Lastennäytelmä Maalaan oranssin taivaan. Käsikirjoitus Sofia Fredén, suomennos Kaisa Lundàn. Ohjaus Janne Jämsä. Rooleissa Verneri Lilja (Leo), Maiju-Riina Huttunen (äiti, oranki ja luokkakaveri) ja Tuukka Huttunen (opettaja, oranki). Puku-suunnittelu Riikka Manni. Äänisuunnittelu Saija Raskulla..Musiikin toteutus Saija Raskulla ja Katri Antikainen (sello). Teatteri Siperian ja Suomen Kiertueteatterin kantaesitys 28.3.2026 Nekalabin kulttuurikeskuksessa Tampereella. Kesto 45 min. Kohderyhmä alakoululaiset, mutta sopii myös nuoremmille lapsille.
Isot laitosteatterit laskevat nykyisin lapsille suunnatun ohjelmistonsa niin sanotusti varman päälle.
Rakastetut lastenkirjaklassikot ja uudemmat hittikirjat päätyvät näyttämölle ympäri Suomen sen sijaan, että teatterit rohkenisivat tuottaa myös uusia kantaesityksiä aidosti ajassa kiinni olevista aiheista.
Teatteri Siperian ja Suomen Kiertueteatterin yhteistuotantona toteutettu kantaesitys Maalaan oranssin taivaan on ruotsalaisen dramaturgin Sofia Fredénin kirjoittama lastennäytelmä. Sen toteuttamiseen on saatu tukea Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämöllä -hankkeelta.
Teatteri Siperian ja Suomen Kiertueteatterin yhteistuotantona toteutettu kantaesitys Maalaan oranssin taivaan on ruotsalaisen dramaturgin Sofia Fredénin kirjoittama lastennäytelmä. Sen toteuttamiseen on saatu tukea Suomen Kulttuurirahaston Maailma näyttämöllä -hankkeelta.
Kahdeksanvuotias Leo (Verneri Lilja) kokee maailman vähän eri tavoin kuin kaverit ja aikuiset. Poika nimittäin näkee ja hahmottaa asiat väreinä.
Myös lukeminen ja kirjoittaminen on haasteellista, kun kirjaimet ja tavut poukkoilevat minne haluavat.
![]() |
| Leon (Verneri Lilja) ja opettajan (Tuukka Huttunen) pedagoginen keskustelu lastennäytelmässä Maalaan oranssin taivaan. ©Teatteri Siperia. |
Välillä aikuiset, Leon äiti ja opettaja (Maiju-Riina Huttunen ja Tuukka Huttunen), siirtyvät myös valkokankaan taakse ja yleisö näkee heistä vain siluetit, jotka onnistuvat karrikoimaan jopa ällistyttävän hyvin näyttelijöiden eleitä ja ilmeitä.
Verneri Lilja ei hae Leon hahmoon mitään erityisiä lapsen maneereja ja hän onnistuu juuri tästä syystä voittamaan esityksen lapsikatsojat puolelleen.
![]() |
| Lavastuksessa käytetään oivaltavasti valkokangasta ja piirtoheitintä luomaan siluetteja ja vaihtuvaa miljöötä. ©Teatteri Siperia. |
Leon huoneeseen ilmestyvät orankiapinat (Maiju-Riitta Huttunen ja Tuukka Huttunen) havainnollistavat Leon kykyä heittäytyä mielikuvitukseen ja hyödyntää rikasta sisäistä maailmaansa.
Kun poika perustelee piirustuksellaan opettajalle, että taivas voi todellakin olla oranssi, opettajakin ällistyy Leon kertojantaidoista.
Opettaja ja äiti joutuvat kumpikin tarkastamaan omia asenteitaan ja käyttäytymistään: aikuiset eivät omilta kiireiltään aina malta pysähtyä Leon tavoin hetkeen.
Leon äidin lauluun kiteytyy kauniisti vanhemman neuvottomuus tukea ja auttaa lastaan oikealla tavalla.
![]() |
| Oranssit orangit (Tuukka Huttunen ja Maiju-Riina Huttunen) ovat Leolle (Verneri Lilja) eräänlaisia voimaeläimiä ©Teatteri Siperia. |
Maalaan oranssin taivaan muistuttaa aikuista lapsen kasvurauhasta ja siitä, että erityisominaisuudet voi nähdä myös myönteisinä, lapsen persoonallisuutta korostavina asioina.
Ensi-illan lapsiyleisö eläytyi Leon edesottamuksiin.
Näytelmän kompakti, reilun puolen tunnin kesto sekä kevyt lavastus puoltavat paikkaansa.
Ensi-illan jälkeen Nekalabissa on vielä kolme esitystä 10.4., 11.4. ja 18.4. ja sen jälkeen näytelmä lähtee kiertueelle eri puolille Suomea.
Lastennäytelmä on suunniteltu kiertueohjelmistoon sopivaksi. Lavastukselliset ratkaisut ovatkin erityisen oivaltavia: Näyttämöllä on valkokangas, jonka molemmille puolille esitys rakentuu. Kankaan takaa projisoidaan (todennäköisesti piirtoheittimellä) mustavalkoiset piirroskuvat koulun ja kodin interiööreistä sekä Leon kokemista väripinnoista.
Koen näytelmän ottavan myös konkreettisesti kantaa lastenteatterin saavutettavuuteen: kaikilla lapsiperheillä ei nykyisin ole mahdollisuutta ostaa suhteellisen kalliita teatterilippuja isojen laitosteatterien lastennäytelmiin.
Siksi olisikin tärkeää, että varhaiskasvatus, koulut, kirjastot ja kunnat mahdollistaisivat tilauksillaan, että lapset pääsevät jo varhain nauttimaan laadukkaasta lastenteatterista.
Esityksen tueksi on laadittu pedagoginen materiaali, jonka avulla näyttelmän teemoja voi työstää lasten kanssa.
Materiaali sopii myös lapsen ja aikuisen keskustelun pohjaksi ennen ja jälkeen esityksen katsomisen.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti