Tanhupallo askartelee vessapaperirullista ja munakennoista

  

Kiti Kokkonen: Tanhupallon askartelukirja, 64 sivua, Docendo 2018. Valokuvakuvitus Kirsi Tuura, graafinen suunnittelu Tuija Pirttijoki. 

Medioista tuttujen julkisuuden henkilöiden tekemiä lastenkirjoja ilmestyy aika ajoin. 

Näyttelijä-käsikirjoittaja Kiti Kokkosen Tanhupallon askartelukirja on uskollinen Kokkosen Putous-viihdeohjelmaan luomalle sketsihahmolle. 

En itse seurannut Putousta, mutta lähipiirin kahdeksanvuotias on kyllä briifannut minua tehokkaasti sarjan voittaneen  parhaimpiin sketseihin. 

Stressipallon voi tehdä lahjaksi myös aikuiselle. Kuvitusta Kiti Kokkosen
Tanhupallon askartelukirjaan (Docendo 2018). 

Viisivuotiaan Tanhupallo-tytön suulla esitetyt lapsen siekailemattomat havainnot perhe-elämästä, lapsen halu tehdä asioita omilla ehdoillaan, usein myös yrityksen ja erehdyksen kautta sekä luova ajattelu ja kerskakulutusta välttävä elämäntapa välittyvät askartelukirjastakin pakottoman tuntuisesti.

Tanhupallon askartelukirjaa voi lukea myös kommenttina yhä monimutkaisemmille ja kalliita erikoisvälineitä edellyttäville askarteluoppaille. 24 askarteluohjeen materiaalit löytyvät kenen tahansa kotoa.

Jokainen lapsi voi joskus tarvita kaverinetsintäotsapantaa, jossa on
tuntosarvet. Kuvitusta Kiti Kokkosen Tanhupallon askartelukirjaan (Docendo 2018). 

Rivien välissä kirjan voi tulkita ottavan jopa kantaa lapsiasiainvaltuutettu  Tuomas Kurttila-Materon äskettäin julkistamaan kannanottoon suomalaisten lapsiperheiden köyhyydestä. 

Tanhupallo avautuu asiasta kirjan saatesanoissa: 

Haluaisin tosi usein mennä leikkikalukauppoihin himoitsemaan kaikkia uusia ja erilaisia leluja. Sitten äiti, isi, mummi tai ukki ja enokin aina sanoo, että ei koko ajan voi ostaa uusia leluja. Joskus harmittaa tosi paljon ja joskus vähän itkenkin melkein. 

Ohjeet on ryhmitelty eri vaikeusasteisiin karvapallojen määrän mukaan: 1) tositosihelpot, 2) aika helpot ja 3) saattaa mennä hermo. 

Askartelukirjan ohjeisiin on lainattu otteita Tanhupallon sketseistä.

Tanhupallon askartelukirjan ensimmäinen painos myytiin odotuksenmukaisesti nopeasti loppuuun. Tekeillä on myös jouluksi uusi askartelukirja.

Askartelukirjan myötä jo lähes 27 vuotta toimininut, tietokirjoihin ja valokuvateoksiin keskittynyt Jyväskylässä toimiva,  erikoiskustantamo Docendo aloittaa myös aikuisten proosan ja lastenkirjallisuuden kustantajana. Syksyllä ilmestyy kaksi lastenkirjaa, Heikki Salon, Pilke Salon ja Markku Hernetkosken  Herra Heinämäen kaupunkireissu sekä Jari Siljamäen Timotei Tilhi Kummamaassa.

Arki Niilon kanssa ei ole koskaan tylsää

Aira Savisaari & Hanna-Mari Ruohonen: Niilo ja villit kepparit; Niilo korjaa pyörää, 27 sivua, Karisto 2017 ja 2018.

Lasten kuvakirjoista löytyy monta kategoriaa. 

Valtaosa on niin sanottuja käyttökuvakirjoja joiden aihe liittyy lapsen kehitysvaiheeseen tukien ja tarjoten samastumispintaa ohimenevissä kriiseissä tai uusien taitojen haltuun ottamisessa. 

Monet näistä kuvakirjoista eivät välttämättä jätä lapseen pysyvää muisti- tai kuvajälkeä tarinan ja kuvituksen suhteen, mutta  niitä luetaan paljon niin kotona kuin päivähoidossakin. Siksi niiltäkin pitäisi edellyttää tasalaatua niin kuvan kuin tekstinkin laatimisen osalta. 

