Vanhempien ero ei ole maailmanloppu

Noora Alanen & Anne Muhonen: Anna ja eron tuomat muutokset, 34 sivua, Pieni Karhu 2022.

 

Måns Gahrton & Johan Unenge: Sonjan kaksi myssyä, suomentanut Marketta Pyysalo, 33 sivua, Lasten Keskus 2022.

 

Tittamari Marttinen & Johanna Ilander: Bonussisko, 33 sivua, Mäkelä 2021.

 

 

 

Vuoden 2020 lastenkirjatarjonnassa perhesuhteet olivat pitästä aikaa poikkeuksellisen näkyvästi esillä ja sama painotus näkyy myös uusimmissa kuvakirjoissa.

 

Perhe on lapsen elämän tärkein kiintopiste ja vanhempien hyvinvointi heijastuu aina myös lapsen arkeen.

 

Siksi on kiinnostavaa tutkia, kuinka perhedynamiikan muutoksia kuvataan vanhempien erosta kertovissa kuvakirjoissa.

 

Annan aarre on kuva koko perheestä
ajalta, jolloin kaikki oli vielä hyvin. Anne Muhosen
kuvitusta Noora Alasen tekstiin kuvakirjassa
Anna ja eron tuomat muutokset (Pieni Karhu 2022). 

Noora Alasen ja Anne Muhosen kuvakirja Anna ja eron tuomat muutokset kuvaa havainnollisesti lapsen näkökulmasta kodin tunneilmaston muuttumista vanhempien erotessa. 

Anna yrittää toimia niin, ettei anna aihetta äidin räyhypuheluihin isälle. 

Tyhjällä tilalla on tässä koko aukeamalle levittäytyvässä
kuvassa tärkeä symbolinen merkitys. Annan ja isoveljen on vaikea
samastua äidin ja tämän uuden miesystävän onneen ja iloon. 
Anne Muhosen kuvitusta Noora Alasen tekstiin kuvakirjassa 
Anna ja eron tuomat muutokset (Pieni Karhu 2022). 

Äidin uuden miesystävän Jussin äkkipikaisuus hermostuttaa ja uusi koti ei vielä tunnu kodilta lainkaan. 

Onneksi Anna saa tukea isoveljeltään Mirolta ja isomummulta. 

 

Noora Alasen tarina korostaa myös aikuisten oikeutta omaan aikaan ja toipumiseen. 

Anne Muhosen kuvituksessa tulee kauniisti esille kodin merkitys lapsen turvallisuuden tunteelle.

 

Ruotsalaisessa Måns Gahrtonin ja Johan Unengen kuvakirjassa eronneiden vanhempien yhä jatkuvat kiistat ja näkemyserot kilpistyvät lapsen vaatettamiseen.   

 

Esikouluikäisen Sonjan vanhemmat ovat hiljattain muuttaneet erilleen. 

Isän koti on vielä täynnä purkamattomia muuttolaatikoita. 

Isän uusi koti on vielä täynnä muuttolaatikoita, mutta silti isä löytää tyttärelleen lämpimän raidallisen myssyn. Johan Unengen kuvitusta Måns Gahrtonin tekstiin kuvakirjassa Sonjan kaksi myssyä (Lasten Keskus 2022). 

Syksy on viilentynyt ja isä kaivaa muuttolaatikoista Sonjalle raidallisen myssyn, jonka Sonjan äiti on neulonut todennäköisesti seurustelun alkuaikana. 

 

Sonjan myssy herättää äidissä ristiriitaisia tunteita ja hän ostaa Sonjalle uuden myssyn. 

Pienistä yksityiskohdista voi päätellä, että äiti on päässyt eron jälkeen nopeammin jaloilleen kuin isä, vaikka kumpikin vanhemmista tarjoaa Sonjalle turvalliset puitteet ja huolenpidon. 

 

Äidin kodissa kaikki tavarat ovat jo paikoillaan. Johan Unengen
kuvitusta Måns Gahrtonin tekstiin kuvakirjassa 
Sonjan kaksi myssyä (Lasten Keskus 2022). 

Pian Sonja väsyy kummankin vanhemman miellyttämiseen. 

Isä toteaa, että Sonja voi pitää kumpaa myssyä haluaa. 

Yksinkertaisen tarinan avulla on helppo lähteä keskustelemaan lapsen kanssa monista vanhempien eron nostattamista tunnoista.

 

Tittamari Marttisen ja Johanna Ilanderin kuvakirja poikkeaa näistä kahdesta kuvakirjasta selvästi myönteisemmän tunnelmansa takia: vanhempien avioero voi myös parantaa uusperheen elämänlaatua.  

Bonussisko sai viime Suomen uusperheiden liitolta Uusperheteko-palkinnon. 

Huomionosoituksella palkitaan vuosittain tekoja, jotka ovat tuoneet uusperheitä koskettavia teemoja näkyväksi, tukeneet tai edesauttaneet uusperheiden hyvinvointia tai vahvistaneet uusperheiden asemaa yhteiskunnassa. 

