torstai 8. maaliskuuta 2012

Kaula ja kuinka sitä käytetään



Hannele Huovi: Maailman paras napa. Satuja sinusta. Kuv. Kristiina Louhi. 96 sivua. Tammi 2005. Ulkoasun suunnittelu Tuija Kuusela.








Rouva Huu mietti aamulla herättyään pitkään, mikä olisi hyvä lastenkirja nostaa esiin kansainvälisenä naistenpäivänä. Äitiyden ja vanhemmuuden ylistyksiä löytyy lastenkirjallisuudesta kosolti, mutta mikä olisi kirja tai tarina, joka kiteyttäisi naiseuden iloa ja riemua konkreettisesti, eri ikäisiä tyttöjä ja naisia koskettavasti?

Ja löytyihän se tietty satu vihdoin sieltä alitajunnan uumenista!

Hannele Huovin ja Kristiina Louhen Maailman paras napa. Satuja sinusta on yksi rouva Huun lempisatukirjoja, johon on hauska palata aina uudelleen. Tämä kirja on verraton esimerkki siitä, kuinka kuvan ja sanan yhteispelillä luodaan kokonaistaideteoksia.

Huovin sadut ovat alun perin syntyneet tilauksesta Radio Suomessa taannoin esitettyyn Pätkät-sarjaan, johon pyydettiin kirjailijoilta viiden minuutin ääneen luettuun formuun sopivia satuja ja tarinoita. Saman formaatin tuotoksina ovat ilmestyneet myös ensimmäiset Jukka Parkkisen Karhukirjeet (WSOY 2002) ja Mari Mörön Pyryhattu ja Viimapää (Tammi 2002).

Satu on perinnetietoinen kirjallisuudenlaji. Huovikin hyödyntää kokoelman saduissa vanhojen satujen aineksia, lainaa kansansadun hahmoilta tyyliteltyjä luonteenpiirteitä ja rakentaa satujensa maisemat mieluusti vanhojen klassikkosatujen maisemiin. On kuninkaita, kuningattaria, sanavalmiita prinsessoita ja veljessarjan hännänhuippuja, jotka toimivat kukin suurin piirtein ennalta tunnetun satuluonteensa mukaisesti.

Saduista löytyy myös nonsense-satujen veikeää hölynpölyä, mutta saduilla on myös vissi opettavainen funktio, ilman pinkeyttä ja paatosta: kukin satu kertoo jostakin ihmisen ruumiin osasta ja saa lapsessa – ja aikuisessa – aikaan iloa ja ylpeyttä tämän kehon osan toiminnoista.

Kokoelman sadut ovat juuri tähän aikaan sopivia itsetunnon kohotussatuja kaikenikäisille: minä olen hyvä tällaisenaan, olen ainutlaatuinen ja minulla on oikeus tuntea siitä myös ylpeyttä.

Satukirjan helmi on satu ”Kuinka kaulaa käytetään”. Siinä tyttö pettyy saatuaan tädiltään viisivuotislahjaksi kaulan. Tyttö ei ymmärrä lahjan arvoa – onko mitään hyödyttömämpää kuin KAULA?



”Kuinka kaulaa käytetään?”, kysyi tyttö.

”Kaulaillaan ja halataan”, tytön äiti sanoi ja nauroi. Mutta täti oli asiallinen ja alkoi selittää:

”Kaula laitetaan pään alle, leuan alapuolelle. Kaula on ikään kuin pieni varsi pään ja muun ruumiin välillä. Minusta on kauniimpaa, kun pää ei ole aivan hartioissa kiinni.”

”Minusta ei”, sanoi tyttö ja viskasi kaulan nurkkaan. Hän tuli mainiosti toimeen ilman kaulaakin.

Ensipettymyksestä selvittyään tyttö on kuitenkin aulis kokeilemaan kaulaa, mutta ei vieläkään vakuutu sen tarpeellisuudesta. Mutta sitten täti antaa lahjan toisen osan, helminauhan, ja ripustaa sen tytön kaulaan:

Täti käveli peilikuvaan hänen taakseen, otti kaulastaan helminauhan ja kiinnitti sen tytön kaulaan.

”Tämä kuuluu lahjaan,” täti sanoi ja hänen sormiensa hipaisu tuntui tytön sydämessä asti. Tyttö ymmärsi, että kaula oli myös erittäin arka ja suojeltava paikka.

”Jos et pidä kaulasta, voit aina nostaa kaulukset pystyyn,” täti sanoi, kiitti kahvista, hyvästeli tytön ja hänen äitinsä ja lähti.

Siitä päivästä lähtien sillä tytöllä on ollut kaula.


Kristiina Louhi on kokeillut Maailman kaunein napa –satukirjassa ensimmäistä kertaa akryylivärejä. Louhelle aiemmin tunnusomaiseen pikkutarkkaan tussi- ja akvarellitekniikkaan nähden jälki näytti kirjan ilmestyessä hyvin karhealta, vaikka Louhen tyyli olikin siitä edelleen tunnistettavissa. Hahmot liikkuvat välillä paljaan valkoisella taustalla, toisinaan taas osana sävykästä maisemaa. Ja värit – ne hehkuvat raikkaina mattapintaisesta, paksusta paperista huolimatta. Nyttemmin tästä pelkistetystä tekniikasta on tullut Louhelle ominainen tyyli, joka tuntuu taas vallan luonnolliselta ja tutulta. On hyvä, että kuvittajatkin lähtevät välillä tekemään radikaaleja kokeiluita ja uudistamaan tyyliään.

Rouva Huu toivoo, että kaikki Lastenkirjahyllyn naispuoliset lukijat iloitsevat tänään omasta kaulastaan ja kaulailevat ahkerasti.

1 kommentti:

Rita kirjoitti...

Ihanaa saada nauttia kirjoittajan luovasta mielikuvituksesta ja sympaattisesta huumorista. Lapsilla on usein tuonkaltaista näkemystä, ja ellei ole, tämä kirja varmaan auttaa :) Erittäin kiva! Kiitos esittelystä.