Jellona suuri sai Rudolf Koivu -palkinnon

Grafia ry on myöntänyt tänään 10 000 euron suuruisen Rudolf Koivu -lasten- ja nuortenkirjakuvituspalkinnon kuvittaja Anne Vaskolle Jellona Suuri -kirjan kuvituksesta (WSOY 2010). Kirjan graafinen suunnittelija on Erika Kallasmaa ja valokuvat on ottanut Jaakko Vasko.

Grafia ry jakaa Rudolf Koivu -palkinnon joka toinen vuosi parhaasta lasten- tai nuortenkirjakuvituksesta. Suomalaisen kuvakirjallisuuden hyvästä myötätuulesta ja menestyksstä kertoo sekin, että palkinnosta kisasi tällä kertaa 116 teosta, kun edellisellä kerralla kirjoja oli mukana kilpailussa 78.

Kilpailuun lähetetyistä teoksista tuomaristo valitsi ensin yhdeksän kärjen. Yhdeksän kärkiehdokasta ovat nähtävillä Design Forumissa Helsingissä (os. Erottajankatu 7) 13. helmikuuta saakka.



Rudolf Koivu -palkinnon 2011 tuomaristoon kuuluivat kuvittaja Marika Maijala, joka sai Rudolf Koivu -palkinnon vuonna 2009, dramaturgi Laura Ruohonen, kuvittaja Christel Rönns, AD Nestori Brück ja lastentarhanopettaja Tarja Keinänen.

Tuomaristo perusteli valintaansa seuraavasti:

Anne Vaskon koskettava pieni tarina pehmoleijonasta on ehjä ja loppuun ajateltu. Oivaltava tekniikka sopii kuin nappi silmään kirjan tarinaan. Vasko on onnistunut vangitsemaan vanhoilla kangastilkuillaan juuri sen hellyttävän nuhjuisuuden, jonka löytää ainoastaan vanhoissa loppuun rakastetuissa pehmoeläimissä. Hämmästyttävän taitavasti Vasko on onnistunut luomaan vivahteita, hienovaraisia ja vaihtuvia tunnelmia kangastilkkujen melko karkealla tekniikalla. Hahmot ovat herkullisen ilmeikkäitä. Niitä tekisi mieli koskettaa. Valokuvien lievä epätarkkuus häiritsi alussa raatia mutta kuvien humoristisuus ja innovatiivinen tekotapa voitti kuitenkin tämän teknisen puutteen. Kirjan kuvitus on kankaiden kuosien myötä viehättävän retrohenkinen, kuitenkaan kompastumatta pastissien joukkohautaan.

Tekotapa vaalii ns. vanhoja arvoja, itse tehtyä ja kierrättämistä. Tarinan kaari alleviivaa Vaskon käyttämää kierrätystekniikkaa, Jellona siirtyy tarinan lopussa seuraavalle lapselle, joka kaipaa halattavaa pehmoeläintä. Kirja on sopivan lyhyt kohderyhmää ajatellen ja kirjan typografiaan kiinnitetty huomio oli raadin mielestä suuri plussa.

Anne Vasko (ent. Peltola) on syntynyt 1969 Kalajoella. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta muoti- ja tekstiilitaiteen osastolta vuonna 1998 ja asuu perheineen nykyisin Hyvinkäällä.

Varsinaisen ammattilaistuomariston lisäksi myös vantaalaisen Mistelin päiväkodin esikoululaiset valitsivat kilpailutöiden joukosta oman suosikkinsa. Voittajaksi nousi yhdeksän suosikkikirjan kärkijoukosta Laura Valojärven kuvittama runokuvakirja Ohjeita lohikäärmeiden kasvattajille (WSOY 2009, teksti Emilia Lehtinen).


Jellona Suuri on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime marraskuussa. Rouva Huu onnittelee lämpimästi Anne Vaskoa ja antaa virtuaalisen rutistuksen myös Jellonalle.

Makulointikoneen leuat hotkivat ahnaasti myös lastenkirjoja

Tämä teksti syntyi kahden Internetissä vast ikään julkaistun, kustannusmaailmaa zuumaavan näkökulman lopputulemana.

Verkkolehti Kiiltomadon tuoreessa pääkirjoituksessa WSOY:n mainospäällikkönä vuosina 1997–2007 työskennellyt Jussi Keinonen kertoo kirjamainonnan lainalaisuuksista ja toisaalla kirjailija Jukka Laajarinne mainostaa Privaattidosetti-blogissaan, kuinka hänen mainiota kertomuskokoelmaansa Ruoalla ei saa leikkiä (WSOY 2009) voi nyt ostaa WSOY:n kirjakaupasta Bulevardilta nimelliseen kolmen euron hintaan.

