha kuperaruutuinen televisio toimii eräänlaisena alustana mielikuvitukselle, kun Näätä selostaa Lasse Virenin legendaarista juoksua: 
 
”Me katsomme tyhjää ruutua ja yhtäkkiä se alkaa elää”, Näätä sanoo. ”Mutta voi miten surullista on nähdä metrossa ihmisiä, joita ruutu katsoo ja imee heidät tyhjiksi.” 
 
”Ovatko he onttoja?” kysyn Näädältä. 
”Kyllä heillä on sydän sisällä, ja sydämellä on halu täyttyä”, Näätä huokaa. ”Mutta ruutu tarjoaa vain nopeita iloja. Sydän tarvitsee jotain pysyvämpää, että se täyttyisi ääriään myöten ja tulisi ravituksi.”
 
”Ystävyyttä”, Koira kehrää. ”Ja rakkautta.”
 
”Eritoten rakkautta”, Näätä toteaa. ”Se täyttää sydämen ja saa sen hyrisemään.”
 

 
Kontion lyyrinen kieli on nyt vielä entistäkin enemmän täynnä vertauskuvia ja toisinaan jo liiankin yleviä, sisällöltään hieman toisteisia elämänohjeita. 

Toisin kuin kuvakirjoissa, tässä pienoisromaanissa Kontio ei anna Elina Warstan kuvitukselle mahdollisuutta olla tasaveroisena kertojana ja havainnollistajana. 

Sinänsä taidokasta ja hienopiirteistä tussikuvitusta on niukasti.
 


Näädän voimat hiipuvat. 

Ystävät hyvästelevät Näädän metsässä, mistä  tulee myös hänen viimeinen leposijansa. 





Kontrasteja. Pakomatka Tiikerin luokse on vaiherikas, 
mutta kaksikko löytää lopulta perille. Elina 
 Warstan
kuvitusta Tomi Kontion lastenromaaniin 
Koira 
nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 
(Teos 2025). 


Muutoin melko staattiseen tarinaan tulee hiven jännitystä, kun kaksikko lyhyen suruajan jälkeen noudattaa Näädän toivetta lähteä Tiikerin luo. 

Matkalla ne kohtaavat rankkurit, mutta neuvokkuus pelastaa ne pälkähästä. 

Erityisen kaunis on luku 22, missä ystävät muistelevat Näätää ja näiden aistivoimaisten muistojen avulla he jaksavat raskaan matkan viime metrit: 
 
Nimeän asioita, joita Näätä tuo mieleeni:
 
Rakkaus.
Lempeys.
Viina.
Savusilakan lemahdus hänen parrassaan.
Pissa.
Hänen hengityksensä kostea kellari.
Märkä sarka.
Vettynyt puuvilla.
Hien pistävä löyhkä.
Pieru.
Silmien lämpöinen, puhdas valo.
Veren puhdas kohahtelu.
Sydän, silkkaa puhtautta. – – 


 

Tunteellisessa loppuratkaisussa Näädän rakkaus kietoo ystävykset yhteen. Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion lastenromaaniin Koira 
nimeltään Kissa hyvästelee ystävän 
(Teos 2025).


 
Kissa ja Koira nimeltään Kissa kotiutuvat onnellisesti Tiikerin luokse, mutta loppuun on säästetty vielä yksi tunteikas kohtaus, jonka voi tulkita Näädän kannalta onnelliseksi.