Toni Raiten-D´Antonio: Samettipupun periaatteet. Tule siksi joka olet. Lastenkirjaklassikon hiljaista viisautta. Suomentanut Päivi Holmberg. 195 sivua. Arkki 2007. Margery Williams: Samettipupu eli kuinka leluista tuli oikeita. Kuvittanut William Nicholson. Suomentanut Aila Nissinen. 30 sivua. Otava 1972.
Margery Williams & Judith Sutton: Samettipupu. Suomentanut Marjatta Kurenniemi. 24 sivua. Tammi 1993 . 3. painos 2009. Tammen kultaiset kirjat 176.
Tämä blogimerkintä menee vielä Tammen kultaisten kirjojen juhlavuoden piikkiin. Huomenna Helsingissä juhlitaan kirjasarjan 60-vuotisjuhlavuotta, ja rouva Huukin on kekkereissä mukaan.
Britanniassa syntyneen, sittemmin Yhdysvaltoihin muuttaneen Margery Williamsin (1881-1944) The Velveteen Rabbit on kotimaassaan rakastettu klassikko. Tämä kuvitettu, alun perin 1922 ilmestynyt lastenkirja on Williamsin tuotannosta tunnetuin ja tekijä itse on maininnut henkiseksi innoittajakseen englantilaisen runoilijan Walter de la Maren tuotannon ja suhtautumisen lapsuuteen.
Samettipupu on surumielinen tarina pojalle rakkaasta samettipintaisesta lelukanista. Se kuulee muilta lastenkamarin leluilta ja varsinkin vanhalta leikkihevoselta, että vasta paljon rakastetusta leikkikalusta voi tulla oikea ja elävä…
Kerran kani unohtuu leikin tuoksinassa yöksi puutarhaan ja se tutustuu oikeisiin pupuihin. Poika sairastuu ja lääkäri määrää kaikki pojan vanhat lelut tartuntavaaran takia hävitettäviksi. Samettikani päätyy puutarhan kauimmaiseen nurkkaan puutarhan perälle. Ilmassa on onneksi ripaus taikaa: keijukainen huomaa kanin ja taikoo sen eläväksi!
Williamsin alkuteoksesta on ilmestynyt kaksi suomennosta, ensimmäinen 1970-luvulla ja toinen Tammen kultaisten kirjojen versio on 1990-luvulta. Aila Nissisen suomennos ja Nicholsonin kuvitus tekevät kunniaa alkuteoksen unenomaiselle hengelle siinä missä TKK-sarjan karamellisoitu ja likemmäs lapsen arkista kokemusmaailmaa tuova versio vähän säröttää lastenhuoneen lumousta.
Kumpikin versio puoltaa silti paikkaansa. Elollistettujen leikkikalujen lastenkirjaperinteessä Samettipupulla on itsestään selvä kunniapaikkansa. Se puhuu kauniisti elämän kiertokulusta ja luopumisen tuskasta, mutta toisaalta myös sen vapauttavasta vaikutuksesta ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja kehittymisen kannalta.
Yhdysvaltalainen psykoanalyytikko Toni Raiten-D´Antonio on ammentanut Samettipupun viisaudesta myös elämäntaito-oppaan. Hän on käyttänyt lastenkirjaklassikkoa taustatekstinä havainnollistaessaan sitä, kuinka oppia elämään nykyisessä esineellistävässä ja tuotteistavassa maailmassa onnellisina ja omia voimavarojaan hyödyntäen.
[Rouva Huu muistaa lukeneensa joskus 10-vuotiaana mummolan vintiltä löytämäänsä Dale Garnegien elämäntaito-opasta Miten saan ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa (1. suom. 1937). Siihen verrattuna tässä esitelty opas on huomattavasti inhimillisempi….]
Hiukan ynseästi huomasin tosin yskähteleväni jo Raiten-D´Antonion teoksen saatesanoja lukiessani:
.... Vaikka Samettipupu onkin vain lastenkirja, se avaa radikaalin näkökulman ihmiseen ja yhteiskuntaan.
Nimenomaan lastenkirjathan avaavat ovia inhimilliseen ajatteluun, olematta mitään vähäteltävää "vain-kirjallisuutta"!
Jouhevasti Raiten-D´Antonio osoittaa, kuinka Samettipupun henkilöt opettavat meille, miten saa rauhan, kun keskittyy siihen, mikä on tärkeintä maailmassa: rakkauteen, ihmissuhteisiin sekä itseemme ja toisiin kohdistuvaan empatiaan.
Samalla luontevuudella hän käsittelee esimerkiksi häpeän tunteita ja itsetuntoa ja omien vahvuuksien löytämistä. Samettipupun analyysiin yhdistyvät tekijän potilaskertomukset, lapsuudenmuistot ja toiminnalliset harjoitukset kirjan lukijalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti