torstai 22. maaliskuuta 2012

Kulta-aika lapsuuden… eli iloa uudesta kirjasta, osa 5


Tammen kultainen juhlakirja. Tammen kultaisten kirjojen 60-vuotisjuhlapainos. 272 sivua. Tammi 2012.










Helsingin reissulta sain jo painotuoreen kappaleen juuri ilmestyneestä Tammen kultaisesta juhlakirjasta, jota minulla on ollut ilo olla kokoamassa ja toimittamassa yhdessä Tammen asiantuntevan ja innostuneen kustannustoimittaja Mirkka Hynnisen kanssa.

Tammen kultaiset kirjat -sarja täyttää siis tänä vuonna 60 vuotta ja alkuperäinen yhdysvaltalainen sarjakonsepti Little Golden Books viettää niin ikään 70-vuotisjuhlavuottaan.

Tähän suomalaiseen juhlakirjaan sain valita yhdeksän kultaista kirjaa ja bonuksena liitettiin vielä valikoimaan aiemmin suomentamaton Oi, mikä talo! Yritin valita edustavan otoksen TKK-sarjan eri vuosikymmeniltä siten, että erilaiset kirjatyypit, kuvittajat ja aiheet tulevat esille. Sarjan yhdysvaltalaista ja suomalaista historiaa valotan antologian esipuheessa.

Kathleen Schurrin & Gustaf Tenggrenin Kisu Killisilmä kuului ensimmäisiin Suomessa vuonna 1952 julkaistuihin TKK-kirjoihin. Tenggren on myös yksi rakastetuimpia sarjan kuvittajia. Tenggrenin kuvittama Viisi pientä koiranpentua (alk. The Poky Little Puppy) on Yhdysvalloissa kaikkien aikojen eniten myyty lasten kuvakirja, mutta Suomessa se ei ole yltänyt TKK-kirjojen kärkipäähän. Sitä vastoin Margaret Wise Brownin Viisi pientä palosotilasta, Tibor Gergelyn kuvittamana, on yksi suomalaisten suosikeista.

Kathryn ja Byron Jacksonin tekstiin ja Richard Scarryn kuviin perustuva Atte-ankka ja hänen ystävänsä on yksi oman lapsuuteni tärkeimmistä TKK-kirjoista, joten tämän verran oli nyt pakko vetää kotiin päin.

Atte-ankka on havainnollinen esimerkki yhteistyötä, ystävyyttä ja yhteishenkeä huokuvasta TKK-seikkailusta, eräänlainen kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta -tarina, josta tulee aina uudelleen hyvälle tuulelle.

Marguerite Brownin & Alice ja Martin Provensenin Maalarikissat on puolestaan hyvä esimerkki sarjan kirjoille ominaisesta opetuksellisesta juonteesta. Kirsi Kunnaksen hauskasti riimittelemän tarinan kupeessa opitaan värejä. Ja Kunnaksen suomennos on tietysti aivan omaa luokkaansa!



Marguerite Wise Brownin & Garth Wiliamsin Laivakoira on hiukan Robinson Crusoenkin hengessä sommiteltu huima haaksirikkoutumisseikkailu. Tämän kaltaisia hyvin konkreettisia karkuretkiä kodin turvasta avaraan maailmaan hiukan pidemmälle ei sarjassa ole juurikaan ilmestynyt, ja ehkä siksi tämä tenhoaa yhä.

Kathleen N. Dalyn & Fjodor Rojankovskyn Kolme karhua on mukaelma vanhasta kansansadusta. Venäläissyntyinen kuvittaja tuo hauskasti kuvitukseen slaavilaista talonpoikaisromantiikkaa.



Patricia Scarryn & Eloise Wilkinin Nukke ja minä edustaa kokoelmassa TKK-sarjan tyttömäistä hoivaviettiä, jota on ihan luvallista paheksua sydämensä pohjasta, mutta jokainen tähän tai Pikku äitiin lapsena kiintynyt tietää, että näillä kirjoilla on silti vankkumaton lukijakuntansa.



Margaret Wise Brownin & Garth Williamsin Pupu etsii omaa kotia on tyypillinen eläinseikkailu, jossa tullaan rohkeaksi ja itsenäiseksi, vaikka palataankin takaisin kodin turvaan.

