kiekko ja juoni kulkevat letkeästi

Kirsi Pehkonen: Aloituskiekko. 182 sivua. Karisto 2011. Kansikuva Antti Ollikainen.












Urheilu on selvästi tullut uudeksi muotiaiheeksi kuvakirjoihin (esim. Annika Manström: Antto urheilee, Schildts 2011, Niina Veittikoski: Hertta pelaa jääkiekkoa (Tammi 2012) ja Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri tekee maalin, Tammi 2011)

Aihepiirillä on jo pitkät perinteet lasten ja varhaisnuorten sarjakirjoissa. Sporttisten poikien rinnalla kuvataan nykyisin entistä enemmän myös tyttöjen liikunnallisia harrastuksia, erityisesti joukkuelajien parissa (esim. Anneli Kannon Futistyttö-sarja, Karisto).

Kirsi Pehkonen tekee vauhdikkaan sarjan avauksen. 13-vuotias Hilla on pelaillut tuttujen poikien kanssa korttelikiekkoa lämpimikseen ja mielihalulla, kunnes naapurikaupungin jääkiekkovalmentaja pongaa hänet kaukalosta – tietämättä ensin varman päälle Hillan sukupuoltakaan.

Hilla suhtautuu vieraan miehen kontaktiin varauksellisesti, mutta kun Kaartisen tarkoitusperät osoittautuvat rehellisiksi, on edessä uuden pähkäilyn paikka: kuinka vanhemmat suhtautuvat ajatukseen, että Hilla värvättäisiin tyttöjen jääkiekkojoukkuesseen 50 kilometrin päähän kotoa, kuinka luontuisivat pitkät välimatkat, joukkueen lisenssimaksut ja varustehankinnat? Hilla on nimittäin tottunut siihen ,että raha ei kasva puussa ja vanhemmat joutuvat välillä venyttämäänkin penniä saadakseen viisihenkisen perheen menot ja kulut tasapainoon tulojen kanssa.

Hilla esittäytyy lukijalle sarjan avausosassa omatoimisena, luonteeltaan suoraselkäisenä ja vastuuntuntoisena tyttönä. Hillan paras ystävä Noora on myös osaltaan koulinut Hillan suhteellisuudentajua. Noora on vammautunut pienenä auto-onnettomuudessa ja joutunut totuttelemaan elämään proteesijalan kanssa. Tämä ei ole Nooran optimismia ja luonteen yritteliäisyyttä lannistanut: hän harrastaa pingistä ja on edennyt siinä jo varsin pitkälle.

Tällainen "terveen" ja "sairaan" lapsen vastinparien esittäminen on tuttua jo vanhoista lastenkirjaklassikoista, muistetaanpa vaikka F. H. Burnettin Salaista puutarhaa, jossa rampa Colin auttaa äksyä ja hemmoteltua Marya asettamaan elämänarvot oikeille kohdilleen.

Pehkonen ei Nooran vammautumista surkuttele ja kirjan lopuksi sydänystävien asiat ratkeavat ystävyyden ylläpitämisen ja harrastusten jatkamisen kannalta vallan onnekkaasti parhain päin.

Aloituskiekon kelmien epäkiitollista roolia saavat näytellä Nooran ja Hillan luokan pissikset, jotka yrittävät kaikin keinoin vähätellä tyttöjen urheiluharrastukselle antautumista.

Kirsi Pehkonen (s. 1965) asuu Vehmersalmella ja työskentelee opettajana Siilinjärvellä. Hän on debytoinut Myllylahti-kustantamon kautta nuortenromaanilla HyväUni vuonna 2005.

On kiinnostavaa, että kirjailijan urasta haaveilevat sitkeimmät ”sissit” avaavat julkaisutilinsä ensin pien- tai tarvepainatuskustantamon kautta ja vähin erin sitten laajentavat repertuaariaan ja saavat myös isojen yleiskustantajien ovet auki teoksilleen. isojen yleiskustantajien piiriin.

Samanlaisen kustantajareitin on käynyt nuortenkirjailijana vielä hyvinkin nuori Siiri Enoranta, jonka kolme ensimmäistä teosta ilmestyivät pienen Robustoksen kautta, ja tänä keväänä hänen neljäs romaaninsa Painajaisten lintukoto ilmestyy WSOY:n kustantamana.