Ajaton ja valloittava Matti ja krokotiili

Hannu Taina: Matti ja krokotiili. 3. painos Otava 2010.









Taidegraafikko, akateemikko Outi Heiskanen on tänään Lapsimessuilla julkistanut vuoden 2010 Lastenkirjapöllö-palkinnon saajaksi Hannu Tainan kuvakirjan Matti ja krokotiili (Otava 1992).


Heiskanen perusteli valintaansa mm. tähän tapaan:

Matti ja krokotiili on hauska sekoitus Tainan omia lapsuuden muistoja ja nykylapsen arkea. Kaupungin hälyn ja kiireen keskellä kuvakirja kannustaa lasta tarkkailemaan lähiympäristöään kaikki aistit avoinna.

Matin ja krokotiilin ystävyydestä kertova kirja on Hannu Tainan ensimmäinen oma kuvakirja, johon hän teki myös tekstin itse. Kuvakirja on asetelmiltaan klassinen tarina lapsen ja mielikuvituseläimen ystävyydestä. Tainan taidokas, värien, valon ja varjojen kontrasteja silmiähivelevästi toistava kuvitus on mestarin työtä.



Kuvakirja on kunnianosoitus Helsingin vanhoille jugendkerrostaloille. Todennäköisesti helsinkiläiset tunnistavat kuvista aitoja katunäkymiä.

Matin koti on miellyttävän boheemi: hänen vanhempansa kunnioittavat selvästi kalustevalinnoillaan ja koko elämäntavallaan kaikkea ajan patinoimaa. Matin isän kerrotaan myös rakentavan kotitalon kellarissa barokkikaappia, josta tulee "Kodin Ylpeys".



Matin pikkuvanhassa olemuksessa on jotain hyvin herkkää ja hetkeen virittynyttä. Matti on selvästi itsekseen viihtyvä tutkijaluonne, joka on siirtymässä uuteen ja jännittävään elämänvaiheeseen. Viimeisellä aukeamalla kerrotaan isän ja Matin yhdessä ostamasta tarharepusta.

Kirjakauppasäätiö jakaa vuorovuosin Lasten- tai Nuortenkirjapöllö-palkinnon tunnustuksena yli kymmenen vuotta sitten julkaistusta, mutta edelleenkin merkittävänä pidettävästä lasten- tai nuortenkirjasta.

Palkinnolla kirjakauppa-ala haluaa kiittää vaikuttavia muistoja luoneita kirjailijoita ja kuvittajia ja tuoda heidät sekä heidän teoksensa myös uusien lukijapolvien ulottuville. Palkintoon kuuluu 1500 euron rahapalkinto sekä pronssinen kirjapöllöpatsas.

Muut Lastenkirjapöllöehdokkaat olivat Samuli ja Annukka Aikion ja Mika Launiksen Tyttö joka muuttui kultaiseksi koskeloksi, Pirkko-Liisa Surojeginin Metsähiiren tanssi sekä Katriina Viljamaa-Rissasen Jere löytää häntänsä. Viimeksimainittua lukuunottamatta muista ehdokaskirjoista on otettu uusintapainokset.

GRR... eli hyvää kritiikin päivää

Suomen Arvostelijain Liitto eli SARV viettää kuluvana vuonna 60-vuotisen toimintansa juhlavuotta ja tänään liitto järjestää jo perinteeksi tulleen kaikille avoimen Kritiikin päivä -seminaarin Helsingissä Tieteiden talolla klo 14 lähtien. Seminaarin otsikkona on Kulttuurikritiikki – demokraattisen yhteiskunnan kivijalka?

Aiheen tiimoilta alustavat Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto, säveltäjä ja esseisti Kalevi Aho ja taiteilija, professori Teemu Mäki. Klo 16–17 on paneelikeskustelu, jota luotsaa FT Thomas Wallgren.


Eilen puoli yhdeksän pääuutisissa todettiin taidekritiikin vähentyneen järkiään kaikissa sanomalehdissä. Kulttuurista tulee uutinen entistä enemmän taiteilijan ja hänen mediasäkenöivyytensä kautta. Kaikki taiteilijat – lasten- ja nuortenkirjailijat mukaan lukien – eivät kuitenkaan ole halukkaita esiintymään median parrasvaloissa, vaan antavat kernaammin teostensa puhua puolestaan.

Taidekritiikkiä ja haastatteluita julkaistaan myös entistä enemmän samasanaisina samaan lehtikonserniin kuuluvissa maakuntalehdissä.

