Presidentin elämä ei ole aina lastenkirjoissakaan herkkua

Tämänpäiväisen presidentinvaalin ensimmäisen äänestyskierroksen kunniaksi Lastenkirjahyllykin luotaa lastenkirjallisuudesta löytyviä presidenttien näköiskuvia.

Lastenlyriikka on ollut erityisen mieltynyt presidentin virallisen protokollan ja toisaalta myös yksityiselämän kuvitteluun. Näkökulma on usein lapsen: lapsi ei osaa – onneksi – pokkuroida presidentin auktoriteetin takia vaan mielikuvittelee millaista on presidentin elämä kulissien takana. Lapsella on myös lupa olla anarkistinen ja kuvitella presidentti mitä hullunkurisimpiinkin tilanteisiin.




Kaarina Helakisa ilakoi vuonna 1976 ilmestyneessä Posetiivi-runokokoelmassaan tähän tapaan:

Kekkonen kiipesi ratikan katolle
ja hyppäsi siitä lentävälle matolle
ja lentää lepatti Helsingin poikki
ja illan tullen linnaansa loikki.

Yllä olevassa Urpo Huhtasen kuvituskuvassa Kekkonen liitelee matollaan eduskuntatalolle asti.




Kovasti Kekkosen näköinen mies seikkailee myös Kasper ja Nora Strömmanin kuvakirjassa Soffpotatisen, (Söderströms 2005, suom. Sohvaperuna, WSOY), joka on aiemmin ollut esillä Lastenkirjahyllyssä.


Mauno Koivisto on innoittanut Tuula Korolaista hänen esikoiskokoelmassaan Enkeli ja poliisi. Runoja lapsille ja lapsenmielisille (Tammi 1990) tekemään kokonaisen sikermän Mauno Koivistosta.




Runossa "Presidentin ikävä elämä" surraan sitä kuinka

– – – Verkkareissa ei saa olla
pressanlinnan aulassa;
arkenakin Manu kulkee aina kovat kaulassa. – – –

Osansa saavat Manun lentopalloharrastus ja sopuliviittaukset. Matkustaessaan Orienttiin Manu hankkii tuliaisia Tellelle ja Assille.

Hannu Hyrskeen kuvituksesta tunnistaa Manun otsatukan.

Jukka Itkonen on samaistunut Tarja Halosen edustusvelvollisuuksiin runokirjassa Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia (Otava 2007, kuv. Christel Rönns).

Runo "E. T. Kaukainen, tasavallan presidentti" ei ole suora näköiskuva Halosesta, mutta Christel Rönnsin kuvitus, jossa ryytyneen näköinen adjutantti pitelee sateenvarjoa korkokenkiin sonnustautuneen presidentin päällä, viittaa kyllä selvästi Haloseen:

--- Hymyilen kauniisti;
haukkuvat heikoksi.
Tukka on sekaisin;
kutsuvat peikoksi.
Maatalousnäyttely,
sikaa ja lammasta,
pissittää, mutta on
purtava hammasta
ja kuultava
maakuntalaulu. – – –

Jukka Itkosen koottujen runojen Leikkihaitarissa (Otava 2011) on sama runo Matti Pikkujämsän kuvittamana, ja siitä tunnistaa Halosen Muumimamman käsilaukkuineen kaikkineen!