Maurice Sendak, kuvakirjallisuuden kuningas

Rouva Huu sai kesken Päijät-Hämeen kesäyliopiston lasten- ja nuortenkirjallisuuskoulutuksen tiistaina kaksi tekstiviestiä, toisen siipaltaan ja toisen tyttäreltään: molemmissa ilmoitettiin mediakatveessa olevalle entusiastille, että Maurice Sendak on siirtynyt tuonpuoleiseen.

Yhdysvaltalainen Maurice Sendak kuoli 8. toukokuuta aivoinfarktin jälkeisiin komplikaatioihin 83-vuotiaana.

Puolanjuutalaiseen perheeseen New Yorkissa vuonna 1928 syntynyt Sendak kuvitti 1950-luvun alussa muiden kirjailijoiden teoksia (mm. suomennetut Else Holmelund-Minarikin Pikku karhun tarinat ja Ruth Kraussin Minä olisin sinä ja sinä olisit minä), kunnes aloitti oman kirjailijan ja kuvittajan uransa vuonna 1957. Hänen tunnetuin, rakastetuin ja kuvakirjatutkijoiden keskuudessa eniten analysoitu teoksensa Where the Wild things are ilmestyi vuonna 1964. Kuvakirja suomennettiin vuonna 1970 nimellä Hassut hurjat hirviöt.

Paljon polemiikkia herätti myös vuonna 1970 ilmestynyt sarjakuvakirja In the Night Kitchen (suom. Mikko Maitomies, Weilin+Göös 1972) , jonka alastonta lapsihahmoa paheksuttiin Yhdysvalloissa.

Sendakin varhaiseen lapsuuteen kuului paljon tuskaa ja murhetta. Hän oli heiveröinen ja paljon sairastava lapsi. Näistä tunnoista todennäköisesti juontuvat Sendakin lastenkirjatuotannolle ominainen melankolisuus ja filosofisuus. Hän kuvasi lapsuuden SUURIA TUNTEITA siloittelematta ja aidosti.

Hassut hurjat hirviöt -teos sai arvostetun Caldecott-palkinnon parhaasta lastenkirjasta vuonna 1964.

Sendak palkittiin elämäntyöstään muun muassa Hans Christian Andersenin mitalilla vuonna 1970, Yhdysvaltain Kansallisella taidemitalilla vuonna 1996 sekä Astrid Lindgrenin muistopalkinnolla vuonna 2003.

Maurice Sendakia voisi luonnehtia perustellusti kuvakirjallisuuden mastodontiksi: hänen kuvakirjafilosofiansa on jättänyt lähtemättömän jälkensä nuorempaan kuvittajapolveen.

Sendakille itselleen William Blaken tuotanto oli keskeinen inspiraation ja ihmettelyn lähde. Ihmisenä Sendak oli särmikäs ja suorapuheinen.

Viehättävä ja havainnollinen haastattelu Sendakista löytyy täältä.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus kristallikruunun alla

Lasten- ja nuortenkirjailija Tuula Kallioniemi sai tänään 15 000 euron suuruisen valtion kirjallisuuspalkinnon pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta toiminnastaan kirjallisuuden hyväksi.

Iloon on aihetta etenkin siitä syystä, että edellisestä lasten- ja nuortenkirjallisuudelle kohdennetusta valtion kirjallisuuspalkinnosta on hujahtanut aikaa jo 20 vuoden verran: valtionpalkinnon saivat Esko-Pekka Tiitinen ja Sirpa Kähkönen vuonna 1992 nuortenromaaneistaan Parempi valita susi ja Kuu taskussa.




Palkinnon jakoi kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa.

Palkintoperusteluissa Kallioniemeä luonnehdittiin seuraavasti:

Tuula Kallioniemi kirjoittaa lapsille ja nuorille suurella sydämellä ja laajalla tunnerekisterillä. Hänen monipuolinen ja laaja tuotantonsa kattaa lähes kaikki lasten- ja nuortenkirjallisuuden lajityypit.

Kallioniemi on ansioitunut kotimaisen lastenkirjallisuuden kehittäjänä. Hänen tavaramerkkejään ovat naseva dialogi, tilannekomiikka ja jäljittelemätön kallioniemeläinen huumori. Hänen kirjojaan on ilo lukea ääneen, mikä takaa niiden suosion lasten ja aikuisten keskuudessa.

Tuula Kallioniemi on tehnyt kunnianhimoisia kokeiluja lasten ja nuorten lyhytproosan alueella ja madaltanut etenkin poikien kynnystä tarttua kirjaan. Lukuharrastustaan aloittelevat lapset ja varhaisnuoret tuntevat hyvin hänen kirjasarjansa, joissa seikkailevat Karoliina, Totti ja Tiitus, Konsta, Reuhurinteen alakoululaiset sekä Tossavaisen veljekset. Kallioniemi seuraa virkeästi lasten- ja nuortenkirjallisuuden trendejä, mutta rohkenee myös kyseenalaistaa niitä.

