tiistai 22. helmikuuta 2022

Kielileikkiä Hornantuutista ja veikeä tarina kävelyretkestä isoäidin luokse






Heikki Niska: Hornanperän hurjapäät. Noitia, mörköjä ja citykettu, 88 sivua. Kuv. Matilda Kilpua. Kulttuurivihkot 2021.


Mari Saloheimo & Juliana Hyrri: Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki, 44 sivua, Kulttuurivihkot 2021.







Entistä useampi pienkustantaja julkaisee lastenkirjallisuutta.  


Määrän jatkuva lisääntyminen kertonee siitä, että lastenkirjoissa nähdään potentiaalia myynninkin kannalta?

 

Uusin kustantajatulokas on Kulttuurivihkot, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä vuonna 1973 perustetusta yleisaikakauslehdestään. 


Kulttuurivihkot on aiemmin profiloitunut lähinnä lyriikan, aformismien sekä   essee- ja artikkelikokoelmien kustantajana. 

 

Viime vuonna ilmestyi myös kaksi lastenkirjaa. 

 

Heikki Niskan lastenrunokokoelma Hornanperän hurjapäät kokoa kansiensa väliin muun muassa useampiakin noitia (Kollastiina, Tekliina, Lauha ja Köppiäinen), häijyn Heikurin, mörköpoika Mörran ja luikuria laskevan Herra Huikurin. 


Runoja yhdistää Hornanperän taianomainen miljöö, joka löytyy osoitteesta Hornantuutti 13.

 

Heikki Niska on 1980-luvulta lähtien julkaissut rinnakkain runoja sekä lapsille että aikuisille. Viime vuonna ilmestyi myös Enostonen kautta hänen ensimmäinen lastenromaaninsa, Hössöttävät Hörvelöt (kuv. Ulla Saar), joka kertoi omintakeisen perheen edesottamuksista.

Kaikissa Niskan lastenkirjoissa kieputetaan kieltä, välillä jopa hengästyttävässä tahdissa. 


Riimit ovat melko yllätyksettömiä ja siten mekaanisia: 

 

Trullipari tomerasti

marssi metsänlaitaan asti.

 

Heti tuli eripuraa,

Peikko syytti: Tuotte kuraa!

 

Vaikka vääntäisitte porua, 

En huoli oksia, en lorua!

 

Monet runoista kertovat Hornanperän originelleista asukkaista, noidista ja möröistä. Kolmannessa osiossa Sörkan Sörra ja citykettu runoissa seikkaillaan Helsingissä.


Vauhdikkaiden ja äkkikäänteisten lorujen ohesta löytyy muutama tunnelmoivampikin loru, esim. "Lehmän uni" ja "Tuuditus".

 

Perinteisen lastenlyriikan tapaan kokoelmassa eletään vuodenkierron mukaan. 



 

Matida Kilpua on piirtänyt hahmot käsin ja viimeistellyt
kuvat tietokoneella. Kilpuan kuvitusta Heikki Niskan
lastenrunokirjaan Hornanperän hurjapäät
(Kulttuurivihkot 2021).  


Kokoelman kuvittajana tekee debyyttinsä helsinkiläinen alakoululainen Matilda Kilpua. Hän teki kirjan sekatekniikalla toteutetut kuvitukset yhdeksänvuotiaana. 

 

Kokonaisuutena eheämpi Kulttuurivihkojen uutuus on Mari Saloheimon ja Juliana Hyrrin kuvakirja Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki


Nelikulmainen nidottu kuvakirja on muodoltaan ja ilmeeltään miellyttävä ja todistaa, että Suomessakin voisi olla nykyistä suuremmat markkinat nidotuille, huolellisesti suunnitelluille kuvakirjoille. 


Taiton kannalta turhalta konstailulta tosin tuntuu tekstin keskittäminen. 


 

Idyllinen lukuhetki puun katveessa. Juliana Hyrrin kuvitusta
Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa Neste-Hukan ja
Repo-Rangan kävelyretki
(Kulttuurivihkot 2021). 



