Veirto ja Marttinen ylsivät Topelius- ja Lydecken-palkituiksi

Nuorisokirjailijat ry:n raati on hetki sitten julkistanut Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen saajat. Kumpikin palkituista on entuudestaan hyvin tunnettu tekijä.

Nuortenkirjoille jaettavan Topelius-palkinnon sai Kalle Veirto nuortenromaanistaan Säbätalvi (Karisto 2014) ja lastenkirjoille kohdennetun Arvid Lydecken-palkinnon Tittamari Marttinen helppolukuisesta lastenromaanistaan Ikioma perheeni (Pieni Karhu 2014, kuv. Aiju Salminen).

Säbätalvi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime maaliskuussa ja Ikioma perheeni -kirjan arvio löytyy heinäkuun Helsingin Sanomista.

Raati luonnehti palkittuja teoksia seuraaavasti:

Säbätalvi on 19-vuotiaan nuoren miehen kasvutarina, kipeä mutta kasvattava. Hän haluaa itsenäistyä ja ottaa ohjat käsiinsä omasta elämästään ja valinnoistaan. Kirjassa korostuu erityisesti nuoren empaattisuus, jota hän pystyy jakamaan erilaisissa tilanteissa erilaisille ihmisille. Kirja myös kuvaa aidosti urheilumaailman henkeä, välillä voitetaan ja silloin hehkutetaan, välillä hävitään ja se on monelle kiukun ja raivon paikka. Kirjan ansiota on myös sen lennokas kieli - se on nuorten kieltä, mutta myös nuorten mieltä.

Ikioma perheeni on lämminhenkinen ja sympaattinen tarina sateenkaariperheen elämästä pienen lapsen näkökulmasta. Kirja osoittaa, että lapsen onnellisuus ei ole kiinni perheen koostumuksesta. Lapsen ilot ja surut ovat samoja kaikenlaisissa perheissä. Kirja on tärkeä kannanotto myös yhteiskunnallisesti; teemoina ovat toisista välittäminen ja rakkaus, oman perheen tärkeys sekä muiden hyväksyminen sellaisina kuin he ovat.

Palkittujen teosten kautta voi tulkita raadin tehneen myös yhdenlaista lasten- ja nuortenkirjallisuuspolitiikkaa: Karisto on tehnyt linjakkaita kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden toimituksia jo pitkään ja piskuinen lastenkirjakustantamo Pieni Karhu puhuu kaikissa kustantamissaan kirjoissa painokkaasti suvaitsevaisuuden puolesta.

Vuonna 1946 perustettu Topelius-palkinto on Suomen vanhin lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto, joka viettää ensi vuonna 70-vuotisjuhlaa. Lastenromaaneille perustettiin vuonna 1969 oma Arvid Lydeckenin mukaan nimetty palkinto.

Molempiin palkintoihin kuuluu myös rahaa 2015 euron verran, ja se rahoitetaan Kopioston varoista. 

Rouva Huu onnittelee lämpimästi Tittamari Marttista ja Kalle Veirtoa.

Huima muodonmuutostarina

Sini Ezer: Aavikkohaukka. 246 sivua. Karisto 2014. Kansikuva Sini Ezer.

Erinomaisen hienoa, että Suomessa julkaistaan yhä myös kotimaista ja omintakeista varhaisnuorten ja nuorten fantasiaa.

Sini Ezer (s. 1964) on kiinnostava lasten- ja nuortenkirjailija: hän on paitsi kirjailija ja kuvittaja niin myös geenitutkija! Ezeriltä on aiemmin julkaistu Kariston kautta kaksi hempeän-pastellista kuvakirjaa Tiian hattu tuulessa ja Sokerileipuri.

Ezer on tehnyt myös Aavikkohaukan kansikuvan. Sen romanttinen ja perin  tyttömäinen tunnelma johtaa harmillisesti harhaan: kirjan keskushenkilönä on nimittäin esimurrosikäinen Aaro, joka tosin suuren osan seikkailuistaan seikkailee aavikkohaukan hahmossa!

Tapahtuma-aikaa ei romaanissa tarkemmin määritetä. Seikkailu on klassinen ja toisiaan täydentävien vastakohtien ja juonenkäänteiden osalta monin kohdin jopa melko ennalta-arvattava, mutta silti juonenkuljetukseltaan hyvinkin koukuttava. Ahmaisin kirjan vajaassa parissa tunnissa yhdeltä istumalta.

Seikkailunnälkäinen pohjoisen poika Aaro lähtee pienellä veneellään purjehtimaan aamuvarhaisella ja tekee haaksirikon vanhan majakanvartijan saarelle. Poika parantaa harvinaisen aavikkohaukan ja siitä tulee eräänlainen suojelija ja voimaeläin Aaron seikkailun myöhempiin käänteisiin.

Aaron ja etelän aavikon tuntumassa asuva Yael-tytön tiet risteytyvät ja heidän ihmeitä kyseenalaistamaton asenteensa johdattaa myös majakanvartijan ja tämän nuoruuden rakkauden takaisin yhteen.

Onnelliseksi kiertyvä tarina korostaa unelmien, ystävyyden ja peräänantamattomuuden tärkeyttä. 

Aavikkohaukka on Arvid Lydecken -palkintoehdokkaana.

Romaani oli jäänyt rouva Huun kirjapinossa aiemmin huomiotta, ja aivan syyttä. Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintoraati pöyhii ansiokkaasti kotimaista tarjontaa ja nostaa vähemmälle huomiolle jääneitä teoksia esiin! Palkinnot jaetaan huomenna keskiviikkona. 