Ilmiö ei sinällään ole uusi. Rouva Huu törmäsi tähän jo 1990-luvulla kirjoittaessaan lasten- ja nuortenkirja-arvioita Keskisuomalaiseen. Kun tohdin pyytää palkankorotusta monen vuoden avustussuhteen jälkeen hieman alakanttiin mitoitettuihin kirjoituspalkkioihin, tarjottiin vastineeksi mahdollisuutta julkaista samat kritiikit myös Savon Sanomissa, pientä nimellistä lisäkorvausta vastaan. Hampaat irvessä, puun ja kuoren välissä, jatkoin tätä yhteistyötä erilaisten kompromissisopimusten kautta vähän 2000-luvunkin puolelle.

Lasten- ja nuortenkirjailija Marika Laijärven (aik. Uskali) Maagisesta arkista sain vähän aikaa sitten surukseni lukea, että hän on päättänyt lopettaa lasten- ja nuortenkirjakriitikon pestinsä Keskisuomalaisessa juuri tällaisen konsernikeskeisen ja todennäköisesti myös entistä häikäilemättömämmäksi käyneen riiston vuoksi.

Rouva Huu mekkaloi lastenkirjakritiikin tilasta – lehden niin pyytäessä – uusimmassa Kirjastolehdessä.

Suomen Nuorisokirjailijat ry vetosi myös äskettäin Helsingin Sanomien yleisönosastossa lasten- ja nuortenkirjakritiikin säilymisen puolesta.

Rouva Huu agitoikin nyt kritiikin päivän kunniaksi eri tahoja pitämään entistä enemmän meteliä - ja mieluusti ihan sordiinolla ! - asiantuntevan ja säännöllisen lasten- ja nuortenkirjakritiikin ja tähän kirjallisuuden alueeseen liittyvän uutisoinnin ja muun kirjoittelun puolesta, mahdollisimman monella eri foorumilla.


Lastenkirjahylly on ollut pystyssä reilut puoli vuotta. Hyllyn perustaminen oli henkilökohtainen protesti eri sanoma- ja aikakauslehdissä vähentyneelle, typistyneelle ja pintapuolistuneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille.

Rouva Huu olisi tietysti ylen utelias kuulemaan, kuinka tämä hyllykonsepti on vakiolukijoiden mielestä toiminut: pitäisikö hyllyyn saada jotain erikoistehosteita vai toimiiko se parahultaisesti nykyisellä konseptillaan?

Iloa uudesta kirjasta: Luovuuden lähteillä

Toim. Päivi Heikkilä-Halttunen: Luovuuden lähteillä. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat. BTJ Kustannus 2010. 334 sivua. Kansikuvan suunnittelu Tarja Kettunen.













Rouva Huu julkaisee sen verran harvakseltaan mitään kirjan kokoista, että tällainen päivä, kun postinkantaja tuo painotuoreet tekijänkappaleet, on aina erityinen juhlapäivä.

Luovuuden lähteillä. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat on sisarteos aiemmin toimittamalleni kirjalle Matka mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista (SNI:n julkaisuja 27, Tammi 2004).

Teoksen 19 kirjailijapuheenvuoroa on esitetty alunperin Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin 30-vuotista toimintaa juhlistaneessa, kaikille avoimessa luentosarjassa, joka järjestettiin yhteistyössä Tampereen ja Helsingin yliopistojen kanssa syksyllä 2008.

Kirjassa on mukana 19 eturivin lasten- ja nuortenkirjailijaa: Anu Holopainen, Laila Kohonen, Marja-Leena Lempinen, Marja-Leena Mikkola, Sari Peltoniemi, Kari Vaijärvi, Tapani Bagge, Tomi Kontio, Tittamari Marttinen, Vuokko Niskanen, Kaija Pispa (aik. myös nimellä Löytty), Mika Wickström, Yvonne Hoffman, Riitta Jalonen, Leena Krohn, Raili Mikkanen, Eppu Nuotio, Esko-Pekka Tiitinen sekä Taru ja Tarmo Väyrynen.

Kirjailijoiden artikkelit ovat tekijöidensä näköisiä – näkökulmavalinnoissaan innostavia ja toivon mukaan myös keskustelua herättäviä puheenvuoroja siitä, millä ehdoilla ja eväillä lastenkirjallisuutta on Suomessa kirjoitettu 1960-luvulta aina 2000-luvun alkuun ulottuvalla ajanjaksolla.

Luentosarjan esityksiin pohjaavien artikkelien kupeessa on kattavat ja moniportaiset tiedot kirjailijoiden lasten- ja nuortenkirjatuotannosta.

Kirjan lukemalla selviää muun muassa se, kuinka rautatieaseman matkalaukkulokerossa yöpynyt mies on inspiroinut Esko-Pekka Tiitistä ja millä tavalla musta Packard liittyy Tomi Kontion lastenkirjoihin.


Ai niin. Arvatkaapas kuka on teoksen kansikuvapoikana?