keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Kaveri- ja perhekuviot uusiksi













Henna Helmi: Nellyn uudet kuviot, Ice love -sarja, kuvittanut Reetta Niemensivu, 160 sivua, Tammi 2017.







Henna Helmi (oik. Henna Helmi Heinonen) aloitti taitoluisteluharrastukseen keskittyvän Miisa-sarjan vuonna 2014 ja se on jo karttunut neljällä osalla. 

Miisa–sarja keskittyy yläkouluikäisen tytön arkeen, mutta uusi sarja Ice Love on suunnattu huomattavasti pienemmille alakouluikäisille tytöille.

Nelly on kymmenvuotias  tyttö, jolla on monin tavoin haastava tilanne. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja isällä on uusi vaimo ja lapsi. Äidin reissutyön takia Nelly asuu vakituisesti isän luona ja näkee kiireistä äitiä vain viikonloppuisin, jos silloinkaan. Nelly muuttaa isän luokse kesken lukukauden eikä ole onnistunut löytämään kavereita uudelta luokalta. Nellyllä on hyvä mielikuvitus ja hän pakenee usein mielikuvitusmaailmoihinsa pois ankeista tilanteista.

Mutta onneksi Nelly löytää uuden harrastuksen, muodostelmaluistelun, ja Ice Love -joukkueen kautta sarja antaa mahdollisuuden tarjota samastumispintaa hyvinkin eri-ikäisille lukijoille. Sisäkannessa esittäytyvät joukkueen keskushahmot, joiden ikä vaihtelee 8–12 vuoden välillä.

Nellyn rohkaistumista ja jumiutuneiden ajatusmallien työstämistä  kuvataan pääosin uskottavasti. Uusperheen perhedynamiikka rakentuu vähitellen, virheitä tekee kukin vuorollaan, mutta jokainen ottaa onneksi myös opikseen ja osaa pyytää myös anteeksi.  Hiukan oudolta tosin kuulostaa, kun Nellyn isä ilmoittaa tytön äidille, että tyttö haluaisi äitinsä luokse kylään ennen sovittua viikonloppua.

Henna Helmen toivoisi olevan hiukan huolellisempi kielen suhteen.

Esimerkiksi seuraavat tunteisiin liittyvät ilmaukset kuulostavat luvalla sanoen hieman kummallisilta:

Nelly räjähtää hymyyn. 
– – Nelly huutaa ja ja hänen hengityksensä on tiheää kuin olisi juossut kilometrin.
–  –    Hänen sydämensä on ihan pulleana ja kohta se varmasti paukahtaa rikki.
    



Korjattu 22.3.2017

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Tilaa unelmille















Sata unelmaa. Toimittanut Esko-Pekka Tiitinen, 96 sivua,  JoMoni 2016.







Rouva Huusta on aina hauskaa, kun jokin asia ketjuuntuu tai kun samaa aihetta tai ideaa varioidaan eri teoksissa.  

Esko-Pekka Tiitinen haastatteli Kiteen, Lieksan ja Kontiolahden vastaanottokeskusten lapsia heidän unelmistaan. Hanke sai alkunsa sen jälkeeen, kun Tiitinen oli saanut valmiiksi nuortenromaaninsa Neljän tuulen paita -käsikirjoituksen (Aula & co 2016). Romaanin lopussa päähenkilöt Pekko ja Damla kohtaavat paikkakunnalle muuttavia pakolaisia ja päättävät aloittaa vapaaehtoistyön. 

Sata unelmaa -kirjassa ääneen pääsevät Irakista, Afganistanista ja Syyriasta Suomeen pakolaisina tulleet lapset. 

Monet heistä ovat jo kotoutuneet Suomeen – se näkyy pieninä arkisina toteamuksina tai vaikkapa kirjallisina mieltymyksinä: 9-vuotias Khadra kertoo lukevansa Tiina- ja Anni-kirjoja!

Kirjan tarkoituksena on hälventää pakolaisiin kohdentuvia ennakkoluuloja ja edistää maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten lasten vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyden kokemuksia. 

Myönteinen elämänasenne ja uuden asuinpaikan turvalliset puitteet näkyvät lasten unelmissa: he haluavat olla ahkeria koulussa ja kouluttautua lääkäriksi tai poliisiksi, jotta pystyvät auttamaan myöhemmin myös muita avun tarpeessa olevia.

Sahar, 10 v., kertoo lähiaikojen suunnitelmistaan:

Minä soitin kanteleella, din din din, ja sitten me pelattiin paljon kaikenlaista Janin kanssa ja tyttöjen ryhmässä. Minä haluan opetella suomen kieltä. Odotan että pääsisin pian kouluun… koulu on niin kaunis rakennus.

Viisivuotiaan Faridehin haastattelu itsessään on kuin runo:

Äiti osti minulle kaupasta tukkapampulan. Samana päivänä yksi hammas irtosi ja lensi aurinkoon. Minulla on kaksi rautahammasta. Minulla on yksi barbi. Minusta tulee isona tohtori, koska tohtori auttaa lapsia syntymään.