 

Jusa saa bonussiskon, Kirsikan, kun äidin naisystävä Outa muuttaa Jusan ja äidin kotiin. 

Ennen niin rauhalliseen kotiin tulee uusien asukkaiden myötä enemmän vipinää. 

 

Jusan mielestä bonussiskon kanssa arki on ihan erilaista. 
Johanna Ilanderin kuvitusta Tittamari Marttisen tekstiin
kuvakirjassa Bonussisko (Mäkelä 2021).  

Kirsikka on Jusaa rohkeampi ja sosiaalisempi monissa asioissa. 

Päiväkodin kaverisuhteetkin muuttuvat, kun Kirsikka tulee samaan ryhmään Jusan kanssa.

 

Kuvakirja on mainio esimerkki siitä, kuinka moninaisuuden teemaa voidaan väljentää myös nimeämällä keskushenkilöt siten, että lukija voi itse päättää heidän sukupuolensa mieleisekseen. 

Uusperheen symbioosi ja seesteinen olo tiivistyvät
yhteiskuvaan sohvalla. Johanna Ilanderin kuvitusta Tittamari
Marttisen tekstiin kuvakirjassa Bonussisko (Mäkelä 2021). 

Myös Johanna Ilanderin kuvitus ravistelee kliseitä. Äidin uudella kumppanilla Outalla on tatutointeja ja bodatut lihakset.  

Pieniä yksityiskohtia löytyy kuvituksesta niin lapsen kuin aikuisenkin bongattavaksi.

Ilahderin kuvituksen retrokuosit ja värimaailmat miellyttävät silmää. 

Ilander teki vakuuttavan debyytin omakustanteisella kuvakirjalla Eikka ja seitsemän sisarusta vuonna 2017. Kuvakirjalle ilmestyy syksyllä myös jatkoa, Bonussisko ja mustat sukat. 

Kun selkomukautus koukuttaa lukemaan myös alkuteoksen

Marja-Leena Tiainen: Musta enkeli, 111 sivua, Avain 2021. Kansikuva Alexander Krivitskiy / Unplash.

 

Marja-Leena Tiainen: Rakas Mikael, 263 sivua, Tammi 1999. Kannen suunnittelu Markko Taina. 

 

Nuorten selkokirjojen määrä ja laatu on viime vuosina ilahduttavasti kasvanut. 

 

Parhaimpaan lopputulokseen päästään mielestäni silloin, kun kirjailija luo aivan uuden selkokielisen tarinan,  jossa ei tarvitse tehdä kompromisseja juonenkäänteiden ja henkilöiden rajaamisessa.

 

Marja-Leena Tiaisen nuortenromaani Rakas Mikael näyttäytyy vielä yli 20 vuotta ilmestymisensä jälkeenkin omintakeisena: se on säilyttänyt kiinnostavuutensa niin aiheensa kuin kerrontansakin ansiosta. 

Jopa dialogi on säilynyt yllättävän uskottavana: vain satunnaiset viitteet markka-aikaan, kännyköiden vähäisyyteen, perunalaatikkoon ja vanhempien ihmisten teitittelyyn kielivät kirjan iästä.

 

Viime vuonna ilmestynyt Tiaisen itse Rakkaasta Mikaelista tekemä selkomukautus Musta enkeli innosti minut lukemaan myös alkuteoksen uudelleen. 

 

Alkuteoksen  jujuna on kaikkitietävä – tai pikemminkin kaikkinäkevä – kertoja.

 

16-vuotias Mikael  kuolee päihtyneenä polkupyöräonnettomuudessa. 

 

Lukija pääsee seuraamaan Mikaelin silmin ja kertomana tapahtumia tämän kuoleman jälkeen: kuinka oma perhe, ystävät ja ennen kaikkea hänen tyttöystävänsä, vuotta nuorempi Roosa, suhtautuvat hänen äkilliseen poismenoonsa ja selviytyvät siitä, kukin tavallaan.

 

Hieman ennen Mikaelin kuolemaa Roosa on halunnut kertoa pojalle olevansa raskaana, mutta tieto ei ennätä tavoittaa Mikaelia. 

 

Selkomukautuksen nimi Musta enkeli juontaa samannimisestä laulusta, jonka Mikaelin bändin jäsenet ovat tehneet hänen muistokseen.

 

Kirjailijan vapaudella Tiainen on muuttanut selkomukautuksen kerrontaa tyystin toiseksi. 

Nyt fokuksessa onkin Roosa ja tapahtumia kuvataan hänen näkökulmastaan! 

 

Ratkaisu on ymmärrettävä: selkokirjassa kerronnallinen kikkailu ei palvelisi lukijaa.

 

Selkomukautuksessa myös Mikaelin ja hänen isoveljensä vanhempien avioero ja heidän uraorientoitunut elämänsä ohitetaan kokonaan ja perhe kuvataan ehyenä.  