Rouva Huu joutui viime keväänä ensimmäisen kerran mielikuvittelemaan, miltä makulointikoneen ahnas ja ammottava kita näyttää. Toimittamaani vuonna 2004 ilmestynyttä Matka mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista –kirjaa oli jäänyt Tammen varastoon kaikista alennusmyynneistä ja muista myyntiponnisteluista huolimatta noin 500 kappaletta.

Minulle tarjottiin kirjan toimittajana mahdollisuutta lunastaa koko painos tai osa siitä kolmen euron kappalehintaan. Hankin kolme kirjaa arkistooni ja neuvottelin kustantamon kanssa että teoksessa mukana olleet kirjailijat saivat lunastaa kirjaa samaan hintaan itselleen. Loput, vajaat 400 kirjaa menivät sitten niine hyvineen makuloitaviksi.

Varastotila ei ole kustantamoille ilmaista ja pelkkä kulttuuritahto ei riitä kirjojen pitkäaikaiseen varastointiin.

Matka mielikuvitukseen -teoksessa mukana olevien kirjailijoiden kesken virisi ajatus jäljelle jääneiden makulointiin menevien teosten lahjoittamisesta esimerkiksi koulukirjastoille – onhan kyse kuitenkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden historiaa ja nykypäivää valottavasta ja ajan hammasta kestävästä hakuteoksesta, jota voi käyttää vaikkapa kirjailijaesitelmien laadintaan. Mutta kustantamon ystävälliseltä johtajalta saimme kuulla, että lahjoittaminenkaan ei ole kustantamoille ilmaista ja sitä paitsi kirjalahjoitukset olisivat myös tekijänoikeuksien kannalta kyseenalaisia.

Lastenkirjahyllyssäkin taannoin arvioitu Jukka Laajarinteen Ruoalla ei saa leikkiä -kirja on anarkistinen kaiken ikäisten kirja, jota ei todennäköisesti osattu kustantamossa markkinoida kaikkein otollisimmille kohderyhmille. Kirjan salaviisaat tarinat tyydyttävät Rouva Huun otaksuman mukaan parhaiten varttuneempia nuoria ja aikuisia. Koulujen kirjallisuuskasvatuksessa tällaiset yllätykselliset tarinat ovat onnen omiaan. Rouva Huu toivookin lisää viisautta ja keinotekoisia kohderyhmärajoja ylittävää rempseyttä kustannustalojen markkinointiosastoille.

Kirsi Kunnas on puhunut avoimesti makuloinnista omien suomennostensa yhteydessä: hän on surrut sitä, että monet lastenkirjat lakkaavat kertakaikkisesti olemasta, kun niitä makuloidaan. Taiteen akateemikkona Kunnaksella on riittävästi paitsi kirjallista meriittiä niin myös arvovaltaa, ja niinpä hänen suomentamistaan lastenrunoista on koottu viime vuosina erilaisia antologioita (Tiitiäisen tuluskukkaro, 2000 ja Kuka on nähnyt tuulen. Runoja ja satuja maailmalta, WSOY 2010), joiden ansiosta aikojen saatossa makuloidut runot ovat taas uusien lapsisukupolvien nautittavina.

Makulointi taitaa olla suurelle osalle lasten- ja nuortenkirjailijoista arkipäivää, vaikka lasten- ja nuortenkirjojen painoksia on 2000-luvun mittaan jonkun verran pienennettykin. Asiasta ei kuitenkaan liiemmin puhuta.



Rouva Huun mielestä lastenkirjojen makulointiprosessin irvokkuus kiteytyy hyvin oheiseen Elsa Beskowin kuvituskuvaan kuvakirjassa Tonttulan lapset (Gummerus 1973, 8. painos 2007). Siinä vuoren peikko pelottelee Tonttulan pienokaisia, jotka pakenevat kauhuissaan pois metsästä.


Toivottavasti Jukka Laajarinteen kirja säästyy makulointikoneen ahnaalta kidalta.

Laajarinne on tosin itsekin viehtynyt koneisiin: hän on julkaissut yhdessä kuvittaja Martti Ruokosen kanssa kuvakirjan Mummon kone (WSOY 2005), jonka takakannesta on peräisin tämän blogitekstin aloituskuva.

Kirjan… ja blogien… lukemisen iloa

Lauren Child: Se on totta vieköön minun kirjani! Samu ja Salla -sarja. Teksti perustuu Bridget Hurstin ja Carol Noblen käsikirjoitukseen sekä kuvat Tiger Aspectin tuottamaan televisioanimaatioon. Suomentanut Riitta Oittinen. WSOY 2010.






Jatketaan vielä vähän eilisestä aiheesta, kirjallisuuskasvatuksesta.

