torstai 4. elokuuta 2011

Kotimainen nuortenromaani valkokankaalla


Tuija Lehtinen: Roskisprinssi. Otava 1991. 249 sivua. Kansikuva Jaana Aarikka. Seven -pokkaripainos (3. p.) uudella elokuvakansikuvalla 2011.

Roskisprinssi. Ohjaus Raimo O. Niemi. Käsikirjoitus Juuli Niemi. Kuvaus Kari Sohlberg. Ensi-ilta 29.7.2011. . Pääosissa Jon-Jon Geitel, Pihla Maalismaa, Kristiina Elstelä, Heikki Silvennoinen, Milla Kaitalahti, Kari Heiskanen, Katariina Kaitue, Oiva Lohtander, Risto Salmi, Taisto Reimaluoto, Antti Virmavirta ja Marjaana Maijala. Kesto 100 min. Ikäraja 7.






Lasten- tai nuortenkirjat päätyvät harvakseltaan valkokankaalle, mutta niihin kohdistuu aina suuria ennakko-odotuksia. Elokuvan teko on hidasta ja pitkäpiimäistäkin puuhaa, mikä selittää sen, että realistiset, ilmestymisajankohtanaan puhuttelevat ja kohauttavat nuortenkirjat harvoin päätyvät heti tuoreeltaan elokuviksi. Yksi poikkeus tulee kuitenkin mieleen. Hanna Marjut Marttilan Tulikirja (Otava 1998) päätyi Selma Vilhusen käsikirjoittamaksi ja Petri Kotwican ohjaamaksi elokuvaksi Koti-ikävä vuonna 2005.

Vast ikään ensi-iltaan tulleen, Tuija Lehtisen nuortenromaaniin pohjautuvan Roskisprinssin ohjaaja Raimo O. Niemi on alueella jo konkari, kun muistetaan hänen ohjaamansa elokuva Kissan kuolema vuodelta 1994, joka pohjasi Taru Mäkisen samannimisen nuortenromaaniin (Tammi 1990) sekä Ville Suhosen varhaisnuortenkirjaan pohjaava elokuva Poika ja Ilvesvuodelta 1998 ja Suden arvoitus vuodelta 2006, josta tehtiin tosin ensin elokuvakäsikirjoitus ja vasta sitten Kirsti Mannisen lastenromaani (Otava 2006).

Kiinnostava lajissaan on nykyisen monimediaisuuden kannalta Siri Kolun Me Rosvolat –kirjan (Otava 2010) formaatti. Käsikirjoitus osallistui kilpailuun, jolla etsittiin elokuvaksi myöhemmin muokattavia tekstejä.

Tuija Lehtisen nuortenromaani Roskisprinssi ilmestyi jo 20 vuotta sitten. Sen teemat ovat tuttuakin tutumpaa Lehtistä: kapinallinen päähenkilö haistattaa pitkät aiemmalle elämälleen ja lähtee kokeilemaan siipiensä ja henkisten rahkeittensa kestävyyttä vieraalle paikkakunnalle.

Lehtisen teosta voi luonnehtia rappioromanttiseksi nuortenromaaniksi. Ökyrikkaiden vanhempien ainokainen on syntynyt kultalusikka suussa, mutta teini-ikään vartuttuaan Jed – tai oikeasti Jerker – on oppinut kysenalaistamaan vanhempiensa aatteita ja häneen kohdistuvia odotuksia. Tästä sukeutuu vanhojen nuortenkirjaklassikoiden hellimä juonikaava rikkauksista ryysyihin ajautuvasta hyveellisestä sankarista, jonka silmät avautuvat elämän realiteeteille (esim. Frances Hodgson Burnettin Pikku prinsessa, alk. 1905, tai Anni Swanin Tottisalmen perillinen ,1914).