 

Pidän entistä tärkeämpänä, että kiinnostavista nuortenromaaneista tuotettaisiin nykyisin heti kirjan ilmestyessä rinnalle myös selkomukautukset. 

Tämä toisi lukemiseen enemmän tasa-arvoa.

 

Haastankin yläkoulun opettajia työstämään Rakas Mikael- ja Musta enkeli -kirjoja koululuokassa. 

Arvelen, että oppilaat voisivat olla jopa motivoituneita lukemaan molemmat teokset juuri siksi, että niiden näkökulmat ja sisältö poikkeavat kiinnostavasti toisistaan.

 

  

Kirjamatkoja lastenkirjaklassikoihin

Anna James: Pages & kumppanit 1: Tilly & kirjamatkaajat. Kuvittanut Paola Escobar. Suomentanut Marja Helanen. 391 sivua. Harper & Collins 2021.  

 

Lasten lukemaan innostamisen kiintoisana sivuilmiönä ovat lisääntyneet myös lasten- ja nuortenkirjat, joiden päähenkilöt ovat joko suoranaisia kirja-ahmatteja tai vasta tutustuvat varovaisesti kirjojen maailmaan.

 

Näkymä Tillyn isovanhempien kirjakauppaan.
Paola Escobarin kuvitusta Anna Jamesin lastenromaaniin
Tilly & Kirjamatkaajat (Harper & Collins  2021). 

11-vuotias Tilly on orpotyttö. Hän asuu kirjakauppaa pitävien isovanhempiensa kanssa. 

 

Äiti on kadonnut heti Tillyn syntymän jälkeen. 

Tyttö etsii lohtua kirjoista. 

Tosielämän ihmissuhteissa onkin vähän petrattavaa, ja isoäiti on jo vähän huolissaan Tillyn sosiaalisesta elämästä.

 

”Kirjat ovat minun juttuni”, Tilly jupisi itsekseen. ”Niiden kanssa minä pärjään.” 

 

Tilly huomaa omaavansa taikavoimia: Ihmemaan Liisa ja Vihervaaran Anna ilmiintyvät hänelle ihka elävinä ja pian tyttö pääsee jo siirtymään oikeasti lempikirjojensa maailmaan. 

Mukaan kirjaseikkailuihin pääsee välillä myös Oskar, jolla on lukihäiriö, mutta joka siitä huolimatta rakastaa lukemista.

 

Tilly saa tietää, että Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessa on ollut myös hänen äitinsä lempikirja.

 

Tilly mietti, miksi äiti oli pitänyt juuri näistä kirjoista, sillä niitä oli ilmiselvästi suuresti rakastettu. Olikohan äiti rakastanut kirjojen henkilöitä samoista syistä kuin hän? Oliko Anna Shirley saanut äidin nauramaan samoissa kohdissa kuin hänet? Tilly sulki silmänsä ja kuvitteli rinnakkaiselämän, jossa hän voisi kysyä asiaa äidiltä. Siinä elämässä hän voisi mennä alakertaan, ja äiti istuisi keittiön pöydän ääressä ja pilkkoisi vaarin kanssa salaattia tai vaivaisi mummin apuna jauhoista ja voista kuorta hedelmäpiirakkaan.  - -  

 

Seikkailuissa piilee toki myös vaaransa: ynseä salakirjaston käsikirjaosaston kirjastonhoitaja Enoc Chalk edustaa lastenromaanin pakollista ankeuttajaa, jonka toimet aiheuttavat sydämentykytystä Tillyn lisäksi myös lukijalle. Vaarana nimittäin on, että voi jäädä iäksi kirjan sisälle! 

 

Tilly saa myös oppia, että vaikka tarinat kohentavatkin elämää, niiden ei pitäisi silti kokonaan korvata todellista elämää. 

Niukkaa kuvitusta kompensoi typografinen kikkailu, jossa
teksti lähtee riveiltä liikkeelle ja saattaa näin vaikeuttaa
aloittelevan lukijan keskittymistä. Paola Escobarin kuvitusta Anna Jamesin lastenromaaniin Tilly & Kirjamatkaajat (Harper & Collins  2021). 

 

Marja Helasen suomennos tavoittaa  briljantisti Lewis Carrollin Alice-kirjojen absurdin nonsensen ja L. M. Montgomeryn Anna-kirjojen vivaihteikkaan ilmaisun. 

Suoria sitaatteja löytyy  Jukka Kemppisen suomentamasta R. L. Stevensonin Aarresaaresta ja Toini Swanin suomentamasta Frances Hodgson Pikku prinsessasta. 

 

Paola Escobarin kuvitus jää somistukseksi. Tuhtiin sivumäärään nähden mustavalkoinen kuvitus on vinjettimäistä ja todennäköisesti se on toteutettu digitaalisena. 

 

Teksti kikkailee kirjasimilla ja nyrjähtäneillä riveillä välillä hieman tekotaiteellisesti. Vasta lukutaitoaan treenaavalle lapselle tällainen tehoste voi haitata keskittymistä ja vaikeuttaa tekstin omaksumista.