Kirjan… ja blogien… lukemisen iloa

Lauren Child: Se on totta vieköön minun kirjani! Samu ja Salla -sarja. Teksti perustuu Bridget Hurstin ja Carol Noblen käsikirjoitukseen sekä kuvat Tiger Aspectin tuottamaan televisioanimaatioon. Suomentanut Riitta Oittinen. WSOY 2010.






Jatketaan vielä vähän eilisestä aiheesta, kirjallisuuskasvatuksesta.

Äskettäin Lastenkirjahyllyssä esiteltyä Hertan maailma -sarjaa on kiintoisaa verrata Lauren Childin kansainväliseen suursuosioon nousseeseen brittiläiseen Samu ja Salla -sarjaan. Konsepti on molemmissa animaatioissa ja sen pohjalta tuotetuissa kirjasarjoissa samankaltainen: aiheet ammentavat lapsen arkipäivästä.

Samu ja Salla -sarja kiinnostaa kuitenkin laveampaa ikäryhmää kuin Hertan maailma. Sen takaa jo päähenkilöiden erilaisuus: Samu on aikava isoveli, joka jaksaa ihmetellä pikkusiskonsa Sallan tempauksia. Salla on särmikäs pikkuneiti, joka tietää, mitä tahtoo.



Sallan lempikirja on nimeltään Koppiaisia ja kuoriaisia. Salla tahtoo lainata tämän kirjan kirjastosta kerta toisensa jälkeen eikä suostu kuulemaankaan muiden kirjojen erinomaisuudesta. Mutta eräänä päivänä Salla ei löydäkään lempikirjaansa kirjastosta tutulta paikaltaan, sillä eräs pikkutyttö on juuri lainannut sen itselleen. Salla menee pois tolaltaan. Salla EI HALUA kirjaa helikoptereista, koska sellaisessa kirjassa on liikaa melua. Salla ei myöskään halua lukea kirjaa, jossa on paljon sanoja.



Aina niin diplomaattinen ja loistavan lastenkasvattajan anturit omaava Samu keksii ehdottaa pikkusiskolleen kirjaa simpansseista. Salla lupaa vilkaista sitä. Ja eipä aikaakaan, kun tästä kirjasta on tullut Sallan uusi lempikirja!

Letkeän juonen ohessa tarjoutuu monta hyvää tilaisuutta puhua lapselle kirjaston käytöstä, lukemisharrastuksesta ja lukemisen ilosta. Lukemiskasvatuksen ei totta vieköön aina tarvitse olla ryppyotsaisen totista.

Rouva Huu samaistuu voimakkaasti Samuun: Samu yrittää luotsata pikkusiskoaan avaraksi ja uteliaaksi ja alati uusista asioista innostuvaksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden suurkuluttajaksi. Sama tavoite on myös Rouva Huun Lastenkirjahyllyllä.



Lastenkirjahylly on saanut reilun viikon aikana Beautiful Blogger –tunnustuksen Marika Laijärven Maagisen arkin, Johanna Venhon Valon talon, Johanna Hulkon ja Marjo Heiskasen Hulkko & Heiskanen -blogin sekä Seija Vilénin Kirjailijablogin kautta.

Rouva Huu on vallan äimänä ja iloissaan tällaisesta vuorovaikutuksellisuudesta.

Tunnustus edellyttää kertomaan itsestään seitsemän asiaa. Rouva Huu on avannut itseään jo aiemmin viime vuoden syyskuussa samoissa merkeissä, mutta herkeää nyt uudelleen avoimeksi, vähän eri vinkkelistä.

1. Rouva Huulla on tänä vuonna parisuhteen ja kriitikon työn juhlavuosi: molempia takana 25 vuotta.

2. Rouva Huu rakastaa yhä siippaansa ja työtään.

3. Rouva Huu aloitti tyttärensä innoittamana tänä vuonna astangajoogan. Ennen pitkää Lastenkirjahyllyssä varmasti esitellään Paula Kiurun ja Karoliina Tiilikaisen Satujoogaa. Lasten joogakirja (WSOY 2010) ja Baron Baptisten Isäni on rinkeli (Pieni Karhu 2007).

4. Rouva Huu opettelee alkuvuonna dreijaamaan. Joogassa ja dreijauksessa on kyse oikeastaan samasta asiasta: mielen tyhjentämisestä kaikesta jonnin-joutavasta ja keskittymisestä olennaiseen. Ensimmäisessä kokeilussa Huu yritti tehdä viilikulhoa, mutta savi karkasi kädestä dreijauksen aikana, ja lopputuloksena oli pikkuruinen viilikulho, joka sopisi Kultakutri ja kolme karhua –sadun pienimmälle karhulle.