Äskettäin Lastenkirjahyllyssä esiteltyä Hertan maailma -sarjaa on kiintoisaa verrata Lauren Childin kansainväliseen suursuosioon nousseeseen brittiläiseen Samu ja Salla -sarjaan. Konsepti on molemmissa animaatioissa ja sen pohjalta tuotetuissa kirjasarjoissa samankaltainen: aiheet ammentavat lapsen arkipäivästä.

Samu ja Salla -sarja kiinnostaa kuitenkin laveampaa ikäryhmää kuin Hertan maailma. Sen takaa jo päähenkilöiden erilaisuus: Samu on aikava isoveli, joka jaksaa ihmetellä pikkusiskonsa Sallan tempauksia. Salla on särmikäs pikkuneiti, joka tietää, mitä tahtoo.



Sallan lempikirja on nimeltään Koppiaisia ja kuoriaisia. Salla tahtoo lainata tämän kirjan kirjastosta kerta toisensa jälkeen eikä suostu kuulemaankaan muiden kirjojen erinomaisuudesta. Mutta eräänä päivänä Salla ei löydäkään lempikirjaansa kirjastosta tutulta paikaltaan, sillä eräs pikkutyttö on juuri lainannut sen itselleen. Salla menee pois tolaltaan. Salla EI HALUA kirjaa helikoptereista, koska sellaisessa kirjassa on liikaa melua. Salla ei myöskään halua lukea kirjaa, jossa on paljon sanoja.



Aina niin diplomaattinen ja loistavan lastenkasvattajan anturit omaava Samu keksii ehdottaa pikkusiskolleen kirjaa simpansseista. Salla lupaa vilkaista sitä. Ja eipä aikaakaan, kun tästä kirjasta on tullut Sallan uusi lempikirja!

Letkeän juonen ohessa tarjoutuu monta hyvää tilaisuutta puhua lapselle kirjaston käytöstä, lukemisharrastuksesta ja lukemisen ilosta. Lukemiskasvatuksen ei totta vieköön aina tarvitse olla ryppyotsaisen totista.

Rouva Huu samaistuu voimakkaasti Samuun: Samu yrittää luotsata pikkusiskoaan avaraksi ja uteliaaksi ja alati uusista asioista innostuvaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden suurkuluttajaksi. Sama tavoite on myös Rouva Huun Lastenkirjahyllyllä.



Lastenkirjahylly on saanut reilun viikon aikana Beautiful Blogger –tunnustuksen Marika Laijärven Maagisen arkin, Johanna Venhon Valon talon, Johanna Hulkon ja Marjo Heiskasen Hulkko & Heiskanen -blogin sekä Seija Vilénin Kirjailijablogin kautta.

Rouva Huu on vallan äimänä ja iloissaan tällaisesta vuorovaikutuksellisuudesta.

Tunnustus edellyttää kertomaan itsestään seitsemän asiaa. Rouva Huu on avannut itseään jo aiemmin viime vuoden syyskuussa samoissa merkeissä, mutta herkeää nyt uudelleen avoimeksi, vähän eri vinkkelistä.

1. Rouva Huulla on tänä vuonna parisuhteen ja kriitikon työn juhlavuosi: molempia takana 25 vuotta.

2. Rouva Huu rakastaa yhä siippaansa ja työtään.

3. Rouva Huu aloitti tyttärensä innoittamana tänä vuonna astangajoogan. Ennen pitkää Lastenkirjahyllyssä varmasti esitellään Paula Kiurun ja Karoliina Tiilikaisen Satujoogaa. Lasten joogakirja (WSOY 2010) ja Baron Baptisten Isäni on rinkeli (Pieni Karhu 2007).

4. Rouva Huu opettelee alkuvuonna dreijaamaan. Joogassa ja dreijauksessa on kyse oikeastaan samasta asiasta: mielen tyhjentämisestä kaikesta jonnin-joutavasta ja keskittymisestä olennaiseen. Ensimmäisessä kokeilussa Huu yritti tehdä viilikulhoa, mutta savi karkasi kädestä dreijauksen aikana, ja lopputuloksena oli pikkuruinen viilikulho, joka sopisi Kultakutri ja kolme karhua –sadun pienimmälle karhulle.

5. Uusi vuosi ja uudet kujeet myös työperäisissä mielenkiinnon kohteissa: juuri nyt Rouva Huu ryhtyy tutkimaan kääntökirjojen nurinkurista, vaikeasti jäljitettävää historiaa ja suomalaisen kuvakirjallisuuden monikulttuurisuuden ilmentymiä … ja yrittää samaan aikaan keskittyä viimeistelemään pitkään työn alla olleita artikkeleita eri tahoille, jotta pääsisi iskemään kyntensä näihin uusiin, mielenkiintoisiin töihin.

