Pikku tiikeri ja pikku karhu ystävyyden ytimessä

Janosch: Hyvää päivää, pikku possu. Kertomus siitä, kuinka pikku tiikeri eräänä päivänä ei palannutkaan kotiin. Suomentanut Riitta Mäyrälä. 48 sivua. WSOY 1987.

Janosch: Panama-kirja. Pikku karhun ja pikku tiikerin seikkailuja. (sis. teokset Oi ihana Panama, Aarretta etsimässä, Postia tiikerille). Suomentanut Riitta Mäyrälä. 140 sivua. WSOY 1988.

Janosch: Suuri Panama-kirja (sis. Panama-kirjan lisäksi teokset Tule terveeksi, pikku possu, Hyvää päivää, pikku possu ja Pikku tiikerin jymyjuhlat). Suomentanut Riitta Mäyrälä. 282 sivua. WSOY 2004.




Lastenkirjoissa ystävyys tuppaa olemaan sokerikuorrutettua yhdessä olon auvoa, jossa vastakohdatkin täydentävät aina luontevasti toisiaan.

Puolassa syntyneen ja sittemmin saksalaistuneen Janoschin (oik. Horst Eckert, s. 1931) lastenkirjoissa ystävyyttä kuvataan sitä vastoin särmikkäästi ja rempseästi.

Pikku tiikeri ja pikku karhu eivät ole mitään järjen jättiläisiä, mutta ehkä juuri siksi ne osaavat toimia monessa kiperässä pulmatilanteessa vaistonsa ja sydämen viisauden johdattamina. Tutut rutiinit ja keskinäinen työnjako ovat niille sopusoinnun ja yhteiselämän edellytyksiä.



Hyvää päivää, pikku possu on luettavissa parisuhdeoppaana. Tiikerin ja karhun paratiisimaiseen onnelaan luikertelee käärme vaaleanpunaisen possun muodossa. Vaikutteille altis ja laiskotteluun taipuvainen pikku tiikeri joutuu kevytkenkäisen pikku possun pauloihin ja unohtaa tyystin karhun sille antamat kotiaskareet.

Panama-kirjassa ystävykset lähtevät etsimään onnea, jonka uskovat löytävänsä Panamasta. Joessa ajelehtiva banaanilaatikko, jossa lukee Panama, vertautuu karhun ja tiikerin ajatuksissa unelmiin. Ystävykset kiertävät matkallaan tietämättään kehää ja päätyvät takaisin omaan matalaan kotitaloonsa. Mutta kuten tunnettua, matkailu avartaa ajattelua, ja niine hyvineen ne asettuvat aloilleen ja uskovat olevansa unelmiensa maassa, Panamassa.

Mutta eteenpäin elävän mieli. Aarretta etsimässä -tarinassa ne saavat taas kylläkseen joutenolosta ja lähtevät etsimään onnea maailmalta. Karutkaan kokemukset eivät tätä kaksikkoa lannista, ja taas ne palaavat viisastuneina takaisin kotiinsa.

Postia tiikerille -tarinassa ne vahvistavat keskinäistä yhteen kuuluvuuden tunnettaan myös päivän mittaan joutuessaan arkisten askareiden toimittamisen takia etäälle toisistaan. Tiikeri ja karhu kehittelevät metsän eläinten suosiollisella avustuksella postilaitoksen ja asennuttavat myös maan alaiset kaapelit puhelinverkostoa varten.

Janoschin lastenkirjojen lumo perustuu letkeään kerrontaan ja ilmeikkääseen kuvitukseen. Kertoja kommentoi näiden kahden sankarin edesottamuksia heltymyksen ja huolenpidon äänenpainoilla. Tiikerin ja karhun sukupuolta ei ole tarinoissa napitettu kiinni. Ne vetävät usein perässään jotain itselleen rakasta lelua ja vertautuvat näin lapsiin.

Janoschin lastenkirjoissa ei havitella maallista mammonaa ja pidetään toiminnallisia elämyksiä ja yhdessäoloa rahaa tärkeämpänä. Niinpä hänen lastenkirjansa agitoivat parahultaisesti juuri nyt niin muodikasta hidastamisen filosofiaa ja slow life -elämäntapaa, jossa vähemmän on enemmän.

Lisää uusintapainoksia tiikerin ja karhun seikkailuista, kiitos!