Mari Saloheimo on vapaa tutkija ja kirjoittaja. Hänen naivistinen tarinansa on muodoltaan perinteinen eläinsatu, tosin jo ensimmäinen aukeama vihjaa, että pureskeltavaa voisi olla myös aikuiselle:

 

Eräänä aamuna Neste-Hukka istui aurinkotuolissa lukemassa Puhtaan Järjen Kritiikkiä.

Silmää vinkataan myös klassisten satujen suuntaan: Hukan kodin ohi astelee sen hyvä ystävä Repo-Ranka. Se on matkalla isoäitinsä luokse herkkukorin kanssa. 



Illan tullen auringonpaiste vaihtuu siniseen hämyyn. 
Juliana Hyrrin kuvitusta Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa 
Neste-Hukan ja  Repo-Rangan kävelyretki 
(Kulttuurivihkot 2021). 
 



Päivä ehtii iltaan ennen kuin kaksikko pääsee perille. 


Siinä ne nyt istuvat tien laidassa

auringon laskiessa, vielä kaukana

isoäidin talosta, nälkäisinä kuin

pienet eläimet tuijottamassa

isoäidin ruokakoria.

 

Lopulta Repo-Ranka sanoi: 

”Vajutetaan sitä vähän. Jos me tässä

vaan istutaan ja näännytään, niin ei

se isoäitiä paljon auta.”

”Oikeassa olet kuomaseni”, vastasi 

Neste-Hukka.

 

Aamulla herätessä ne vajentavat vielä lisää eväskoria ja havahtuvat viimein asian tilaan: kori on tyhjä: ”Miten nyt käy nälkäisen ja väsyneen isoäidin? Sehän syö vielä heidätkin suuhunsa nälissään!” 

 

Tässä kohtaa tarina yllättää vielä kertaallene, kun kun susi ja kettu kohtaavat Silkka-Sipulin, joka on pudonnut talonpojan rattailta.


Sipuli ei osaa sanoa r-kirjainta, ja tästä syntyy tietysti vuoropuheluun lapsen mielestä hupaisaa vaihtelua. 


Avunanto koituu kaksikon pelastukseksi, kun tulppaaninsipuli pelastumisestaan kiitokseksi näyttää parhaimmat marja-apajat, talonpojan täyden katiskan ja sienipaikat ja perunapellon. 


Ja niin kaksikko lähtee tarpomaan eteenpäin, jälleen raskaan ja täpötäyden korin kanssa.

 

Hyrri luo harkituin vedoin maisemaan yksityiskohtia.
Erilaiset kuvakulmat tuovat kuvakerrontaan jäntevyyttä. 
Juliana Hyrrin kuvitusta  Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa 
Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki 
(Kulttuurivihkot 2021). 



Riittävän pelkistetty, mutta kieleltään tavattoman vivahteikas tarina on onnen omiaan ääneen luettuna. 


Juliana Hyrrin suuripäiset ja sympaattiset eläinhahmot anastavat oitis lapsen ja aikuisen sympatiat. 

Hyrri luo harkituin vedoin maisemaan yksityiskohtia. 


Erilaiset kuvakulmat tuovat kuvakerrontaan jäntevyyttä. 


Hyrri on aiemmin kuvittanut kaksi Pauli Kallion lasten sarjakuvaa Kalle, pallo ja sello sekä Kalle, Kaneli ja kipsi (Suuri Kurpitsa 2019 ja 2021).


Hyrrin taiteen tekemiseen ja persoonaan voi tutustua Meeri Koutaniemen Irti kuvasta -sarjan osassa Muistijälkiä sarjakuvan ruudulla






 






 




maanantai 21. helmikuuta 2022

Me ollaan sankareita kaikki


 











Mika Wickström & Arto Nyyssönen: Mörkö-Marko, 80 sivua, Arktinen banaani 2021. 

 

 






Seuraavana kesänä kasvu vain yltyy. Polvia ja sääriä särkee, vaikkei tekisi muuta kuin istuisi aloillaan. Jotkut jo pohtivat, kannattaisiko pojan harkita lajinvaihtoa. Ei tuollaisia hujoppeja ole kiekkokaukaloissa nähty, ja jos onkin, niin puolustajia niistä tehdään. 

Marko kuitenkin vannoo hiljaa itsekseen: ”Emmää pelaamista lopeta, vaikka kasvaisin kaksimetriseksi.”