Lehtisen Roskisprinssi alkaa räväkästi:

KIITTI. MULLE RIITTI.
Teksti oli verenpunainen ja ulottui seinänkorkuisen peilin alalaidasta ylälaitaan ja koko huoneen leveydeltä. Mä olin tarvinnut kolme spraypulloa sen tekemiseen. Se oli kuvaannollisesti mun sydänverellä kirjoitettu ja vaikutus oli järisyttävä. Mua hymyilytti hitusen kun mä ajattelin, mitä reaktioita se saisi aikaan. Niitä mä en kumminkaan näkisi, sillä siinä vaiheessa mä olisin jo kaukana täältä. Mä kiskaisin itseni liikkeelle, vein spraypullot roskikseen ja menin pakkaamaan. Siinä mä en kauan vanhentunut , sillä mä en ottanut passin ja pankkikortin lisäksi mukaani kuin kaks kirjaa ja korvalappustereot ja ne mahtui kaikki hyvin alkon muovikassiin. Mä kävin vielä peilin kautta ja katsoin kirjainten läpi kuvaani. Mä näin hoikan kundin, jolla oli risaset farkut, lenkkarit joiden nauhat retkotti pitkin maata ja musta t-paita.
– Hyvää syntymäpäivää, mä nyökkäsin itselleni. – Sä täytät tänään setisemäntoista, sä olet kauneimmillasi.
Peilikuva irvisti mulle ja mä iskin sille silmää. Sitten mä heivautin muovikassin olalle ja kävelin ulos mun entisestä elämästä. Oli kesäkuun kuudes ja mahtava aurinkoinen päivä. Just sopiva lähteä junalla kohti tuntematonta.


Jed päätyy itäsuomalaiselle pikkupaikkakunnalle ja herättää siellä heti runsaasti hämmennystä. Tytöt taistelevat omaperäisin metodein hänen huomiostaan. Kesän ja alkusyksyn poika majailee leirintäalueella teltassa yhdessä Jesse Jamesiksi nimeämänsä kulkukoiran kanssa.. kunnes ensimmäisten syyskylmien tultua paikkakunnan originelli kylähullu, alkoholisoitunut Veera vuokraa hänelle puutalonsa yläkerrasta huoneen.

Lukiessani Lehtisen Roskisprinssiä uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen huomaan arvostavani sen työn kuvausta. Jed pääsee roskakuski Saastamoisen apupojaksi ja oppii samalla jurolta mieheltä jotain olennaista elämästä ylisummaan. Roskisprinssin ilmestyessä ilmassa oli jo laman merkkejä: parhaimmillaan nuortenkirjakin saattaa kulkea liki samaa tahtia yhteiskunnallisen tilanteen kanssa ja tarjota nuorille myönteisiä, työtä kaihtamattomia samastumismalleja.


Raimo O. Niemen tytär Juuli Niemi, itsekin kirjailijana kunnostautunut, on tehnyt Roskisprinssi-elokuvan käsikirjoituksen. Se ei tietenkään voi kulkea yksi-yhteen alkuperäisen Lehtisen nuortenromaanin kanssa.

Romaanissa Jed on 17-vuotias, mutta elokuvassa ylioppilaskirjoitukset ovat jo takana ja uranvalinta edessä. Jesse James ei ole irlannninsusikoira vaan syötävän suloinen berninpaimenkoira, jota ei hevillä uskoisi kulkukoiraksi. Jedin äiti on romaanissa valokuvaaja, mutta Katariina Kaitueen näyttelemä äiti onkin todennäköisesti maailmalla hyvin menestyvä oopperadiiva, joka on saanut paljon romaania näkyvämmän roolin elokuvassa. Tuittuileva ja ärhäkkä tavisperheen Lulu on elokuvassa – vastakohtien korostamisen alleviivaamiseksi – pappisperheen esikoinen.

Mutta se pahin katastrofi liittyy Jedin muodonmuutokseen. Lehtisen romaanissa Jed leikkauttaa heti karkumatkansa aluksi pitkät hiuksensa ja jättää vain pitkän letin kaljunsa somisteeksi. Jedin ulkoinen olemus kuvataan romaanissa boheemiksi reissujätkäksi. Jedin pääroolia näyttelevä Jon-Jon Geitel on koko elokuvan ajan kuin mallilehdestä leikattu paperinukke – jokaisen äidin unelmavävy, jossa ei ole mitään rosoa. Lulun roolin näyttelevä Pihla Maalismaa revittelee paremmin, mutta vähän kesyn vaikutelman tämän parivaljakon lovestory ainakin minut jätti.

Nähtäväksi jää, kuinka Roskisprinssistä elokuvan kannella Seven-pokkarisarjassa ilmestynyt uusintapainos puree uuteen lukijasukupolveen.

Ei kommentteja: