Elämän sattumanvaraisuus voi tuoda myös paljon hyvää

Heli Rantala: The summer of sock´n´ roll, 187 sivua, Avain 2026. Kansikuva Satu Enstedt.
 
 
 
 

Heli Rantalan ensimmäinen nuortenromaani Pummi kertoi hiljattain ajokortin saaneesta Ahdista, joka ei kuuntele isänsä varoituksia, vaan lähtee pitkälle automatkalle yksinään ja joutuu liikenneonnettomuuteen. Ahdin saamat vammat ovat vakavia ja hän päätyy pyörätuoliin.
 
Kevättalven uutuuden, The summer of sock´n´ rollin, lähtötilanne muistuttaa Anna-Leena Härkösen Häräntappoasetta: helsinkiläinen 15-vuotias Hilla joutuu vasten tahtoaan kesälomalla enonsa hoteisiin jonnekin ”perähikiälle”, kun toimittajaisä lähtee työmatkalle Amazonin sademetsiin. 
 
Enolla on erilaisiin sukkiin erikoistunut sekatavarakauppa. Hilla on kaupassa kiireapulaisena ja pääsee samalla kartuttamaan parhaan ystävänsä Astan kanssa suunnitellun interrrail-matkan kassaa. 

Hillan hippihenkinen äiti asuu Tukholmassa ja tyttö odottaa kovasti 16-vuotispäiväksi luvattua tapaamista.
 
Tapa, jolla Rantala sommittelee sekä nuorista keskushenkilöistä että aikuisista sivuhenkilöistä karikatyyrejä, tuo mieleen 1990-luvun nuortenkirjat ja niiden aikaansa sidotun maailmankuvan. 
 
Heli Rantala viljelee taajaan omaperäisiä ja rempseitä kielikuvia.
 
Hillalla on sana hallussa: hän testaa usein paikkakunnan asukkaita käyttämällä reteää, siekailematonta kieltä. 
 
Kun miesasiakas – joka sitten paljastuu kaupunginjohtajaksi – tiedustelee sukkaostosten lomassa kauppa-apulaisen vaikutelmia paikkakunnasta, Hilla toteaa paikan olevan ”kuin syylä Suomi-neidon sisäreidessä”. 
 
Toisaalla Hilla sadattelee kohtaloaan ”homehtua tässä munasuojahiessä paistetun korvavaikun hajuisessa pikkukaupungissa”. 
 
Hilla tutustuu enon kalakaverien kaksosiin, Benjamiinin ja Roihin, mutta odotustenvastaisesti kummankaan kanssa ei synny mitään kaveruutta syvempää yhteyttä: 
 

Kun katseemme kohtaavat riisin ja tofukastikkeen yläpuolella, vatsani kääntyy Roin ruskeiden silmien lumouksesta ympäri kuin pikkupöksyt linkouksessa – – Roin velmu hymy saa jalkani veteliksi kuin lautasen reunalle jäähtyneet nuudelit. Ja taas kun kundi avaa suunsa, hänen juttunsa ovat kuivia kuin kevätkääryleen kuori.

Absurdit kielikuvat rakentavat Hillan rempseää luonnekuvaa, mutta Rantala viljelee niitä niin taajaan, että maneerin vaarat ovat ilmeiset.  
 
Toimen tyttönä Hilla päättää kohentaa enonsa elämää edistämällä juonikkaasti tämän seurustelukuvioita. Vähin erin hän ryhtyy myös pelastamaan enon konkurssikypsää liiketoimintaa päivittämällä sukkavarastoa houkuttelevammaksi luovalla tuunaamisella.  
 
Hillan bisnesideat laajentuvat  myös ravintolapalveluihin, kun hän ottaa sukkakaupan valikoimaan enon potentiaalisen naisystäväkandidaatti Annukan leipomia piirakoita: ”Sana levisi puskaradion avulla kuin silmäpako ja piirakoista tuli parissa päivässä sensaatio”.
 
Hillan itsevarman ja sanavalmiin olemuksen takaa lukijalle paljastuu vähin erin tytön kipupisteet: hän on jo pienestä pitäen joutunut pärjäämään omillaan, koska äiti ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi.  Onneksi vähitellen viimeisetkin fanituksen rippeet karisevat, ja Hillan äitisuhde normalisoituu. 

Yksi taitekohta on Hillan vintiltä löytämä äidin nuoruuden päiväkirja ajalta, jolloin tämä huomaa tulleensa yllättäen raskaaksi. Abortti ei äidin vakaasta tahtotilasta huolimatta tullut enää kyseeseen, koska raskaus oli jo edennyt liian pitkälle. 
 
Hilla viettää juhannusta ja 16-vuotissyntymäpäivää Roin ja Benjaminin perheen mökillä. Järven rannalla Roi ja Hilla käyvät syvällisen keskustelun, joka kirkastaa Hillan ajattelua ja auttaa häntä  näkemään äitinsä nuoruuden tötöilyt uudessa valossa:
 

–      Eikö maailma ole vähän liian kaunis ja ihmeellinen ollakseen pelkkää sattumaa ja vahinkoa? kysyn ja vilkaisen Benjaminia. – –  

– Joko jokainen on vahinko tai jokainen on täällä tarkoituksella, sanon. 

 
Romaanin lopussa Annukka ja Hilla lähtevät vielä spontaanille road-tripille Turkuun Annukan kuolleen miehen moottoripyörällä. Hieman irralliseksi jäävää, joskin mielialaa ja tulevaisuuden uskoa tervehdyttävällä visiitillä he kohtaavat jopa rock-muusikko Michael Monroen! 
 
Avaimen blogissa Heli Rantala kertoo mm. siitä, kuinka teini-iän kirjailijahaaveet ovat vastanneet todellisuutta ja millaisille äärirajoille hän on ajanut itsensä hankkiakseen tietoa romaaniensa erityisistä aihepiireistä.