 

Mika Wickströmin ja Arto Nyyssösen tietokuvakirja Mörkö-Marko ilmestyi jo viime vuonna, mutta on nyt Marko Anttilan eilen Pekingin olympialaisten jääkiekon loppuottelussa syöttämän ratkaisevan voittomaalin ansiosta erityisen ajankohtainen.  

 

Mika Wickström kertoo Marko Anttilan sankaritarinan. Itse en ole kovinkaan kiihkomielinen penkkiurheilija, mutta Anttilan lapsille ja nuorille suunnattu elämäntarina tuo myös havainnollisesti esiin perheen selustatuen merkityksen lapsen harrastuksen tukemisessa. Joskus yhteinen ponnistelu voi johtaa epätavanomaisen pitkälle. 



Koulun välituntien peliaikaa pidennettiin sillä, että luistimet
laitettiin jalkaan jo kouluun lähtiessä, totta vai tarua? 
Arto Nyyssösen kuvitusta Mika Wickstömin tietokuvakirjaan 
Mörkö-Marko (Arktinen banaani 2021). 


Kannustusta Anttila sai myös kouluvuosinaan Lempäälän Kelhon kyläkoulussa, kun koulun ruokalan emäntä antoi kasvavalle pojalle lihapullapäivänä isomman annoksen ja opettaja lupasi pojille enemmän peliaikaa välitunnilla.


Totta tai legendaa, mutta pojan kerrotaan lähteneen joskus koulubussiinkin luistimet jalassa, koska luistimen nauhojen sitomiseen meni liikaa aikaa.


 


Äijämäistä uhoa. Arto Nyyssösen kuvitusta Mika
Wickstömin tietokuvakirjaan  
Mörkö-Marko
 (Arktinen banaani 2021). 

 

Wickström on kirjoittanut lukuisia urheiluaiheisia romaaneja ja tietokirjoja. Hän kertaa Anttilan uran vaiheet, alkaen kotipihan höntsäilystä pikkuveljen kanssa Lempäälässä ja päätyen vuoden 2019 maailmanmestaruuskisohin. 



Pelikohtauksissa ja pelaajien asennoissa
on tunnelma ja uskottavuus kohdillaan.
 
Arto Nyyssösen kuvitusta Mika Wickstömin
 tietokuvakirjaan 
Mörkö-Marko (Arktinen banaani 2021). 




Sarjakuvataiteilijan ja graafikon Arto Nyyssösen kuvitus on luvalla sanoen äijämäisen rouheaa. 


Ihmisten kasvot ovat kuin kirveellä veistettyjä ja pelkistetyt nappisilmät eivät aina tee oikein oikeutta kohteilleen. 


Karikatyyrinen kuvitus voi olla tietoinenkin valinta. 


Raffimpi tyyli vetoaa varmasti myös aikuisiin jääkiekkofaneihin. 

 

 

Jääkiekkoilusta lapsille ja nuorille:

 

Kuvakirjoja

 

Ikioma kiekkokirjani, suom. Vesa Korpela, Tactic 2014


Katarina Ekstedt & Thomas Olsson: Eetu pelaa jääkiekkoa, suom. Osmo Ryytty, Karisto 2015 / kuvakirja 


Niina Veittikoski: Hertta pelaa jääkiekkoa, Tammi 2012 / kuvakirja 


Lukutaidon alkuun


Roope Lipasti & Harri Oksanen: Lätkä-Lauri -kirjat, Lukupala-sarja, WSOY v:sta 2017


Tuula Kallioniemi: Liukas lätkä, kuv. Silja-Maria Wihersaari, Otava 2020


Harri Istvan Mäki: Mörkökiekkoilua, kuv. tekijän Lector 2020

 

Tietokirjoja

 

Roope Lipasti & Harri Oksanen: Lätkä-Laurin jääkiekkokirja, WSOY 2019


Keijo Leppänen: Snaipperi: Eeli Tolvasen tarina, Myllylahti 2018

 

Nuortenkirjoja


Kalle Veirto: Tähtiketju-sarja, Karisto v:sta 2018


Kirsi Pehkonen: Hilla-sarja: Aloituskiekko, Punaviiva, Vieraskentillä, Ketjukaverit, Voittolaukaus, Karisto 2011–2015


Taina Haahti: Gladiaattorikoutsi, WSOY 2010


Gunnar Nordström: Kiekkotähti-sarja, suom. Risto Pakarinen, Karisto 2002–2012


Bengt-Åke Cras: Lätkäjengi-sarja, suom. Katriina Savolainen, Tammi 1997–2006 


Mika Wickström: Kypärätemppu, WSOY 1999

 

torstai 17. helmikuuta 2022

Fiksut käyttää omaa päätä... tai häntää













Kirsti Kuronen & Maria Laakso: Hännät, 72 sivua, Karisto 2022.

