sunnuntai 15. marraskuuta 2026

Islannista löytyy paljon sadunmentäviä aukkoja seikkailuun











Satu Rämö & Satu Kontinen: Satujen saaret 4: Trollilaakso. Kuvitus Satu Kontinen. 192 sivua. Tammi 2026. 



Satu Rämön ja Satu Kontisen Satujen saaret -sarjan konsepti nojaa tuttuihin ja siksi turvallisiin elementteihin. 

Vaikutevelka Enid Blytonin lasten etsiväkirjojen perinteelle näkyy hyvissä retkieväissä ja melko leppoisissa mysteereissä. 

Pikantin lisänsä Rämö ja Kontinen tuovat kuitenkin miljöön kuvaukseen. Serkukset Satu ja Saga seikkailevat sarjan osissa vuoroin Islannissa ja Suomessa Helsingin Lauttasaaressa. 


Klassisten etsiväkirjojen tavoin myös Saga ja
Satu syövät usein maittavia ruokia ja retkieväitäkin
kuvataan antaumuksella. Satu Kontisen kuvitusta
Satu Rämön ja Kontisen lastenromaaniin Trollilaakso
(Tammi 2026).


Trollilaaksossa Satu pääsee Sagan ja tämän vanhempien kanssa telttailemaan Valasvuonolle. Seikkailusta tulee tietysti hauskempaa, kun tytöt yöpyvät hieman kauempana aikuisten majapaikasta omassa teltassa. 

Sagan äiti kertoo oman lapsuutensa hauskasta ajanvietteestä, trollinspottauksesta, eli jättiläismäisistä trolleista kertovien tarinoiden sepittämisestä yhdessä retkinuotiolla. 

Nopeasti Satukin huomaa luonnossa paljon kivirykelmiä, jotka muistuttavat profiililtaan trolleja.

Klassisissa lastendekkareissa korostetaan usein, kuinka lapset pystyvät poliiseihin verrattuna ratkaisemaan pieniä mysteerejä tai rikoksia. 

Rämö ja Kontinen kuvaavat eväitä ja ruokailuhetkiä antaumuksella. 


Saga toteaa, että ”tyhjällä vatsalla ei jaksa seikkailla. 

Saga ja Satu ovat jo aiemmissa seikkailuissaan saaneet huomata, että lapsina he ”pääsivät paikkoihin, missä aikuiset olisivat herättäneet huomiota”.


Kylässä on toisiaan kyräilevät sisarukset, joilta kummaltakin on kadonnut arvokas pässi. 

Saga ja Satu tekevät havaintoja ja epäilykset kohdistuvat ensin ”Patukkapäähän”, olemukseltaan ja elintavoiltaan hieman omituiseen rastatukkaiseen nuoreen mieheen. 

Enid Blyton syyllistyi aikoinaan tyypittelemään rosvoja ihonvärin tai kansallisuuden perusteella, mutta moderneissa lastendekkareissa tällaista karriointia ei onneksi enää juurikaan löydy.

Kontinen ja Rämö sekoittavat arkiseen seikkailuun sopivassa suhteessa islantilaista mytologiaa ja fantasiaa. Tytöistä toisella, Sadulla, on esimerkiksi kyky ymmärtää eläimiä. 


Satu Kontinen sommittelee kuvituskuvat
usein tyylitellyn kehyksen sisälle. 
Satu Kontisen kuvitusta
Satu Rämön ja Kontisen lastenromaaniin Trollilaakso
(Tammi 2026).

Seikkailu huipentuu Trolliputoukselle:

Putous laskeutui tyttöjen edessä hieman ohuempana verhona kuin eilen. Vesi silitteli lempeästi kivipolkua ja lipui siitä sitten rauhakseen alaspäin. Kaiken lisäksi vesiverhon ja vuorenrinteen väliin oli jäänyt juuri sopiva sadunmentävä aukko, josta tytöt pääsisivät kastumatta ja litistymättä sisään! 


Islannin matkailuelinkeino nivoutuu luontevasti osaksi seikkailua, vaikka lastenromaanin Trolliputous ja muut retken maisemat eivät sijoitukaan todellisiin paikkoihin. 

Tyttöjen päättelyketjuja häiritsevät  aluksi retkeilijöiden spontaanisti rakentamat kivirakennelmat, jotka ovat myös oikeasti riesa Islannissa. 

Ikivanhat vaellusreitit on nimittäin ollut tapana merkitä kivikasoilla, jotta retkeilijät eivät eksyisi turvallisen reitin ulkopuolelle. 







 


Ei kommentteja: