Lastenkirjan takuuaihe löytyy alapäästä

Hope Vestergaard & Valeria Petrone: Vessavintiöt. Muistele tätä kun sinulla on hätä! Suomentanut Tuula Korolainen. 32 sivua. Tammi 2012.

Lastenkirjallisuuden tutkijan ja kriitikon elämä on joskus niin yllätyksellistä. Koskaan ei voi tietää, mistä aiheesta media kulloinkin kiinnostuu ja ottaa yhteyttä.

Eilisen kiireisen päivän ehdoton piristysruiske oli erään maakuntalehden toimittajan yhteydenotto puhelimitse. Verkkaisen tunnustelevasti toimittaja pääsi vähitellen itse aiheeseen. Hän halusi nimittäin tarkistaa, onko hänen otoksensa pierua käsittelevän lastenkirjallisuuden osalta jokseenkin täydellinen.

Hyvää taustatyötä toimittaja oli tehnytkin, mutta hän ilahtui kovasti yhdestä mainitsemastani anekdootista vuodelta 1985. Kaija Löytty, nyttemmin Pispa, julkaisi ensimmäisessä runokuvakirjassaan Prinssi Pipariksi runon "Peteltä pääsi":

Peteltä pääsi pie- pie-

pieni lintu pakoon,

häkistä lie

ovi jäänyt auki,

ja siitä se pyrähti

niin että hyrähti

pilvien rakoon.

Oheinen kuvitusnäyte on kirjan uusintalaitoksesta vuodelta 2007, jonka on kuvittanut Elina Warsta.

Runo tiivistää mainiosti olennaisen paukkujen päästelemisen tabuluonteesta lastenkirjoissa: kirjailija on halunnut leikitellä anarkistisesti lasten rakastamalla aiheella.

Runon keskusteema tulee kyllä hyvin toteen näytetyksi, vaikka ollaankin – ikään kuin muodon vuoksi – vähän häveliäitä.

Kun tämä lasten siisteyskasvatus nyt selvästi on näinkin trendikästä, niin pitänee nostaa pöydälle vielä yksi kevään kuvakirjauutuus, yhdysvaltalainen Vessavintiöt. Se on valloittava opas potalta pöntölle siirtyvän lapsen siisteyskasvatuksen tueksi ja turvaksi.

Päiväkoti-ikäisillä eläinlapsilla on jokaisella omat boheemit, suurpiirteiset tai muutoin vain epähygieeniset ja toisia huomioimattomat tapansa suorittaa tarpeitaan.

Simppa-leijona ei muista pestä käsiään tarpeiden teon jälkeen, Pulmu-possu jättää asioinnin vessassa aina viime tippaan, Keke-krokotiili ei muista nostaa pytyn rengasta pissiessään ja osuu usein ohi, Julle-jänis unohtaa huuhdella pöntön, Ainikki-ankka unohtuu pöntölle haaveisiinsa, Make-maki ei kunnioita toisten vessarauhaa jne.

Tuula Korolaisen rennosti suomentama riimi kulkee luistavasti:

On Hissulla ilmavaivoja,

paine masussa melkoisen raju.

Kun paukku pääsee (ja pääseehän se),

menee hajusta melkein taju.

Ei paukkua pysty estämään,

pakko ilman on ulos päästä.

Silloin lapset Hissulle huutavat,

eikä yksikään ääntään säästä:

HISSU, PYYDÄ ANTEEKSI!

Tämän modernin siisteyskasvatuskirjan äänensävyt ovat iloisen opettavaisia.

Ja kuten aina, kertaus on opintojen äiti. Viimeiselle sivulle on vielä koottu ydinasiat seinätauluksi ja samanlaisen voi kirjan lopusta irrottaa myös oman vessansa seinälle!

PS. Rouva Huu hengaa Helsingissä pari päivää, joten ei kannata HÄTÄÄNTYÄ, jos blogi ei päivity enkä reagoi tämän paukkutekstin aiheuttamaan kommenttivyöryyn.