Yhtenäiskulttuurin läpäisemä matka maailman ympäri

Lotta Nieminen: Kävellen ympäri maailman. Elämän juhlaa yhdessä päivässä. Teksti Jenny Broom. Suomentanut Tiina Eskola. 23 sivua WSOY 2013.

Tässä taas yksi esimerkki siitä, kuinka suomalaiset designerit raivaavat näkyvyyttään myös maailmalla. Monen muun nuoren polven graafisen suunnittelijan – esim. Kasper Strömman ja Satu Kontinen – tavoin hiljattain  uutisotsikoissa näkynyt Lotta Nieminen on ryhtynyt monen muun hankkeensa kupeessa tekemään myös lastenkirjoja. 

New Yorkissa graafisena suunnittelijana työskentelevä Lotta Nieminen, 27, on  valittu amerikkalaisen Forbes-lehden listalle, jossa esitellään alle 30-vuotiaita oman alansa huippuja ja suunnannäyttäjiä. Nieminen on mukana Forbesin vuoden 2014 visuaaliseen taiteeseen ja tyyliin (arts & design) keskittyvällä listalla. 

Niemiseltä ilmestyi yhdessä Jenny Broomin kanssa viime syksynä brittiläisen Big Picture Press -kustantajan kautta kartonkinen lastenkirja Walk this world. A Celebration of life in a day,  joka on levinnyt jo seitsemään maahan. Kirja on julkaistu myös suomeksi nimellä Kävellen ympäri maailman.

Nieminen kertoo kuvakirjan synnystä toimittaja Kaisa Viljasen Helsingin Sanomiin tekemässä haastattelussa:

Aloitin kuvitusten tekemisen kollaasina, ja vähitellen työt alkoivat digitalisoitua. Halusin säilyttää teoksissa käsillä tekemisen fiiliksen.   

Niemisen kommentti todentaa taas kertaalleen sitä, kuinka tärkeää nykyisille nuoren polven kuvittajillekin on tehdä käsityötä muistuttavaa jälkeä –  digitaalisesta kuvitustekniikasta huolimatta!

Kirjan panoraama-aukeamilla seurataan aamusta myöhäiseen iltaan maailman suurkaupunkien vilinää. 

Aukeamilta löytyy monia kurkistusluukkuja, jotka antavat mahdollisuuden kurkistaa myös isojen rakennusten sisälle: taidegallerioihin, ravintoloihin, työpajoihin, metroon maan alle ja kaupunkilaisten asuntoihin. 

New Yorkin katunäkymään on mahdutettu paljon toimintaa: kuvan katsoja
voi aistia kiivassykkeisen suurkaupungin humusta  myös katusoittajan soitantaa
ja taksien tööttäystä. Lotta Niemisen kuvitusta Jenny Broomin tekstiin perustuvaan
kuvakirjaan Kävellen ympäri maailman, WSOY 2013. 

Itseoikeutetusti Nieminen aloittaa kiertomatkan nykyisestä kotikaupungistaan New Yorkista. 

Kutakin kaupunkia kuvataan kahdella riimitetyllä säeparilla,  esimerkiksi Roomasta kerrotaan englanninkielisessä laitoksessa tähän tapaan:

Sunny streets and tilting towers, 

waiters stop to map their brow. 

From the water, gondoliers 

greet me with a friendly ”Ciao!”

Ja tällainen on Tiina Eskolan suomennos:

Kuumat kadut ja kaltevat tornit, 

tarjoilijat ahkeroivat hikisin sormin. 

Gondolieeri huikkaa veneestään: ”Ciao!” 

Tyytyväinen katukissa vastaa: ”Mau!”

Italiaa kuvaavalle aukeamalle on yhdistetty palasia monesta maan keskeisestä
symbolista Pisan kaltevine torneineen ja Etnan tulivuorineen. Lotta Niemisen
kuvitusta Jenny Broomin tekstiin perustuvaan kuvakirjaan Kävellen ympäri maailman,
WSOY 2013. 