J. P. Millerin Kana Karoliina on niin ikään klassisen kansansadun mukaelma, konstailematon tarina avuliaisuudesta ja pyyteettömyydestä.

Margaret Wise Brownin & J. P. Millerin Oi, mikä talo! poikkeaa pidemmän mittansa puolesta TKK-sarjan muista kirjoista, jotka ovat järkiään kaikki 24-sivuisia. Tarina alkaa kodin pihapiiristä ja sieltä siirrytään tutkailemaan eri eläinten asuinsijoja… ja päädytään lopuksi huimalle ilmapallomatkalle.



Annantalolla Helsingissä on 5. huhtikuuta saakka mahdollisuus tutustua Tammen kultaisten kirjojen juhlanäyttelyyn, joka on ripustettu Annantalon eteisaulaan ja kirjakahvilaan. Näyttelyn katseenvangitsija on jättimäinen seisova TKK-kuvakirja, joka kätkee kansiensa sisään kaikki Suomessa julkaistut kultaiset kirjat.



Lastenkirjailija Timo Parvela, ohjaaja-näyttelijä Mari Rantasila, taiteilija Anssi Kasitonni, tekstiilisuunnittelija Erja Hirvi, avaruustieteen professori Esko Valtaoja, laulaja Vuokko Hovatta ja muusikko Jarkko Martikainen kertovat "kuvalakanoissa" omasta suhteestaan TKK-sarjan kirjoihin. Martikainen kiteyttää hyvin Tammen kultaisten kirjojen lumon sanoessaan

Tammen kultaiset kirjat muistuttavat ajasta, jolloin kaikki oli mitei kultaista muutenkin: lapsuuden ajasta, jolloin olin lapsi sanan varsinaisessa merkityksessä.

Rouva Huu toivottaa kaikille Lastenkirjahyllyn lukijoille nautinnollisia, nostalgisia hetkiä Tammen kultaisen juhlakirjan parissa.



5 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Kultaisissa tunnelmissa...minun rakkain oli Pupu etsii omaa kotia...
Lista päivitetty, 158 kpl...
Tapaamme kai tiistaina.
terveiset Hollolasta

Rouva Huu kirjoitti...

Juu, nähdään ilman muuta tiistaina. Kiva.

Huimaa, eipä sinulta enää montaakaan TKK-kirjaa puutu. Laita joskus minullekin puutelista, niin voin väijyä niitä kirpputoreilta tai antikvariaateista. Tuo vaikka tiistaina tullessasi.

Nimetön kirjoitti...

Jottei menisi liian idylliseksi idyllien äärellä, huomautan lapsuustraumasta, jonka sain Kultaisista kirjoista. (Luultavasti olen valittanut aiemminkin, mutta ettei pääse unohtumaan keneltäkään!)
Sain ensimmäisen luokan opettajaltani lahjaksi Onnellisen perheen. Perhe ei ollut lainkaan sellainen kuin oma perheeni, joten päättelin, että emme ole emmekä voi olla onnellinen perhe ja että tähän opettajakin halusi lahjallaan vaivihkaa viitata.
Olin kirjasta pahoilla mielin ja jotenkin perheestäni häpeissäni jonkin aikaa. Lapsuudenperheeni oli tavallinen suomalaisperhe - molemmat vanhemmat töissä, suomalaiset tavat - ei se tosiaankaan amerikkalaisia 50-luvun idyllivaatimuksia täyttänyt. Onneksi.

Anneli

Velma kirjoitti...

Mä sain oman kirjani arvostelukappaleena eilen. En vielä kerinnyt sitä lukea, mutta olen kumminkin innoissani kirjasta. Miinuksena tosin se, että alkuperäisten kirjojen kansikuvat puuttuvat sieltä....

Rouva Huu kirjoitti...

Velma,

Kompromisseja täytyy aina tehdä näiden rakastettujen lastenkirjojen uusintapainosten ja juhlalaitosten kanssa.

Kansikuvat näkyvät sentään takakannessa ja toimivat näin nostalgian herättäjänä.