Chris Haughton: Voi sinua, Sulo! Suomentanut Tuula Korolainen. Lasten Keskus 2012.Herra Hyypällä on koira. Sen nimi on Sulo.
Hyyppä lähtee asioilleen ja tähdentää Sulolle, että sen on oltava kiltisti.
Sulo vakuuttaa että se klaaraa homman helposti, että Hyyppä hötkyilee nyt ihan suotta.
Heti jäätyään yksin Sulon varmuus selviämisestä onkin tipotiessään.
Keittiössä oleva kakku on liian iso houkutus. Myös kissan kanssa on kiva kujeilla ja kukkaruukun multa suorastaa huutaa vähän kuopimista.
Hyyppä palaa kotiin ja on ihan äimänä kaaoksesta. Ja tietysti Sulo on katuva ja pyytää anteeksi Hyypältä.
Sovinnon merkiksi Hyyppä ja Sulo lähtevät lenkille. Ja Sulo osoittaa kaikin tavoin, että se pystyy hillitsemään itsensä kiusauksilta… kunnes eteen tulee mukavasti löyhähtävä roskalaatikko.
Kirjan viimeisellä sivulla Sulo katsoo neuvottomana ja hieman hätääntyneenä kuvan katsojaa suoraan silmiin. Loppu jää näin avoimeksi: luottaako lukija Suloon, vai alkaako kaikki jälleen alusta?
Chris Haughtonin Voi sinua, Sulo! on rakennettu saman nerokkaan kaavan mukaan kuin hänen aiempi, viime vuonna ilmestynyt suomennos Ihan hukassa.
Äärimmäisen niukka, värimaailmaltaan ja muotokieleltään selkeä kuvitus auttaa keskittymään tarinan filosofiseen tasoon ja sen viisauteen.
Sulon ja Hyypän yhteiselo puhuttelee lasten vanhempia kaikissa eri ikävaiheissa ja haasteellisissa kasvatustilanteissa. Kuinka pidentää lapsen ja vanhemman välistä napanuoraa, talutushihnaa ja sitä rakkauden säiettä viisaasti, rakastaen ja jälkikasvuunsa kannustavasti luottaen.
Kuten edellisessä Haughtonin kirjassa, on tässäkin koko teoksen painotuksia aivan uusiin sfääreihin avaava motto, tällä kertaa Epiktetokselta, stoalaiselta filosofilta:
On helppoa ajatella, mutta vaikeaa toimia. Vapaa ei ole se, joka tekee mitä haluaa, vaan se, joka on itsensä herra.
1 kommentti:
Ja loppujen lopuksi se on sitä luottamista ja luottamuksen lunastamista t o i s t u v a s t i vanhempien ja lastenkin kesken, kuten muissakin ihmissuhteissa.
Lähetä kommentti