Big Picture Pressin julkaisemassa alkuteoksessa ei ole Helsinkiä mukana, mutta suomenkieliseen laitokseen on saatu oma suomalainen aukeama. Sieltä löytyy Helsingin suurkirkko, Kauppatorin ranta ja Helsingin rautatieasema. Niiden väliin on sijoitettu maalaisnäkymiä lehmineen, saunoineen ja tyyliteltyine heinäseipäineen. Luukkujen alta paljastuu mm. jääkiekkoilijoita ja joulupukki.

Suomea koskevan aukeaman teksti on – kotosuomalaisen lukijan näkökulmasta – aika lakoninen:

Näen vihreät niityt edessäni, 

vesi liplattaa vasten venettäni. 

Luonto kauneudellaan ihastuttaa 

ja kulkijan eteenpäin kelluttaa.

Suomen ja Helsingin näkymässä vihreä väri on keskiössä maailaisidylleineen ja
metsineen. Lotta Niemisen kuvitusta Jenny Broomin tekstiin perustuvaan kuvakirjaan
Kävellen ympäri maailman, WSOY 2013. 

Niemisen retrohenkinen kuvitustekniikka, geometrisesti sommitelluista rakenusblokeista koostetut kaupunkinäkymät, melko yhtenäinen väriskaala ja karakterisoidut hahmot vääristävät – tahtomattaankin – jokaisen kulttuurin ominaispiirteitä. 

Maailman suurkaupungit näyttävät yhtenäiskulttuurin läpäisemiltä, vaikka kirkkojen ja moskeijoiden kupolit tai asukkaiden ihonväri ja pukeutuminen kertovatkin paikallisväristä.

Tämä todentuu myös New Yorkin vilkasta yöelämää kuvaavalla päätösaukeamalla, jossa kerrotaan:

Walk this world – I left this morning, 

saw much more than I could name. 

Found that though you might look different, 

underneath we´re just the same.

Liikkeelle lähdin aamulla aikaisin, 

rikkaampana palasin illalla takaisin. 

Erilaiselta saattaa näyttää toinen, 

mutta hän onkin aivan samanmoinen.

Jokaisella aukeamalla on piilokuvan kaltaisesti kätketty mainoskyltteihin kunkin maan kielelle kirjoitettuja sanoja ja kirjan motto: kävellen maailman ympäri. 

Ranskalaisen Marc Boutavant´n viitisen vuotta sitten ilmestynyt Mokon matka maailman ympäri (Tammi 2008) antaa toisenlaisen näkökulman maailman matkailuun. 

Siinä painotus on eri maiden paikalliskulttuurilla ja kieleen liittyvillä ominaispiirteillä. Eri maiden aukeamilla tutustutaan myös paikalliseen faunaan ja elämäntapaan. 

Hauskat eläinhahmot ja sarjakuvamainen kerronta kiinnostavat lapsia. Kuriositeettina kiinnostavaa on se, että matka aloitetaan Suomen Lapista!

”Kun unenpäästä saa kiinni, ei koskaan eksy”

Mila Teräs & Karoliina Pertamo: Elli ja unenpää. 31 sivua. Otava 2013.

Jatketaan vielä uniteemalla. 

Tällä kertaa samastutaan kaksivuotiaan Ellin unensaantiin liittyviin pulmiin.

Nukkumaan menon erilaisia vaikeuksia kuvaavat kuvakirjat ovat oma genrensä. Niiden ylittämätön klassikko on Gunilla Bergströmin Mikko Mallikas on oikukas. 

Kaikki myöhemmät kuvakirjat tuntuvat vain saman aiheen erilaisilta variaatioilta, niin lyömätön ja lapsipsykologisesti oivaltava on Mikon ja isän välinen väsytystaistelu (sananmukaisesti tulkittuna!) unta vastaan.