11-vuotias Maryan on lukutoukka:

Minä harrastan tosi paljon lukemista. Luen joka päivä. Olen lukenut aikamonta kirjaa: Neropatin päiväkirja, Mammuttikoulu… Luen nopeasti. Viimeksi otin kaksi kirjaa ja varasin kirjastosta kaksi: Nolo elämäni, Olisinpa Pop-tähti. Lukeminen alkoi koulussa. Ekana opettaja lainasi minulle kirjan. Sitten vaihdoin koulua ja sitten uusi opettajakin vei meidät lainaamaan kirjoja. Minä lainasin kerralla kuusi kirjaa. Luin ne yhdessä päivässä ja illassa ja palautin ne takaisin.
 
Kirja toteutettiin joukkorahoituksena ja sen koko tuotto ohjataan ammattitaiteilijoiden ja -ohjaajien vetämiin lasten ja nuorten taidemuotoisiin ja liikunnallisiin työpajoihin ja kursseihin, joita järjestetään Pohjois-Karjalassa kuluvan kevään aikana. 

Maahanmuuttoviraston ohjeistuksen mukaan kaikkien haastateltavien lasten ja nuorten nimet on muutettu.  

Kustantamo S & S julkaisi viime vuonna Markku Kähkösen & työryhmän ja valokuvajaaja Anna Aution teoksen Ennen olin pakolainen, jossa 41 Suomeen muuttanuttta pakolaista kertoo lyhyesti oman tarinansa.  Myös tämän teoksen myyntivoitto luovutetaan pakolaisten kotouttamistyöhön. 

Sata unelmaa on eräänlainen lasten versio samasta aiheesta. 







torstai 9. maaliskuuta 2017

Erilainen meille tulee vauva -kirja










Satu Mali: Lentäjäsankarit Poppis & pikkuveli, omakustanne 2016. Taitto Mia Lönn.








Vanhemmat miettivät usein,  koska on otollisin aika kertoa isommille lapsille uudesta tulevasta perheenjäsenestä.

Poppis-poika saa äidiltä kuulla ilouutisen, mutta äkkiä äiti vetää sanansa takaisin.

Pikkusisko tai -veli oli nimittäin ”kääntynyt matkalla takaisin”.

Keskenmenoa kuvataan myös lentämiseen liiittyvän metaforan kautta:
Äiti ja isä olivat kertoneet, että hän [pikkuveli] oli saapunut lentokoneella. Mutta lentokone oli laskeutunut aivan liian aikaisin ja laskeutuessaan se oli törmännyt pahasti maan kamaralle.

Aika kuluu, ja Poppis on jo menettämässä toivonsa,  mutta sitten vanhemmat muuttuvat uudelleen toiveikkaammiksi…

Satu Mali työskentelee muotokuvaajana  ja hänet tunnetaan erityisesti persoonallisista lapsi- ja hääkuvista.

Valokuvan ilmaisuvoimaa ja samastumiseen houkuttelevuutta hyödynnettiin lastenkirjakuvituksessa melko paljon 1970-luvulla. Satu Malin kuvakirjassa  vanhahtaviin vaatteisiin puetut lapset ovat ikään kuin jähmettyneet poseerausasentoihin.  

Valokuvien intensiteetti jääkin tekstiin verraten paljon valjummaksi. Kenties tämä johtuu osittain siitä, että kirjan lapsikuvat on poimittu valmiin tarinan kuvitukseksi jo aiemmin otetuista valokuvista.

Odottavan aika on pitkä. Luonto rauhoittaa ja valaa uskoa asioiden
parhain päin kääntymiseen. Satu Malin valokuvakuvitusta kuvakirjaan
Lentäjäsankarit Poppis & Pikkuveli (omakustanne 2016). 

Luonto antaa jykevät kehykset valokuvien lapsille ja heidän tunteilleen. 

Aukkoinen ja filosofisesti latautunut tarina saa jäntevyyttä jylhästä luonnosta, ja näin kuvakirjan keskeinen ajatus elämän kiertokulusta tehostuu.

Satu Mali kertoo blogissaan teoksen synnystä, ja sieltä löytyy myös muille omakustantajille hyödyllisiä neuvoja. Yksi parhaimmista on ulkopuolisen taittajan palkkaaminen teoksen loppumetreillä!



Mali tarkentaa saatesanoissaan kuvakirjan tavoitteita aikuiselle: hän toivoo kirjan helpottavan keskustelua lapsettomuudesta, hedelmöityshoidosta ja antavan voimia ja toivoa yhä useammille näiden asioiden ääressä kamppaileville aikuisille. 

Mali ei liioin kiistä sitä, että kuvakirja on syntynyt omakohtaisena terapiana. Endometrioosin takia äidiksi tuleminen ei ole ollut hänelle helppoa. 

Lapsen tasalta kirja toimii kahden sisaruksen verkkaisena seikkailuna ja sisarussuhteen vankistumisen kuvauksena.