Suvaitsevaisuus laajasti tulkittuna on tunnusomaista Tuula Kallioniemen koko tuotannolle. Erityisesti 2000-luvulla hän on tehnyt tärkeää ruohonjuuritason asennemuokkausta kuvatessaan adoptiolapsia, maahanmuuttajia ja erilaisia oppijoita päiväkoti- ja koulumaailmassa.

Kallioniemi kirjoittaa usein lapsen arkeen liittyvistä ja vaikeiksi mielletyistä aiheista. Hänellä on poikkeuksellisen herkät anturit myötäelää lapsen ja nuoren elämän erilaisia kipupisteitä. Kallioniemen kirjallinen resepti lasten ja nuorten pahoinvointia vastaan koostuu eri sukupolvien luontevasta yhdessäolosta ja kiireettömästä elämäntavasta.

Kirjailijan työnsä ohella Tuula Kallioniemi on suomentanut lasten- ja nuortenkirjoja sekä osallistunut erilaisiin oppikirja- ja aapistyöryhmiin. Hänen teoksiaan on käännetty ruotsiksi, tanskaksi, viroksi ja saksaksi.

Tuula Kallioniemi penäsi Taiteen keskustoimikunnan sivuilla julkaistussa kiitospuheessaan valtiolta ja eri toimijoilta vuoden 2001 Kirjaseikkailun kaltaista yhteisponnistusta lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja lukemiskasvatuksen hyväksi.

Toisen kirjallisuuden valtionpalkinnon sai suomentaja Juhani Salokannel virolaisen A. H. Tammsaaren Totuus ja oikeus –romaanisarjan suomentamisesta.

Klip-klop, Histamiini on yhä pop!

Raili Mikkanen: Histamiinin luolaseikkailu. Kuvittanut Jukka Lemmetty. 92 sivua. Tammi 2012.

















Raili Mikkasen luoma marioniettihevonen Histamiini viettää tänä vuonna
30-vuotisjuhlavuotta.

Ensimmäisen kerran tämä hyväntuulinen ratsu kopsutteli Histamiini hukassa –nimisessä lastenkirjassa (Otava, kuv. Masa Pulkkinen) vuonna 1982.

Histamiini oli jo uransa alussa tuttu myös televisiosta: ensimmäisen kerran se esiintyi vuonna 1979 Kukkaset-sarjan välijuontajana yhdessä näyttelijä Eija Ahvon kanssa ja sittemmin se pääsi television Joulukalenteriin ensi kertaa vuonna 1980 ja tuolloin näyttelijä Matti Ranin antoi marionettinukelle äänensä.

Histamiini on pieni iloinen hevonen, joka ajattelee isoja ja tärkeitä asioita sahanpurutäytteisestä päästään huolimatta.



Histamiini kirjoja on julkaistu jo 12 ja uusin niistä on Keltanokka-sarjassa ilmestynyt Histamiinin luolaseikkailu.

Edellisen osan Histamiini ja koni Alakulo (Tammi 2010) aiheena oli masennus ja sen selättäminen.

Histamiinin luolaseikkailu ei sekään äidy remeltämään. Siitä löytyy jännittävän juonen lomassa myös tyveniä katvepaikkoja. On hyvä, että helppolukuisesta, lukemaan opetteleville suunnatusta kirjallisuudestakin löytyy sopivasti erilaista luettavaa: raisuille, aroille, tiedonjanoisille, seikkailunhaluisille tai vaikkapa huimapäisille lapsille!

Histamiini on kaukana Kotimetsästä ja se päätyy luolaan, joka samaan aikaan pelottaa ja kutkuttaa:

Jos minä vihdoin löydän luolan, voinko muka kääntyä pois? Voinko minä mennä kotiin ja ajatella: Hurraa, minä löysin luolan, mutta en mennyt tutkiimaan sitä? Voinko sen jälkeen nukkua yhtään yötä kunnolla, kun minua harmittaa koko ajan?
Ei, en voi! Jos löytää luolan, sen sisälle on pakko mennä.
Se kääntyi ympäri ja laukkasi takaisin kallion luokse. Minun täytyy keskittyä. Jos keskityn oikein kunnolla, onnistun varmasti.

Luolassa se kohtaa kaiun, Kitti-nimisen ketunpojan ja todella äkäisen Luolakarhun, jonka puhekin on varmemmaksi vakuudeksi tekstissä lihavoitu. Histamiini ymmärtää kunnioittaa myös äkeää karhua ja lopulta vähän sääliikin sen äkkipikaista luonnetta ja järjestää sille seuraa luolan pimeyteen.

Jukka Lemmetyn kuvissa on karakteristiikkaa, ilmeitä ja eleitä eli sitä samaa välittämistä ja empatiaa mitä tekstikin on täynnä.