Mila Teräksen ja Karoliina Pertamon toisella osalla karttunut Elli-sarja on kiinnostava pikkulasten kuvakirjasarja siinä mielessä, että sen kieli taipuu välillä runollisen viipyileväksi. 

Ja se sopii hyvin: ei taaperoikäisillekään tarvitse aina vääntää kaikkea sanottavaansa lyhyeksi ja ytimekkääksi rautalankakieleksi. Lapsikin nauttii kielen nyansseista ja hänelle rakkaan aikuisen ääneen lukemisen vaihtelevasta temposta!

Tuttuakin tutumpi tilanne kaikissa lapsiperheissä: iltasatu on luettu ja lapsen
on aika nukahtaa. Mutta uni ei tulekaan tänä iltana Ellin silmään. Karoliina Pertamon
 kuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa Elli ja unenpää, Otava 2013. 

Äiti on lukenut Ellille iltasadun, joka kertoo pöllöstä. Ehkä satu on ollut vähän turhan stimuloiva tai jännittävä. Joka tapauksessa Elli ei nukahdakaan heti, vaan kuulostelee kodin ääniä herkin korvin.

Isä tulee hyssyttelemään Elliä ja tuo tytölle unilelun, joka isän sanojen mukaan selättää kaikki pelot. Kun pupukaan ei auta Elliä nukahtamaan, tulee äiti Ellin sängynnurkalle neulomaan.

Äiti ottaa esiin puikot ja villalankakerän. Kun Elli odottaa unta, äiti kutoo hänen vieressään. Lanka liikkuu hiljaa peiton päällä 

– Koeta nyt saada unen päästä kiinni, äiti kuiskaa. 

Elli ajattelee unenpäätä. Onko sekin lankaa? Tuntuuko se kädessä villaiselta? Kuinka pitkä se oikein on?

Elli päätyy lopulta isän ja äidin viereen nukkumaan. Ja siellä Elli löytää aivan oikeasti unen pään ja lähtee seuraamana punaista lankaa öiselle taivaalle Pupu Pumpulinen kainalossaan. Kuun salissa Elli kohtaa Unineidon, joka kertoo Ellille, että kun saa unenpäästä kiinni, ei koskaan eksy:

Kuun salissa, rukin ääressä, istuu Unineito, Sininuttu, lasten tuttu, tähtitukka, silkkisukka. Neito kehrää hohtavaa unilankaa. Unineidon vieressä istuu Unikissa. Silloin tällöin kissa kehrää neidon mukana.

Utuisen sinisellä aukeamalla Elli heittelee Unineidon kanssa unenpäitä kuusta
maahan. Karoliina Pertamonkuvitusta Mila Teräksen tekstiin kuvakirjassa
Elli ja unenpää, Otava 2013. 

Mila Teräksen kieli on pehmeää, hellää ja kehrääväistä. Lyhyestä tekstistä löytyy monta assosiaatioketjua kehtolauluihin, sanontoihin ja nukahtamiseen liittyviin vanhan kansan viisauksiin.

Karoliina Pertamon rouhean lempeä kuvitus näyttää unimaailman sinisenä, kuinkas muuten.  Kuvitus huokuu lämpöä, turvallisuutta ja vanhempien rakkautta Elliä kohtaan. Jokaiselle aukeamallle on piilotettu pieniä, mustavalkoisia öttiäisiä lapsen löydettäviksi. 

Kadonnut nukkumatti

Tuula Kallioniemi: Karoliina ja oikukas uni. Kuvittanut Marika Maijala. 88 sivua. Otava 2014.

Tässä taas hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjallisuus kommentoi uutisotsikoita ja tekee samalla myös vaivihkaista asennekasvatusta ilman pedagogista sormenheristelyä.

Lasten ja nuorten riittävästi unensaannista kirjoitetaan säännöllisesti monella taholla. Erityisen huolestuneita ollaan tietokoneen vaikutuksesta syvään ja riittävään yöuneen.

Karismaattinen ekaluokkalainen Karoliina potee sarjan kahdeksannessa osassa univaikeuksia.