Hannamari Ruohosen kuvittamat aukeamat ovat rytmisiä ja
tapahtumantäyteisiä ilman visuaalista ähkyn tunnetta. 
Hannamari Ruohosen kuvitusta Aira Savisaaren tekstiin kuvakirjassa 
Niilo korjaa pyörää (Karisto 2018). 

Aira Savisaaren & Hanna-Mari Ruohosen leikki-ikäisen Niilo-pojan puuhista kertova sarja on tällainen napakymppi, jossa Savisaaren lyhyt, naseva teksti antaa riittävästi tilaa Ruohosen ilmeikkäälle kuvakerronnalle.  

On aika puhdistaa ketjut. 

Niilo ja Hilla harjaavat ensin likaa pois hammasharjalla. 

Pian isä valuttaa puhtaisiin ketjuihin pyöräöljyä. 

Niilo ja Hilla veivaavat nyt polkimia hurjaa vauhtia. 

– Tämähän sujuu hyivn, isä sanoo tyytyväisenä. 

Niiloa ja Hillaa naurattaa. 

Sarja täyttää myös tietokuvakirjan kriiteerit, sillä Ruohosen kuvituksen havainnolliset ohjeet ja jopa työpiirustukset ovat poikkeuksellisen informatiivisia.

Huollon päätteeksi isä järjestää Hillalle ja Niilolle temppuradan,
jossa voi testata koordinaatiota ja tarkkaavaisuutta. Hannamari
Ruohosen kuvitusta Aira Savisaaren tekstiin kuvakirjassa
Niilo korjaa pyörää (Karisto 2018). 

Edellisissä osissa Niilo on nikkaroinut  äidin kanssa jalkapallomaalin ja leiponut isän kanssa.  Uusissa osissa tehdään keppihevoset yhdessä ja huolletaan pyörät. Sarjan erityisansiona on, että arkisia kodin puuhia ei ole sidottu stereotyyppisesti tiettyyn sukupuoleen. 

Vaikka sarja on nimetty Niilon mukaan, kaverina kaikissa kirjoissa on Hilla-tyttö tasaveroisena toimijana. 

Niilon vanhemmat ovat sataprosenttisesti läsnä. He touhuilevat jatkuvasti jotain, ja tartuttavat näin lapsiinkin halun ottaa osaa arkisiin kodinhoitotöihin.  

Kimmoke omaan hevoseen tulee Niilon ja Hillan selailemasta
tietokirjasta, ja äiti keksii välittömästi keinon toteuttaa lasten toive.
Hannamari Ruohosen kuvitusta Aira Savisaaren tekstiin
kuvakirjassa Niilo ja villit kepparit (Karisto 2017). 

Niilo-sarja puhuu myös kauniisti leppoisan elämäntavan puolesta: kotoa ei ole mikään kiire pois eikä kukaan perheenjäsenistä haikaile kalliiden virikkeiden tai puuhapuistojen perään.  

Agricola sai arvoisensa lasten kuvatietokirjan

Tytti Issakainen, Kaisa Häkkinen, Maisa Tonteri & Pekka Rahkonen: A sanoi Agricola, Lasten Keskus 2017. Kuvitus ja taitto Pekka Rahkonen.

Viime aikoina on harmiteltu sitä, että suurmiehistä tai miesten pienemmistäkin urotöistä kyllä kirjoitetaan aikuisille elämäkertoja, mutta naiset ja tytöt jätetään katveeseen.

Onneksi tämä puute korjaantuu ainakin osittain jo lähiaikoina,  kun Into kustannuksen, S &S  ja  Teos julkaisevat lapsille ja nuorille suunnattuja elämäkertateoksia suomalaisista naisista.   

Kuvatietokirja Mikael Agricolasta (n. 1510–1557), A sanoi Agricola, on miehisestä kohteestaan huolimatta tärkeä lastenkulttuuriteko, jonka mittava tietoaines, eloisa kerronta ja visuaalinen esitystapa tyydyttävät aikuisenkin tiedonnälkää.