Niinpä Rouva Huu samaistuu voimakkaasti Hannu Mäkelän runoon ”Tehdä yhtä työtä, toista,/ kolmatta rinnan, neljättä ajatella,/ viidettä rakastaa, kuudetta välittömästi/ haluta laittaa alulle,/ ei käsi käden,/ vaan työ/ pesee työn.”

6. Rouva Huulla on likipitäen 20 erilaista exlibristä eli kirjanomistajamerkkiä. Merkkien runsaus selittyy suurelta osin Rouva Huun isän keräilyharrastuksella.

7. Rouva Huu kuuli ensimmäistä kertaa blogeista vuonna 2005 osallistuessaan Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa Suomen Arvostelijain liiton järjestämään virtuaaliseen kriitikkokoulutukseen. Tuolloin hän ihmetteli kovasti, kuinka ihmisillä voi olla aikaa haahuilla netissä lukemassa ihmisten ajatuksia. Ja tässä ollaan nyt: nalkissa omaan blogiin ja liutaan muiden blogeja.


Beautiful blogger –tunnustukseen sisältyy toivomus pistää tunnustus kiertoon. Näitä blogeja Rouva Huu seuraa taajaan:

1. Puhti. Käsittämättömän monipuolisen ja toimeliaan kuusilapsisen turkulaisen perheen äidin kädentaitoihin ja elämän arkisten ihmeiden ällistelyyn keskittyvä blogi, josta tulee aina hyvälle tuulelle.

2. Grafomania. Kiinnostava kurkistus lasten- ja nuortenkirjailijoiden arkipäivään. Bloggaajat ovat vaihtuneet useasti sitten vuoden 2007, jolloin Grafomania perustettiin. Tällä hetkellä bloggareina ovat Kirsti Kuronen, Siri Kolu, Tapani Bagge, Anneli Kanto, Terhi Rannela ja Salla Simukka. Blogissa pohditaan paljon muun muassa lasten- ja nuortenkirjailijoiden erityisasemaan ja kirjoittamisprosessiin liittyviä asioita.

3. Hulkko & Heiskanen. Kiinnostava kurkistus vuoden 2009 esikoiskirjailijoiden, Johanna Hulkon ja Marjo Heiskasen, arkeen ja juhlaan. Näillä aloittelevilla kirjailijoilla on jalat maassa ja päät pilvissä. Blogitekstien aiheet vaihtelevat niin ikään hauskasti maan ja taivaan välillä.

4. Parnasso.fi. Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajan Jarmo Papinniemen ylläpitämä aikuistenkirjallisuuden eri ilmiöihin porautuva blogi, jossa syntyy myös aika ajoin kiinnostavaa kirjallisuuspoliittista keskustelua.

Nämä kaksi lasten- ja nuortenkirjallisuussivustoa eivät varsinaisesti täytä blogien tunnusmerkkejä, mutta siitä viis.

5. Sivupiiri on nuorille suunnattu Kirjastot.fi –verkkopalvelusivuston alla toimiva nuorille suunnattu yhteisöllinen verkkopalvelu, jonka aiheena on nuortenkirjallisuus. Sivuilta löytyy sekä aikuisten kirjavinkkareiden lukuvinkkejä että nuorten itse kirjoittamia kirja-arvosteluja.

6. Okariino keskittyy Sivupiiriä nuorempien lukijoiden, alle 13-vuotiaiden lasten kirjallisuuteen. Okariino on Sivupiiriä huomattavasti toiminnallisempi: sieltä löytyy pelejä, tehtäviä ja monenlaisia täkyjä myös oman tekstin tekemiseen. Lapset tuottavat sivuille itse paljon materiaalia. Lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi Okariino innostaa myös muiden medioiden (elokuvat, sarjakuvat, lehdet, pelit, Internet) pariin lukemaan, kirjoittamaan, hakemaan tietoa ja käyttämään kirjaston palveluja. Okariinon sivuja toimitetaan ja valvotaan säännöllisesti. Okariino on osa Opetusministeriön rahoittamaa Lapset, media ja kirjastot –mediakasvatushanketta.

7. A pot of rose tea. Kirjailija Laura Honkasalon blogi, joka valitettavasti on vuoden taitteessa jo lopettanut toimintansa mutta on edelleen luettavissa. Blogissa yhdistyivät kädentaidot, kierrätys, free lancer –kirjoittajan työn ja arjen yhteensovittaminen ja lapsiperheen sattumukset. Kirjapajalta ilmestyy tänä keväänä Honkasalon kädentaitoharrastuksesta kertova kirja Kotikutoista. Itsetekemisen ihanuudesta.