Onko kyse pelkästä kiivaasta kasvuvaiheesta, tytön poikkeuksellisen herkästä luonteesta vai täysikuusta, se jätetään kokonaan lukijan itsensä pääteltäväksi. 

Kiitettävän monipuolisesti Tuula Kallioniemi tätäkin aihetta jälleen haravoi.

Tavallisesti niin sirkeäsilmäisestä Karoliinasta on veto pois huonosti nukutun 
yön jäljiltä. Marika Maijalan Karoliina on sympaattinen, mutta särmikäs 
ekaluokkalainen, jonka pitkät raajat näkyvät eri tavoin kaikissa kuvissa! 
Marija Maijalan kuvitusta Tuula Kallioniemen lastenromaaniin 
Karoliina ja oikukas uni, Otava 2014.  

Karollina-sarjan valttina ovat särmikkäät mutta varsin rakastettavat lapsihahmot. Karoliinan ystäväpiiriin  kuuluu ihania tyttöja ja poikia, jotka Marika Maijala on ilmeikkäästi visualisoinut. Karoliinan luonnetta kuvaavat ehkä parhaiten impulsiivisuus ja hetkessä eläminen, joista koituu luonnollisesti monenlaista hupia ja haastavia tilanteita. 

Enkä voi kuin ihastella sitä juonikuutta, millä kirjailija propagoi isien ja lasten yhteisten kirjahetkien puolesta. Karoliinan iltarituaaleihin kuuluu nimittäin, että isä lukee hänelle iltasadun!

Muutoinkin tässä osassa nimenomaan isä on enemmän Karoliinan yöseikkailuissa mukana.

Kujemielistä asennekasvatusta liittyy myös Paskerin ja Karoliinan vuoropuheluun:

– Lue tosi tylsää kirjaa, Paskeri neuvoo.

Hän kertoo nukahtavansa aina, kun vain lukee melkein mitä tahansa kirjaa oli sitten yö tai päivä. Paskerin mielestä kirjat ovat tosi unettavia. Kirjaimet hyppelevät sikin sokin eikä mistään saa tolkkua.

Karoliina on eri mieltä. Hänestä kirjat ovat hauskoja eikä niiden lukemista malttaisi lopettaa ollenkaan. Karoliina on lukenut jo tosi monta oikeaa kirjaa kannesta kanteen.

Maijalan kuvituksissa hahmot näyttävät katkeavan taitossa mielivaltaiselta 
tuntuvalla tavalla, mutta tämäkin on osa kuvituksen "jujua". Marija Maijalan 
kuvitusta Tuula Kallioniemen lastenromaaniin Karoliina jaoikukas uni, Otava 2014.  

Koulun kirjastosta (sic ! ) Paskeri noutaa mielestään paksun kirjan, jonka kansikuvassa on vielä kaiken lisäksi tyttö. Kuvittaja on käyttänyt valtaansa ja laittanut lapset lukemaan Karoliina-kirjaa!

Kun Karoliina lukee kirjaa Paskerille ääneen, poika pääseekin jutun juonesta kiinni. Käykin niin, että Karoliina nukahtaa kesken ääneen luvun ja Paskeri päättää jatkaa kirjan lukemista myöhemmin ääneen. 

Lukijalle myös selviää syy siihen, miksi kirjojen lukeminen ei pojalta luonnistu: Paskerilla lienee luetun tekstin hahmottamiseen liittyviä ongelmia. On hyvä, että lasten- ja nuortenkirjallisuuskin tuo ilman erityistä alleviivausta erilaisia oppijoita esiin!

Karoliina lukee myöhemmin itsekseen kirjaa koulukiusatusta Iikasta. Kirja kiinnostaa Karoliinaa siitä huolimatta, että sen kansikuvassa on poika! 

Tähän Karoliinan lukemaan Ole Lund Kirkegaardin maan mainioon Kumi-Tarzaniin lupaan palata myöhemmin uudelleen.