Teos on syntynyt rautaisen asiantuntijatiimin yhteistyönä. Turun yliopiston suomen kielen professorin työstä hiljattain eläköitynyt Kaisa Häkkinen on tutkinut suomen kielen kehitystä ja erityisesti sanojen syntyä ja alkuperää. Tytti Issakainen on kirjoittanut lukuisia lasten tietokirjoja mm. kirkollisista juhlapyhistä. Kustannuspäällikkönä Lasten Keskuksella aiemmin työskennellyt Maisa Tonteri (aik. Savolainen) on kirjoittanut myös lastenkirjoja ja suomentaa edelleen lastenkirjoja.

Kirjan tekoon käytettyjä työtunteja ja lukuisia kompromisseja voi vain varovasti arvailla kompaktin lopputuloksen äärellä.  

A sanoi Agricola lähestyy aihettaan lapsiystävällisesti. Tarinan käynnistää  nimittäin Agricolan oman pojan Kristianin mielenkiinto isänsä työtä kohtaan. 

Ratkaisu on oivaltava, sillä näin vältytään luontevasti lataamasta liian paljon yksityiskohtaista ja nuorta lukijakuntaa puuduttavaa asiatietoa.

Isä antaa pojalleen oman aapiskirjan ja poika kiinnostuu isän elämästä ja 
saavutuksista. Pekka Rahkosen kuvitusta Tytti Issakaisen, Kaisa Häkkisen ja 
Maisa Tonterin lasten tietokuvakirjaan A sanoi Agricola (Lasten Keskus 2017). 

Agricola kertoo siis itse merkittävimmät elämänvaiheensa aukeamilla nasevasti tiivistäen: lähtö Pernajan pitäjästä kouluun Viipuriin, sieltä Turkuun piispan kirjuriksi ja lisäoppiin Wittenbergin yliopistoon Martti Lutherin oppilaaksi.

-   Wittenbergistä minä valmistuin maisteriksi ja palasin sitten takaisin tänne Turkuun, isä päättää kertomuksensa Saksan matkasta.  

-  Mitä isä sitten alkoi tehdä? minä kysyin? 

-   Suomea puhuva kansa piti opettaa lukemaan, isä huokaisee. 

-    Suomen kielellä oli kirjoitettu kovin vähän. Kaikki piti aloittaa A:sta. Siksi kirjoitin tämän Abckirjan, jonka äsken sait lahjaksi.

Suomen kielen historiaa tarjotaan sopivina haukkapaloina ja hyvin asiayhteyteen perusteltuina osina. Murteiden merkitys korostuu, kun kerrotaan, kuinka Agricola sulautti suomen kieleen sanoja eri murrealueilta.

Pekka Rahkosen kuvitustyylille on tyypillistä karikatyyriset ihmishahmot, 
Tämä aukeama, jossa Agricola on matkalla yhdessä piispan kanssa, todistaa, 
että Rahkonen taitaa myös maalailevamman tyylin. Rahkosen kuvitusta 
Tytti Issakaisen, Kaisa Häkkisen ja Maisa Tonterin lasten tietokuvakirjaan 
A sanoi Agricola (Lasten Keskus 2017).

Nykykielen ja Agricolan aikaisen kielen erot todentuvat havainnollistesti vuoropuhelun vertailussa, jossa Agricolan kehittämä kieli on muutettu suomalaisten nykylasten käyttämälle puhekielelle.

Tiedonnälkäisemmän lukijan tarvetta tyydyttää kuvakirjaosuuden loppuun sijoitettu asiateksti, jossa käydään Agricolan elämänvaiheita ja työn merkitystä laajemmin läpi. Siitä selviää myös, että Mikael Agricola kuoli jo Kristianin varhaisessa lapsuudessa, pojan ollessa vain seitsenvuotias. Kristian teki elämäntyönsä Tallinnassa piispana, ja kuoli ennenaikaisesti jo 36-vuotiaana. 

"Sanojen siltaa pitkin tavoitamme asioita, joita emme voi nähdä ja koskettaa" 
havainnollistaa isä pojalleen. Pekka Rahkosen kuvitusta Tytti Issakaisen, 
Kaisa Häkkisen ja Maisa Tonterin lasten tietokuvakirjaan A sanoi Agricola 
(Lasten Keskus 2017).

Tänään vietetään Mikael Agricolan ja suomen kielen päivää. 

Käytetään siis kieltä vivahteikkaasti ja Agricolan työtä kunnioittaen.