5. Uusi vuosi ja uudet kujeet myös työperäisissä mielenkiinnon kohteissa: juuri nyt Rouva Huu ryhtyy tutkimaan kääntökirjojen nurinkurista, vaikeasti jäljitettävää historiaa ja suomalaisen kuvakirjallisuuden monikulttuurisuuden ilmentymiä … ja yrittää samaan aikaan keskittyä viimeistelemään pitkään työn alla olleita artikkeleita eri tahoille, jotta pääsisi iskemään kyntensä näihin uusiin, mielenkiintoisiin töihin.

Niinpä Rouva Huu samaistuu voimakkaasti Hannu Mäkelän runoon ”Tehdä yhtä työtä, toista,/ kolmatta rinnan, neljättä ajatella,/ viidettä rakastaa, kuudetta välittömästi/ haluta laittaa alulle,/ ei käsi käden,/ vaan työ/ pesee työn.”

6. Rouva Huulla on likipitäen 20 erilaista exlibristä eli kirjanomistajamerkkiä. Merkkien runsaus selittyy suurelta osin Rouva Huun isän keräilyharrastuksella.

7. Rouva Huu kuuli ensimmäistä kertaa blogeista vuonna 2005 osallistuessaan Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa Suomen Arvostelijain liiton järjestämään virtuaaliseen kriitikkokoulutukseen. Tuolloin hän ihmetteli kovasti, kuinka ihmisillä voi olla aikaa haahuilla netissä lukemassa ihmisten ajatuksia. Ja tässä ollaan nyt: nalkissa omaan blogiin ja liutaan muiden blogeja.


Beautiful blogger –tunnustukseen sisältyy toivomus pistää tunnustus kiertoon. Näitä blogeja Rouva Huu seuraa taajaan:

1. Puhti. Käsittämättömän monipuolisen ja toimeliaan kuusilapsisen turkulaisen perheen äidin kädentaitoihin ja elämän arkisten ihmeiden ällistelyyn keskittyvä blogi, josta tulee aina hyvälle tuulelle.

2. Grafomania. Kiinnostava kurkistus lasten- ja nuortenkirjailijoiden arkipäivään. Bloggaajat ovat vaihtuneet useasti sitten vuoden 2007, jolloin Grafomania perustettiin. Tällä hetkellä bloggareina ovat Kirsti Kuronen, Siri Kolu, Tapani Bagge, Anneli Kanto, Terhi Rannela ja Salla Simukka. Blogissa pohditaan paljon muun muassa lasten- ja nuortenkirjailijoiden erityisasemaan ja kirjoittamisprosessiin liittyviä asioita.

3. Hulkko & Heiskanen. Kiinnostava kurkistus vuoden 2009 esikoiskirjailijoiden, Johanna Hulkon ja Marjo Heiskasen, arkeen ja juhlaan. Näillä aloittelevilla kirjailijoilla on jalat maassa ja päät pilvissä. Blogitekstien aiheet vaihtelevat niin ikään hauskasti maan ja taivaan välillä.

4. Parnasso.fi. Kirjallisuuslehti Parnasson päätoimittajan Jarmo Papinniemen ylläpitämä aikuistenkirjallisuuden eri ilmiöihin porautuva blogi, jossa syntyy myös aika ajoin kiinnostavaa kirjallisuuspoliittista keskustelua.

Nämä kaksi lasten- ja nuortenkirjallisuussivustoa eivät varsinaisesti täytä blogien tunnusmerkkejä, mutta siitä viis.

5. Sivupiiri on nuorille suunnattu Kirjastot.fi –verkkopalvelusivuston alla toimiva nuorille suunnattu yhteisöllinen verkkopalvelu, jonka aiheena on nuortenkirjallisuus. Sivuilta löytyy sekä aikuisten kirjavinkkareiden lukuvinkkejä että nuorten itse kirjoittamia kirja-arvosteluja.

6. Okariino keskittyy Sivupiiriä nuorempien lukijoiden, alle 13-vuotiaiden lasten kirjallisuuteen. Okariino on Sivupiiriä huomattavasti toiminnallisempi: sieltä löytyy pelejä, tehtäviä ja monenlaisia täkyjä myös oman tekstin tekemiseen. Lapset tuottavat sivuille itse paljon materiaalia. Lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi Okariino innostaa myös muiden medioiden (elokuvat, sarjakuvat, lehdet, pelit, Internet) pariin lukemaan, kirjoittamaan, hakemaan tietoa ja käyttämään kirjaston palveluja. Okariinon sivuja toimitetaan ja valvotaan säännöllisesti. Okariino on osa Opetusministeriön rahoittamaa Lapset, media ja kirjastot –mediakasvatushanketta.

7. A pot of rose tea. Kirjailija Laura Honkasalon blogi, joka valitettavasti on vuoden taitteessa jo lopettanut toimintansa mutta on edelleen luettavissa. Blogissa yhdistyivät kädentaidot, kierrätys, free lancer –kirjoittajan työn ja arjen yhteensovittaminen ja lapsiperheen sattumukset. Kirjapajalta ilmestyy tänä keväänä Honkasalon kädentaitoharrastuksesta kertova kirja Kotikutoista. Itsetekemisen ihanuudesta.