Sherlock Holmesin hengessä nyky-Lontoossa

Kalle Veirto: Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Scherlock Holmesin jalanjäljet. 186 sivua. Kuvittanut Jari Paananen. Karisto 2014.

Kalle Veirto on monipuolinen varhaisnuorten- ja nuortenkirjailija, joka on viime aikoina ilahduttavasti laajentanut repertuaariaan. Säbätalvi (Karisto 2014) kuvasi kiinnostavasti  aikuistuvien nuorten arkea, johon urheilu ja salibandy kuuluvat olennaisena osana. Tänä vuonna Veirto aloittaa myös uuden sarjan, Sählymestarit,  joka on ahmimisikäisille pojille täsmätuotettu urheilusarja. 

Henkka ja Kivimutka -sarjassa on ilmestynyt jo 11 osaa, ja Kivimutkaa varten on perustettu myös oma sarjansa. 11-vuotiaiden kaverusten yhdessä ja erikseen ratkomat mysteerit ovat paljon velkaa vanhalle etsiväperinteelle.

Henkka lähtee Lontooseen isänsä kanssa, ja tarkoitus on käydä myös Arthur Conan Doylen luoman Sherlock Holmesin synnyinsijoilla, osoitteessa Baker Street 221B. Sattuma puuttuu kuitenkin peliin ja heittää Henkan eteen nuhruisessa hotellissa kiperän mysteerin.

Enid Blytonin aikaan lasten etsiväkirjoissa muualta tulleet olivat järkiään pahiksia, mutta moderneissa lasten dekkareissa asetelma kiepautetaan välillä onneksi myös nurinpäin. 

Henkka on inhimillinen sankari, joka tunnustaa heikkoutensa myös lukijalle:

Mä pelkäsin kaikkea, mitä mielikuvitus puhaltaa 11-vuotiaan päähän yksinäisessä hotellihuoneessa vieraassa kaupungissa. 

Kotona Pumpputiellä mä pystyin käsittelemään konsolipelin ääressä yhdellä kertaa 2. maailmansodan konekivääriryhmän, Xboxin peikot, Salpausselän harjun sisällä asustelevan Dargaargghis-hirviön, kahvipöydästä kuulumisia kyselevän Espanjan-mummon ja vieressä karkkia maiskuttavan Jiikoo Kivimutkan. 

         Se mihin mä pystyin Pumpputiellä, ei auttanut Lontoossa. 

Mä käskin itseni rauhoittua ja siirtyä toimintaan. Mä laskin 12 ja puoleen ja harppasin ovelle. Potkaisin alaosaa niin, että itsekin säikähdin. Jatkoksi mä sieppasin kirjeen lattialta ja pakenin kulman taakse odottamaan ja kuuntelemaan.

Oven takana oli hiljaista. Kämänen kokolattiamatto kuiski miljoonan bakteerin äänellä, mutta sitä mä en kuullut. Se, mitä mä kuulin avoimesta ikkunasta kadulta, kävi yli kaiken. SE oli suurkaupunki. 

Mä siirsin katseeni kuoreen ja avasin sen. Sisältä löytyi taitettu valkoinen paperi. Siihen oli kirjoitettu kolme sanaa harakanvarpain, kuin Kivimutkan kynästä:

Help! Under! 

Boy.
 

Henkalla on nopeat hoksottimet ja terävä havaintokyky ja lisäksi roima annos luovaa päättelykykyä. Niinpä Lontoon poliisikin pistää merkille suomalaisen etsiväpojan ylivertaiset kyvyt. 

Veirto koukuttaa lukijat juonen imuun. Lukujen lopussa on cliffhangerin kaltaisesti lähes säännönmukaisesti aina vihje seuraavasta kiperästä tilanteesta tai suunnanmuutoksesta. 

Henkan isä kuvataan perin inhimillisenä, muodoltaan rehevänä ja olueen mieltyneenä ja lomamatkan aikana perin nautinnonhaluisena isänä, jolla on mutkattomat välit poikaansa. Kotiväkeä rauhoitellaan seikkailun äkkikäänteissä tekstiviesteillä ja totuutta hieman mukailevilla puheluilla.

Kirjassa on Jari Paanasen karikatyyrinen ja tapahtumien vauhdikkuutta hyvin havainnollistava mustavalkokuvitus, mutta sitä on harmillisen kitsaasti siihen nähden, että lukutaidon alkuvaiheeseen kohdennetuissa kirjoissa kuvituksen rooli on todella tärkeä. 

Benecidt Cumberbatchin ja Martin Freemanin tähdittämä neljänteen tuotantokauteen pian yltävä Uusi Sherlock -tv-sarja on lisännyt kiinnostusta myös alkuperäisen Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -kirjoihin, joita pidetään nykyisin kiitettävästi eri laitoksina ja suomennoksina saatavilla. 

Myös nuorelle lukijakunnalle on tarjolla erilaisia variantteja, mm. Sherlock Holmes & Baker Streetin iskuryhmä -sarjan Tracy Mackin ja Michael Citrinin Nuorallatanssijoiden tapaus ja  Noidutun miehen tapaus (Gummerus 2007 ja 2010). Helppolukuisessa Lukukaveri-sarjassa on ilmestynyt Sherlock Mr Crocin seikkailuista kertova Frank Rodgersin Herra Kroko etsivänä (Kustannus-Mäkelä 2011).

Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka ja Sherlock Holmesin jalanjäljet on Arvid Lydecken -palkinnon ehdokkaana.