 

Sari Peltoniemi: Kummat, 153 sivua, Tammi 2003. Kansikuva Timo Mänttäri. 

 






Identiteettiin liittyvät pohdiskelut ovat nuortenkirjallisuuden kestävimpiä teemoja.

 

Kirsti Kurosen ja Maria Laakson juuri ilmestynyt nuortenkirja Hännät toi oitis mieleeni Sari Peltoniemen lähes 20 vuotta sitten ilmestyneen nuortenromaanin Kummat.


Peltoniemen romaanissa joukolle lukiota käyviä nuoria kasvaa häntä ja täydenkuun aikaan myöhemmin ilmenee muitakin hieman kiusallisiakin lieveilmiöitä. 


Sisäkertomus ammentaa suomalaisesta mytologiasta ja ihmissusiaihelmista. 

 

Kummat on hyvä esimerkki kotimaisesta ”uuskummasta”, jossa realistisiin tapahtumiin työntyy absurdi, eriskummallinen, outo fantasiajuonne. 


Opettaja ottaa heti kaiken pedagogisen 
hyödyn irti poikien hännistä. Maria Laakson kuvitusta
Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät
(Karisto 2022). 

 


Hännät kertoo puolestaan kolmesta yläkouluikäisestä pojasta, jotka päättävät erottautua massasta ja tekevät itselleen komeat hännät.


Ilmiöstä tulee hieman kangertelevan alun jälkeen maailmanlaajuinen hitti.

 

Kurosen ja Laakson Hännät tekee eräänlaisen hommagen, kunnianosoituksen, Peltoniemen teokselle, kun äidinkielen opettaja kertoo aiheeseen liittyvästä kirjasta:

 

– Erilaisuudesta kertova fantasiatarina, jossa nuorille kasvaa hännät. Kirjan nimi on Kummat, opettaja selittää. 

 

Hännät herättävät myös välittömästi 
tyttöjen mielenkiinnon. 
Maria Laakson kuvitusta 
Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät 
(Karisto 2022). 



Kurosen ja Laakson kirjan formaatti on erinomainen: nidottu, mutta huoliteltu sidosasu ja reilusti alle sadan sivun jäävä mitta ja runsas nelivärinen sarjakuvakuvitus houkuttavat myös hieman penseämmin lukemiseen suhtautuvia nuoria.  


Kirjasin olisi kernaasti saanut olla vielä kookkaampi. 


 

... ja eipä aikaakaan, kun tasavallan presidenttikin
ottaa kantaa uuteen villitykseen. 
Maria Laakson kuvitusta 
Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät 
(Karisto 2022). 


Kurosen tarinaa voi käyttää myös kielitietoisuuden herättelyyn: siitä löytyy lukuisia erilaisia ilmauksia, joissa häntää käytetään myös kuvaannollisena metaforana tai sananlaskun aiheena. 

 

Maria Laakson humoristinen sarjakuvavetoinen kuvitus tuo tarinaan vielä lisää ulokkeita. Karrikoidut hahmot ovat selkeitä ja poikkevat toisistaan riittävästi. 


Olen jo pitkään povannut, että nuortenromaaneihinkin saataisiin lukemisen tueksi enemmän kuvitusta.  

 

 

Kuvakirjoja hännistä: 

 

 

Hertta Vierula: Hännänkääntötemppu, Karisto 2019  

Wanda Gag: Hassumpi juttu, suom. Tuomas Kilpi, Oppian 2018 


Sari Vento & Mika Launis: Peikonhäntä, WSOY 2007


Katriina Viljamaa-Rissanen: Jere löytää häntänsä, Weilin+Göös 1974